lauantai 28. tammikuuta 2012

Tarinantynkää kuvien kera

Tarttis kyllä uuden kameran, sellaisen järkkärin. Ovat vaan niin kalliita. Paljon tulee kuvattua, lähinnä kai lapsia ja elukoita. Itsestäni ei kuvaa löydy, olen aina siellä kameran takana.
Tuo kolmonen tekee kouluun esitelmän vuohesta, joten otettiin pari talvista kuvaa meidän vuohista.


Valkoinen vuohi on nimeltään Pilvi, ja tuo kirjava on Hattara. pilvi tuli meille ihan yllättäen, kun meillä kävi nuohooja ja kysyi haluaisimmeko meille vuohen, Pilvi oli tuolloin 1.5 vuotias ja muutti meille vappuna 2008. Kovasti hän näytti yksinäiseltä niin päätimme ottaa kesällä kaverin hälle ja niin haettiin Äetsästä Hattara. Molemmat ovat kuttuja. Niillä on pihattona kylän vanha uimakoppi ja saavat ulkoilla mielensä mukaan. Tykkäävät ulkoilla talvellakin, kunhan ei kovasti tuule. Kasvattavat talven tullen paksun rasvakerroksen ja karvapeitteen.
Sittenhän meillä on kissoja, kuusi kipaletta. Pääasiassa kissat ovat pihalla, välillä tulevat pirttiin loikoilemaan. Miedän kissat ovat Olli, macho-kolli, Antero, joka on oikeasti tyttökissa. Sitten on Kukka ja Molla, tyttökissat siis. Sitten on Nasu, joka on meillä ensimmäinen synytynyt pentu ja sitten on Salama, joka on Nasun pentu, kun taas Nasu on Mollan pentu. Nyttemmin pentuja ei nää tule, kun menneenä syksynä leikkautin kaikki.
Pari kissakuvaa Kukasta.
Sohvalta lämpimästä on mukava katsella lintuja.....
Ellei joku esimerkiksi kameran kanssa häiritsisi....

No jaa, jos vähän huilais  :)


Sitten vielä muutama talvinen kuva muksuista.



Yläpuolella olevan ihanan muumilyhdyn ostin yhdeltä fb kirppikseltä. Ihana. Muumit vaan taitavat olla talviunilla.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Pitkästä aikaa!

Toivottavasti joku lukija on edes kaivannut  :)  On vaan ollut sitä luomisen tuskaa, ideoiden köyhyyttä ja ihan pikkusen kiirettäkin.
Toivottavasti tästä kirjoituksesta ei tule negatiivissävyinen, kun sattuu ottamaan aivoon...vastoinkäymisten ja p***** määrä elämässä tuntuu olevan vakio. Milloin lienee vastoinkäymiset lakkaa??? Huoh!!  No se siitä aiheesta.

Sisustuskärpänen on pikkasen puraissut. Toki huusholli olisi vallan erilainen, jos ei olisi pieniä lapsia, mutta onneksi niitä rakkauspakkauksia kuitenkin on. Nyt etsinnän alla olisi säilyslaatikoita, koreja tms. mielellään kannellisia ja vieläpä kauniitakin. Kun ne tulis tähän olkkariin pikkuväen leluille ja tavaroille. Vinkkejä saa laittaa!!

Aina ihailen blogeissa ja muualla ihmisten valkoisia sisustuksia, olisi niin ihana, mutta ei toimi  meillä, kun on noita sottasormia ja eläimiä. Toki meilläkin pyritään mm. syömään pöydän vieressä, mutta joskus lipsuu. valkoiset verhot sain hommattua.

Ja nyt tuli se odotettu kunnon talvikin. Vaikken niin talvi-ihmisiä olekaan niin kyllä tuo valkoisuus virkistää. Ja mikä parasta lapset viihtyvät taas ulkona. Hiihtävät ja pulkkailevat ja kelkkailevat ja rakentavat lumimajoja jne. Luistelukenttä meillä on vasta tuolla 12 km päässä lasten koululla. Onneksi luistelevat koulussa ja hyödyntävät odotustunnitkin luistelemalla.
Vietimme viime viikonlopun mökillä pitkästä aikaa. Ja koko talven lumet oli sillä aikaa tulleet. Oli siellä lumitöitä,naurettiinkin ukkokullan kanssa, että lähdettiin vähän mökille lomailemaan ja sai kyllä huhkia olan takaa lumitöitä. Käytiin ostamassa pari lumilapiotakin lisää. Mutta oli meillä mukava viikonloppu, yhdessäoloa perheen kanssa. Kukaan ei kadonnut huoneeseensa tai tietokoneelle tms. Laitanpa tähän pari talvista kuvaa mökiltä. Blogista löytyy aiemminkin mökkikuvia, mutta ilman sitä valkoista.






Lapset ovat toistaiseksi pysyneet terveinä, kop-kop. Meille ei iske flunssat tai kuumeet lainkaan, en edes muista koska viimeksi. Ja hyvä niin. Mutta tuo vatsatauti on peikko, jota kammoan. Ja se vaanii taas....mutta milläs estät, et millään. Meillä kaikilla kai on joitakin fobioita, minulla se.

Isästä piti jälleen kirjoittaa. Ihan vain kertoakseni kauanko kestää, jotta saa kuolinsyyn ja kuolintodistuksen, jos kuolee tuolla tavalla yllättäen. 8kk!!  Aika pitkä aika mielestäni tällaisessa asiassa epätietoisuutta. Mutta nyt se tuli. Ja isä oli sairas mies, miksei hän mennyt lääkäriin. Miksen huomannut , että hän oli sairas, miksen pakottanut lääkäriin, olisiko isä hoitanut itsensä kuntoon ja olisiko vielä täällä keskuudessamme?!  Kysymyksiä vailla vastauksia. Voi isä  <3

Ja vieläpä kuva meidän perheen riiviöstä, aina pahanteossa  :) 

Kun laittaisi askelmittarin vyötärölle, niin mittari varmaan piiputtaisi, koko ajan on pikkumies liikkeessä.

Kyllä tuo joskus väsähtääkin, vaikka vahingossa.


Mukavaa pakkaspäivää kaikille!

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Luomisen tuskaa!

Pitkä tauko ollut kirjoittamisessa.....luomisen tuskaa. Jotenkin ei synnyt tekstiä ja jotenkin ei keksi mistä kirjoittaisi. Keksittekö te lukijat. Olisiko ideoita mistä kirjoittaisin? Mitä haluaisitte lukea?

maanantai 9. tammikuuta 2012

Arki

Niin se pyörähti arki käyntiin meidän perheessä, kuten varmasti monessa muussakin perheessä. Nyt on lomailtu, seuraavaa lomaa odotellessa. Meillä lähti siis neljä lasta kouluun, klo 7.10 lähtivät odottelemaan koulukuljetusta. Ihan innossaan menivät, vaikka lomailu on kivaa ja kuuluu sanoa, että tylsää mennä kouluun, mutta mielellään sinne menevät. On kaverit ja sitä omaa touhua ja tohinaa. Aikansa kutakin. Ehkä hetken kestää se normirytmin löytyminen taas, kun on reilut pari viikkoa valvottu pitkään ja aamulla vastaavasti nukuttu pitkään. Hyvin silti koululaiset heräsivät aamulla, heräävät aina, kerran käyn vaan jokaiselle sanomassa, että herätys ja herätyshän on meillä joka aamu klo 6.20. Samoin käyvät myös nukkumaan helposti, kaikki. Pienemmät menevät arkisin nukkumaan klo 20 ja isommat klo 21. Toisaalta luulisi että saavathan nuo pienemmän -  ei koululaiset - nukkua aamuisin, arkisinkin. Mutta ei se vaan mene niin, heräävät aina aamutouhujen ääniin ja nousevat katselemaan lastenohjelmia.

Tänä aamuna olikin pakkasta, -15, outoa tänä talvena, mutta varmasti ihan virkistävää aamutuimaan. Lapset miettivät että saakohan koulussa olla sisällä, kun on kylmä. Toivottavasti ei, mielestäni 15 minutin välitunnin pystyy kyllä ulkoilemaan kylmälläkin. Nyt kun oli lunta, niin lapsethan kaivoivat heti monot ja sukset esiin. Ja pari edellistä päivää he vain hiihtivät tässä lähistöllä. Eli ulos menivät innokkaasti, ja hyvä niin. Kyllä täällä sisällä on notkuttu ihan tarpeeksi, kun on ollut niin kurjaa keliä. Ensimmäinen vuosi aikoihin, kun kellekään ei tarvinnut ostaa uusia suksia tai monoja, hyvä niin, tämä talvi jäänee aika lyhyeksi. Kaikille löytyi sopivat välineet. Meille niitä on jokuset kertynytkin ja onneksi olemme paljon myös saaneet hyväkuntoisia talviurheiluvälineitä.
Nyt kun tuli pakkaset, toivottavasti saataisiin luistelukenttäkin kuntoon. Jouduin syksyllä ostamaan esikoiselle uudet luistimet, kun oli koulusta jäähallireissu, ja toivottavasti se ei jää ainoaksi luistelukerraksi.

Lapset kasvaa....tiedetään. Olen viime aikoina huokaillut tuota esikoispojan kasvua. Kävin viikonloppuna ostamassa pojalle uudet farkut, kokoa 170 cm!!! Viimeinen koko mitä lastenosastolta saa. Poika on 12v, vaatteiden koko on siis tuo 170 cm ja kenkä 42. Normaalia kokoa varmaan tuon ikäiselle, mutta äitiä vähän jotenkin hirvittää.

Mukavaa alkanutta arkiviikkoa kaikille! Jaksetaan taas ahkeroida kohti kevättä!

perjantai 6. tammikuuta 2012

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012!

Onpas taas vierähtänyt. Viime vuonna viimeksi kirjoitellut. Tiedä sitten mikä pitää kiireisenä, vaikkakin aika leppoisaa on ollut kun ei ole lapsilla harrastuksia, kuskaamisia yms. Toisaalta pitää ne väliin kiireisenä täällä kotonakin.

Uuden vuoden aloittaminen vaatii hieman edellisen työstämistä. Mitä tapahtuikaan vuonna 2011?? Päällimmäisenä on isän kuolema. Se on ollut niin kokonaisvaltaista ja kaikki jotenkin nivoutuu siihen, varmasti muutakin on viime vuonna tapahtunut, mutta jotenkin kaikki jää tuon suuren tragedian varjoon.

Viime talvi oli runsasluminen ja oikein kunnon talvi. Sitä on nyt kaiholla muisteltu vesisateen ja mustan maan vallitessa. Viime vuoden kohokohtia oli toki matka etelään, Kreikkaan. Itse toki olen matkustanut paljon, mutta nyt neljä vanhinta pääsi ulkomaille, lentokoneeseen, uuteen kulttuuriin ensimmäistä kertaa elämässään. Ja olihan se elämys ja oli ihanaa että lapset saivat kokea sen.
Sitten yksi viime vuoden kohokohtia loppuvuodesta oli tuo meidän perheen unelmien täyttymys, oma mökki. Eikös näissä tapahtumissa ole jo enemmän kuin paljon yhdelle vuodelle? On.

Sitten muita mukavia mieleenpainuvia juttuja on ollut kolmosen soittoharrastuksen aloitus ja sen tuoma innostus, esikoisen levy, jona tekivät orkesterinsa kanssa. Samoin kakkosen harrastukset, ja innostus siitä että sai monta uutta kaveria tuolta "suuremmasta maailmasta". Nelosen ekaluokka, Vitosen hampaiden lähtö, kutosen kerhon aloitus ja kuopuksen kasvaminen ja kehittyminen. Isoja asioita kaikki. Puhuttanut on myös esikoisen koulumenestys kaikkien näidän vaikeiden vuosien jälkeen ja viimeinen menossa oleva vuosi ala-asteella, joka jännittää niin vanhempia kuin poikaakin. tai ei se viimeinen vuosi jännitä, vaan se tulevaisuus sen jälkeen.
Murrosiän tuulet ovat puhaltaneet myös meidän perheessä ja se on ollut uuden opettelua niin niissä murkkukikäisissä kuin kasvattajanakin, kumpikin kasvattaa toistaan.
On ollut kaveriongelmia ja ongelmakavereita, kiusaamista ja kiusatuksi tulemista. Oppimisvaikeuksia ja onnistumisen iloa.

Miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa ei ollut koko viime vuonna...mahtaako olla tänäkään vuonna, tulisi tarpeeseen, mutta mahdotonta.
Ja muuttihan meille se Minikoirakin ja kanafarmaritoiminta loppui.
ja toki mieleen jäi Tapani myrsky ja monta, monta muuta asiaa. Kasvua ja kehitystä, kasvun paikkoja. Elämää suurperheessä. Mietintää, onko meidän perhe nyt tässä?

Näissä ajatuksissa toivon omalle perheelleni ja teille kaikille muille oikein hyvää tulevaa vuotta 2012! Avoimin silmin tulevaan!