keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Köh köh!

Yskää ja kuumetta, yhdellä ja toisella. Kaikkiin ei taida edes iskeä, hyvä niin. Eikä meille juuri flunssat yleensä iske.

Vanhin tyttö sai eilen sen HPV rokotteen, siitä on saanut lukea paljon puolesta ja vastaan. Ja itsellenikin on sanottu ihan suoraan, että hullu kun sellaisia rokotuksia mennään antamaan jne. Me kuitenkin punnitsimme hyödyt vastaan haitat ja me tulimme siihen päätökseen, että rokotus otetaan. Tuleehan se kuulumaan yleiseen rokotusohjelmaankin. Kyllähän sitä miettii, että tekeekö oikean päätöksen, varsinkin kun ihmiset hyökkäävät mielipiteillään. No nyt ensimmäinen annos on eilen annettu ja maaliskuussa toinen. Rokotekeskustelut muutenkin vellovat kovasti ja varsinkin rokotteiden vastustajat ovat kovin kärkkäitä mielipiteissään. Toki asioista voi ja pitää olla montaa mieltä, mutta ei kaikki ole niin mustavalkoista ja asian voi ilmaista ja asioista voi keskustella monella eri tavalla, ei tuomitsemalla toisten päätöksiä.

Sama asia ja mustavalkoisuus näkyy ja kuuluu monessakin, teet niin tai näin, olet hyvä tai huono ihminen, teet jonkun mielestä vääriä päätöksiä. Meitähän on arvosteltu tietenkin tästä lapsilukumäärästä, kun se on liikaa normistandardeihin nähden. Ja on arvosteltu, että lapset ovat vain kotona, eivätkä saa virikkeitä. No ihan täyspäiviä nuo pääasiassa ovat  :)  Minua on arvosteltu siitä, että olen ollut pian 15 vuotta kotona, enkä mene oikeisiin töihin. Niin, kuinka moni viitsii olla kotona muutamalla satasella kuussa...ja maata vain päivästä toiseen kotona, niinpä....
Ruoka on myös aihe, jolla hyökätään ihmisiä vastaan. Kuinka kukaan voi syödä muutakuin luomuruokaa, ja sitä ja tätä. Mutta ostapa tälle porukalle vain luomuruokaa, ja tolla muutamalla satasella kuussa.....joskus on ajateltava taloudelisesti. Toki minäkin ajattelen, että perheeni syö monipuolisesti ja terveellisesti, mutta monelle sekin on jo kauhistus, kun ei ole sitä luomua, tai on lisäaineita tai muuten vain heikkolaatuista tavallista ruokaa. No näitähän riittää, arvostelijoita ja arkielämän kriitikoita. Vai mitä?

Kaikesta huolimatta lapsemme ovat pääasiassa terveitä, hyvinvoivia ja tyytyväisiä. He osaavat käyttäytyä, toimia porukassa, ovat kohteliaita ja osaavat ottaa muut huomioon. He myös ovat oma-aloitteisia ja osaavat odottaa vuoroaan. Tärkeitä asioita nuokin, eikö totta. Välttämättä eivät käy monissa hienoissa harrastuksissa, ei kulje merkkivaatteissa, ei ole todistuksessa pelkkiä kiitettäviä, eivät saa mopoautoja, mutta aikaa ja rakkautta ihan varmasti. Väitän, että osaavat sanat kiitos ja ole hyvä ja anteeksi yleensä pyytämättä ja tervehtivät ensiksi ja yleensäkin tervehtivät muita ihmisiä, kavereitten vanhempiakin. Nuo kun kaikki eivät onnistu kaikilta tai ole itsestäänselsyyksiä kaikille lapsille, nuorille tai edes aikuisille.

Tällaisia mietteitä tähän aamuun....saa kommentoida, jos siltä yhtään tuntuu  :)




tiistai 18. helmikuuta 2014

Kohta on taas loma....

....niin kellä, mullapa tietysti, kun kaikki lapset on kotona  :)  No ei ole ainakaan aikaisia aamuherätyksiä, että siltä osin on loma juu.
Meillähän tyypillisesti sairastetaan lomalla. No meillä sairastetaan nyt jo hyvissä ajoin, mutta kerkeehän tässä vielä iskemään tauti jos toinenkin ja tämäkin tauti voi jatkua vielä silloin.
Esikoinen aloitti viime viikolla jäätävällä kurkkukivulla ja kuumeella, sitten tuntui, että parantuu, ja viikonloppuna alkoi valittaa korvaansa. No eilen päästiin lääkärille ja korvatulehdushan se oli. Ensimmäinen tuolla esikoisella ja ikää pian 15 vuotta. Vaikka suurin osa sisaruksista on korvakierteisiä.
Esikoisen kohdalla tuo lääkitys on vaan inasen hankalaa, kun ei pysty nielemään pillereitä, vaan kyökkii ne, vaikka olisi palasteltu pieniin paloihin. Onneksi on suussasulavia särkylääkkeitä jo isoillekin ihmisille. Ja nyt ostin lääkemurskaimen, jolla saadaan antibiootit ihan jauheeksi.

Ekaluokkalainen on myös eilen ja tänään ja varmaan huomennakin poissa koulusta, kun on kuumeessa ja kovassa yskässä, että niinhän se etenee. Harmi vaan, että hällä olisi tänään ollut vuoden ainoa uimahallireissu koulusta, joka jäi nyt sitten väliin. Tunsin hiukan piston taas sydämessäni, kun tulee vietyä lapsia uimahalliin tosi harvoin. Kylpylässä tulee käytyä silloin tällöin, kun se on lähempänä, mutta siellä ei sitä matkaa tule uitua, eikä uimarannalla kesällä. Nyt tarvitse ottaa itseä niskasta kiinni, vaikkakin uimahalliinon pitkä matka.

Meillä on isännän kanssa viikonloppuna parisuhdeviikonloppu, tai pitäisi olla. Joka puolella riehuva vatsatauti uhkaa joka puolelta, joten saapa nähdä kuinka käy. Pessimisti mikä pessimisti. Mutta emme ole vuosiin olleet miehen kanssa yötä poissa kotona kahdestaan. Ja nyt on oikein hotelli varattuna ja mennään kaveripariskunnan kanssa syömään ja nautitaan aikuisten seurasta. Jee. Ihanaa. Pelkään vaan, että ei tule onnistumaan....

Joku lukijoistani kyseli sähköpostiani, samaiseen kommenttiin vastattu eli laitahan postia tulemaan  ;)

Nyt pikkumies on sitä mieltä, että vaatteet päälle ja nukkumaan eli sitä hommaa siis. Ai niin, kummasti arki helpottui pienellä jutulla, tehtiin kolmeksi viikoksi ruokalista. Nyt ei ole joka päivä miettimistä, että mitäpä tänään eikä kaupassa miettiä mitäs tänään kaupasta, eikä ole aina sitä yhtä ja samaa, vaan tehtiin monipuolinen lista. Joka päivä varmasti joku nurisee, mutta ei voi mitään....tai no eilen ei narissut kuin isäntä  :)  Tonnikalapasta uppoaa kaikkiin muihin.

Mukavaa hiihtolomaa niille, kenellä se jo on ja mukavaa loman odotusta, kenellä se on edessä.


perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävyys

Tänäänhän päällimmäisenä on ystävyys. Olisi ihanaa kun olisi oikein ystävä isolla Y:llä...mutta ei ole. Onneksi on edes kavereita ja tuttavia. Aikuisiällä on vaikea ystävystyäja vanhat ystävät ovat kaikonneet kuka minnekin. Kaipa tänä lapsimäärä on vaikuttanut siihenkin, välillä ainakin tuntuu siltä.

Tänään on alakoulun perinteinen ystävänpäiväkahvila illalla. Siellä koululaiset esiintyvät ja vanhemmat leipovat kaikkia herkkuja myytäväksi. Se aiheuttaa myös monenlaisia tuntemuksia. Moni on innolla mukana, yhteiseen hiileen puhaltamassa, moni ei taas halua osallistua lainkaan. Onneksi jokainen voi tehdä omat valintansa. Mutta yhteistä hyväähän tuossakin ajetaan takaa. Ja tokihan lasten kivoja esityksiä on aina ilo katsoa.



Hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoilleni!



keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Tilastotiedettä

Näin suurperheenä törmää usein monenlaisiin kysymyksiin, esim. paljon teillä kuluu maitoa päivässä tai viikossa, minkälaisella autolla te ajelette, oletteko lestadiolaisia tai jonkun uskontokunnan edustajia, miten te mahdutte (kun on pieni talo) jne.

Noh, yksi päivä näitä tuossa mietin. Tai no ei kaikkia tarvinnut toki miettiä  :)

Mutta maitoa menee päivässä varmaan vain kolme purkkia tai neljä, mikä on kai ihan ok, viikossa menee varmaan 25-20 litraa. Osa on tavallista ja osa laktoositonta. Leipää menee 1-2 isoa paahtoleipäpakettia päivässä ja sen lisäksi 1-2 ruispuikulapaketti, mutta ruoalla ei syödä leipää, paitsi keittopäivinä.
Perunoita keitetään kerralla yksi 2 kg:n pussi, se riittää koko porukalle, koska kaikki ei tykkää perunasta. Makaronia keitetään kolme pussia kerralla eli  1.2 kg, siitä saattaa jäädäkin. Riisiä keitetään kerralla yksi pahvirasia, onko siinä kilo?
Jauhelihaa menee yhteen kastikkeeseen noin kilo ja siitä saattaa jäädä isänne evästä.

Juustoa ostetaan aina iso, reilun kilon mötikkä ja kauankohan se kestää? Muutaman päivän-vajaan viikon. Leikkelepaketti ei kauaa kestä ja yhdestä kurkusta ei riitä kaikille. Iso 600 gramman florarasia hupenee nopeasti, olisiko parin päivän juttu.....Ketsuppia kuluu paljon  :)

Vessapaperia menee pari rullaa päivässä. Talouspaperiakin kuluu paljon, mutta se ei ole välttämättömyys.
Tiskiainetta ja pyykinpesuainetta kuluu....tiskikone pyörii vähintää kaksi kertaa päivässä, joskus jopa kolme. Pesukonetta pitäisi pyörittää ainakin kerran päivässä, mutta aina en viitsi, niin sitten se pitää pyöriä toisina päivinä useamman kerran. Nyt kun vaihdoin ne lakanat kerralla niin olen pessyt pyykkiä noin kolme koneellista joka päivä.

No autoon kertyy kanssa kilometrejä, vaikka se ei liitykään suurperheeseen, vaan välimatkoihin. Mies ajaa työmatkaa noin 70 kilsaa/suunta eli 140 kilsaa joka päivä. Itse kulutan tiistai, keskiviikko ja torstai-illat tuolla kylillä 2-3 tuntia, kun en viitsi ajella tuota 23 kilsan matkaa edestakaisin. Mutta miltei joka päivä ajan vähintään 60 kilsaa, joskus enemmänkin, viikonloppuisin en paljon ajele.

Jokaisella on vähintään kahdet kengät, suurimmalla osalla enemmän+saappaat, niin meidän eteisessä on ainakin 30 paria kenkiä, ja kun eteinen on pieni kuin kärpäsen p* niin aina on sekaisin. Samoin kaikilla on esillä vähintään kaksi takkia, niin se on jo helposti 20 takkia. Rukkasista ja pipoista puhumattakaan. Samoin siinä eteisessä on nyt luistimia ja kypäriä ja mailoja.....ja ulkona on seinän vieressä 7 paria suksia, jotka tosin saa viedä varmaan jo säilöön.....

Makuuhuoneita on vain neljä eli useampi lapsi jokaisessa huoneessa, eivätkä näytä siitä kärsivän  :)

Siinähän sitä tilastotiedettä hiukan....










tiistai 11. helmikuuta 2014

Nyt mulla on se!!

Nimittäin ompelukone!!
Tuli ostettua ihan yllättäen, kiitos blogikirjoittelun! Eräs tarkkaavainen lukijani otti yhteyttä ja kertoi, että voisi myydä koneensa edullisesti. Tarjoukseen oli pakko tarttua ja nyt minulla on kone. Eilen sen hain. Tästä alkaa taas uuden oppiminen.

No minä vasta eilen luin käyttöohjeita ja tein asian suhteen ajatustyötä, niin yläkerrassa kone surisi jo kilometritolkulla, kun tyttäret aloittivat ompelun. Eivätkä lukeneet ohjekirjoja ja syntyi jo monta kassia vanhoista lakanoista  :)  Toiset miettii ja suunnittelee ja toiset tekee....

Nyt kyllä tarttisi jonkun aloittelijn ompelukurssin, mutta eihän sellaista nyt ole tähän hätään tarjolla. kenties syksyllä voisi katsoa kansalaisopiston tarjontaa, ellen sitten ole jo ihan pro  ;) silloin.

Kaikkea sitä ja ajatelkaahan, että tätäkään ei olisi tapahtunut, ellen olisi sitä tähän blogiin kirjoittanut. Kaikki on mahdollista siis. Ja joskus mietin, että lukeeko jorinoitani kukaan.
Mutta ei pelkoa, ei tästä tule käsityöblogia.....ehkä joskus jotain saavutuksiani  voin kuvata. Muutenkin pitäisi ottaa enempi valokuvia, mutta ei vaan huomaa.

Olin eilen verikokeissa...ja ei voi aina parjata kunnallista terveydenhuolto. Menin asenteella, että istun siellä ikuisuuden, mutta kuinka ollakaan kaikki kesti 25 minsaa. Nopeaa ja tehokasta. Ja tuloksia tuli tekstiviestillä puhelimeen, nykyaikaa. Mutta ei siinä viestissä toki lukenut, onko arvot ok vaiko eivät. No siinä auttoi sitten netti. pääasiassa kaikki oli kai kunnossa.

Tänään saakin ottaa rauhallisesti aamupäivän, mutta sitten iltapäivän puolella se ajelu taas alkaa. Pitää hakea nelonen koulun tiedekerhosta. Sitten pitää kuskata vitonen sählykouluun ja nelonen soittotunnille. Pitäisi hakea nelosen silmälasit liikkeestä ja käydä viemässä kirpputoripöytään tavaraa ja muistaa ostaa kaneille ruokaa. Eli aika rauhallista kuitenkin. Jospa vielä illalla pääsisi saunaankin. Niin sittenhän se päivä olisi jälleen paketissa.

Kurkkukipua ja nenän tukkoisuutta porukka hieman täällä valitellut, mutta eiköhän se siihen jää. Meille ei nuo flunssat oikein iske päälle - onneksi.


lauantai 8. helmikuuta 2014

Siivouspäivä

Tuntui taas kuin pommi olisi räjähtänyt tässä huushollissa. Joten ei muutakuin hommiin, siivottavaa riitti ja riittää. Ärsyttää niin paljon kun joka paikka roikkuu tavaraa.

Meinasin jo luovuttaa koko homman, kun kuopus vaan itki ja itki ja siivouksesta ei meinannut tulla mitään, kun isäntäkin oli autonhuoltohommissa ja pikkumiehelle ei sisarukset kelvanneet. No onneksi jätkän pätkä nukahti ja minä sain jatkaa hommia. Nyt on ainakin vähän siistimpää.....

Päätin kerralla vaihtaa kaikille kymmenelle hengelle petivaatteet, sen jälkeen tietää vaihtaneensa. Ja kun niitä alkaa pesemään, niin kyllä siinä viikko menee, kun on muutakin pyykkiä. Nyt on pyykkikasa lattiasta kattoon, kun on kaikki siellä kasassa. Sitä sitten setvimään.....huomenna. Onneksi isommat osaa jo itse laittaa uudet petivaatteet, paitsi tuo esikoispoika, joka ei oikein osaa tai halua tai jotakin siltä väliltä.

Tänään vein taas kirpputorille tavaraa ja tuntuu, että yhtään ei ollut pöydästä huvennut, mutta olihan se, tilitin pöydän, niin kassalta sain 199 euroa! Oikein alaleuka meinasi loksahtaa. No osa oli sitten lasten omia tavaroita, joita olivat antaneet myyntiin, niin kotona oli sitten vuorossa yleinen rahanjako  :)

Nyt alkoikin, kuinka ollakaan, laiskottaa, kun lysähti tähän koneen ääreen....ei muutakuin ylös ja hommiin  :)

Kuva


perjantai 7. helmikuuta 2014

Oletko ajoissa vai myöhässä?

Minua inasen ärsyttää myöhästelevät ihmiset. Äitini esimerkiksi on aina myöhässä. Minä itse en ole koskaan myöhässä, yleensä olen aina hyvissä ajoin, aikaisessa. Mieheni taas on aina aikaisessa, liikaakin.
Tänä aamuna kuitenkin olin kerhosta minuutin myöhässä, vaikka ei kai siellä kellokorttia ole. Mutta huono omatunto siitä tulee ja tuli. Kamala selittely heti.

Ja tänäänkin se melkein  myöhästyminen johtui siitä, että esikoinen oli aamulla kotona ja hänen kanssaan seurustelin. Poika on ollut tämän viikon työharjoittelussa isänsä työpaikalla ja sai tunnit jo täyteen eilen. Niin oli tänään sitten ansaittu vapaapäivä. Ja sitten auton lasitkin oli jäässä ja luulin ettei ole.....

No kun aamulla olin melkein myöhssä, niin hakiessakin olin melkein myöhässä eli jäi "päälle". Toivottavasti ei tullut tavaksi  :)  kaikkea sitä ihminen murehtii, kun ei edes myöhästynyt vaan vain melkein.

Nyt on päiväkahvin aika, poika kävi kauppa-autolla ja toi mammalle Runebergin tortun kahvin kanssa. Että se dieetti sitten vaikka maanantaina.....

Mukavaa viikonloppua!


torstai 6. helmikuuta 2014

Oppiikohan vanha koira uusia temppuja?

Olen aina ollut käsitöissä peukalo keskellä kämmentä. Olen kuitenkin alkanut haaveilemaan ompelemisesta ja ompelukoneesta....oppisinkohan ompelemaan? Kun en ole koskaan osannut? Vai joutuisinko toteamaan, että sinne meni rahat, en opi....

Voisihan sitä mennä syksyllä johonkin kurssille, paitsi olen miettinyt sitä aiemminkin, mutta ne kurssit ovat olleet ihan huonoon aikaan.
olisi ihana surautella ompelukoneella vaikkapa pipoja, verhoja, tyynynpäällisiä, pöytäliinoja, patalappuja ja kaikkea muuta ihanaa, ihanista kankaista.

Kävin eilen siivoamassa kirpputoripöytää, aina huonosti siellä kauppa käy. Varsinkin vaatteet eivät liiku mihinkään. Lasten lelut ovat kyllä menneet. Tarvii miettiä mitä myytävää keksisi nurkista, siis sellaista, jota ihmiset ostaisivat. Vinkkejä, ideoita? Kirpputoripöytä on minulla vielä kolmisen viikkoa ja tavaraa kyllä olisi varmasti, mutta mikä myisi? Myytävä tavara on kaikki ollut siistiä, puhdasta ja ehjää. En kertakaikkiaan tajua, että jotkut vievät kirpputorille myytäväksi rikkinäistä ja likaista....no ehkä sitten itsekin ostavat sellaista.




keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Juttuseuraa vailla

Minä olen muuten tosi usein juttuseuraa vailla, siis aikuista juttuseuraa. Onhan mulla täällä kolme juttuseuraa päivät pitkät, välillä pitkät päivät, iältään 9kk, 3v ja 5v. Juu mukava niittenkin kanssa on jutskata, mutta se aikuinen seura vaikka kahvikupin ääressä olisi niin tervetullutta. Olen ehkä ennenkin kertonut ja aiheuttanut ihmetystä, että todellakin suurperheessä voi kokea itsensä yksinäiseksi.

No yksi syy tähän seuran kaipuuseen on tämä blogin kirjoittaminen, vaikkei tässä nyt kukaan vastaile tai keskustele rakentavastikaan, niin saapahan itse ainakin sylkäistyä ajatuksiani ulos.

Mutta nyt ajattelin ruveta kirjoittamaan joka päivältä ylös positiivisia juttuja. Itselle on ihan huomaamatta tullut paha tapa märehtiä negatiivisissa ja nähdä asioissa negatiivisia piirteitä ja se syö miestä ja naista. Jospa oikein mustaa valkoiselle laitan pari positiivista asiaa päivässä.
No tämä päivä on vasta puolessa, niin tänä päivänä hyviä asioita on ollut jo toki, vaikkei niitä välttämättä etsimättä huomaa.
- Sain juoda aamukahvini rauhassa, kun lapset katselivat lastenohjelmia.
-koira ei ollut pissannut viime yönä lainkaan sisälle (mitä se on tehnyt monena yönä syystä tai toisesta)
-Kukaan ei narissut ruoasta.
-sain hyvää ja rakentavaa palautetta sähköpostilla.

Onhan sitä siinä jo vai mitä.
Olen löytänyt tieni pariin uuteen, siis minulle uuteen blogiin, jospa syventyisin nyt niihin, kun on rauhallinen hetki. Kuopus nukkuu. Ja vitonen, kutonen ja seiska viilettävät pihalla. (toki mä välillä katson, että kaikki on siellä hyvin....)




Tykkään susta niin, että halkeen

Yksi mun lemppareita ja mun puhelimen soittoääni  <3


Tykkään susta niin että halkeen

Juha Tapio

Puistossa penkki, penkillä poika Vieressä tyttö ja hiljaisuus Puhua ois hyvä Mut sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertuu Palelevat sormet toistensa lomaan arkana purkalta maistuva suu Laukkaava sydän ja totinen on poika Kun kumartuu ja kuiskaten lausuu Mä tykkään susta niin että halkeen Mä tykkään susta niin että halkeen Ruuhkassa auto, autossa ratti Ja elämisen pyörteissä uurtuneet kädet jotka ohjaa vakavin ottein ja Jälkeen vuosikymmenten Muistavat penkin Muistavat tytön Muistavat sanat jotka lausuttiin Voi kunpa vielä Voi kunpa joku tulisi ja sanoisi niin Mä tykkään susta niin että halkeen Mä tykkään susta niin että halkeen Mä tykkään susta niin että halkeen Mä tykkään susta niin että halkeen Ja jossain on aina puisto ja penkki, Tyttö ja poika ja hiljaisuus Puhua ois hyvä, mut sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertuu Mä tykkään susta niin että halkeen Mä tykkään susta niin että halkeen Mä tykkään susta niin että halkeen x8

Kokonaiset kolme....

.....hammasta on kohta kuopuksen suussa. Kaksi alahammasta on ollut jo pari kuukautta, niitten tulo olikin tuskan takana, kovaa kuumetta ja huutoa. Nytkin on ollut huutoa ja levottomuutta, mutta ei kuumetta ja yksi ylähommas on näillä näppäimillä läpi.

Kova menijä on tuo kuopus, koko ajan menossa, sylissä ei viihdy, nukkuminen ei suju. Kovasti kampeaa itseään seisomaan ja pääseekin, mutta se alastulo.....

Lasten kasvattamista olen pohtinut viime aikoina taas syväällisemmin. Kaipa aina teen niin kun on jonkun kanssa hankalampaa. Meillä yksi on hankalampi kuin muut tai sanoisiko, että hankalampi kuin muut yhteensä. Vaikka kuinka kasvattaisit lapset samalla tavalla, "samalla kaavalla", niin ei se vaan aina suju toivotulla tavalla. Ja kuinka usein kokeekaan itsensä epäonnistuneeksi. Äitini mies sen kiteyttää hyvin: "mikään maailmassa ei ole niin hankalaa kuin lasten kasvatus". Niinpä. Ja hänellä on kolmostytöt, nykyään tosin aikuisia jo.

Auttaako huonosta käytöksestä ja muusta ei toivotusta rangaistukset?? Ei auta kaikilla, toisia ne itkettää, toisia vain naurattaa. Auttaako, kun poistaa ansaittuja oikeuksia?? Ei auta, iillekin nauretaan pahimmassa tapauksessa. Auttaako kotiarestit, kaverikiellot.....ei todellakaan. No mikä auttaa sitten?? Keskustelu?? No ei, jos ei löydy oikeanlaista keskusteluyhteyttä....

Meidän kolmevuotias on ihan valmis Putouksen jatkojoukkoihin, suusta tulee vain ja ainoastaan putousfraaseja! Hyvä vaiko huono juttu? No kaikki jaksaa naurattaa pari kertaa, mutta ei loputtomiin.....
Toissapäivänä kysyin vanhimmalta tyttäreltä tukiopetuksen jälkeen, että avautuiko asiat? Se yksi pieni sana siinä kysymyksessä oli pikkupojalle kuin bensaa liekkeihin.....koko ilta meni kuunnellessa tuon eräänkin putoushahmon "nyt se on auki ja nyt se on kiinni" fraaseja.

Niin, että "mitä jäbä duunaa?"


tiistai 4. helmikuuta 2014

Plussalla

....ei raskaustesti, eikä tili, vaan mittari ulkona. No olipa kökköinen otsikko, mutta en nyt  muutakaan keksinyt.

Uusi liesi on nyt hankittu  ja paikalleen asennettu, ja todellakin vaihdoin merkkiä. Edellisen lieden maahantuojalle kun valitin räjähdyksestä, niin he sanoivat, että voivat myydö uuden lasin uunin luukkuun omakustannehintaan 89 euroa. Sanoin, kiitos ei, vaihdan merkkiä ja näin tein.

Itse olen varmaan tullut vanhaksi, kävin lääkärissä ja lääkäri määräsi verenpainelääkityksen. Siinä sitten keskustelen ihmisten kanssa sairauksista ja lääkkeistä. Niin se vaan vanhuus hiipii hiljaa, mutta varmasti.

Raha on kyllä hubaa tällaisessa suurperheessä....no ei noihin lääkkeisiin paljoa mennyt, nehän on melkein ilmaisia. Mutta kun hajoaa noita kodinkoneita, lasten harrastukset, bensa, kun kuskataan harrastuksiin, ruoka jne jne. Tänään oli nelosen silmälääkäri ja se käynti maksoi 100 euroa!!! Apua!  Maksoiko joku markka-aikaan silmälääkäristä noin 600 mk?? Tuskinpa. Ja sitten piti vahvuuksia muutella, niin linssit vaihtoon ja taas euron kuvat vaan vilisteli silmissä....huoh.
Mutta moni muu asia laittaa miettimään myös, tyttö meni kaverinsa kanssa Tampereelle, noin 60 kilsaa matkaa, ja matka yhteen suuntaan 10 euroa. maksettiinko me todella bussilla kulkemisesta muutama vuosi sitten  60 markkaa??? Tuskinpa sitäkään....mutta nutpä maksetaan kaikesta paljon, mukisematta, kun ei muutakaan voi.

Että semmoista, oliko synkkä postaus? Tänään on ollut synkkä päivä. Onko huomenna parempi?!