Juttuseuraa vailla

Minä olen muuten tosi usein juttuseuraa vailla, siis aikuista juttuseuraa. Onhan mulla täällä kolme juttuseuraa päivät pitkät, välillä pitkät päivät, iältään 9kk, 3v ja 5v. Juu mukava niittenkin kanssa on jutskata, mutta se aikuinen seura vaikka kahvikupin ääressä olisi niin tervetullutta. Olen ehkä ennenkin kertonut ja aiheuttanut ihmetystä, että todellakin suurperheessä voi kokea itsensä yksinäiseksi.

No yksi syy tähän seuran kaipuuseen on tämä blogin kirjoittaminen, vaikkei tässä nyt kukaan vastaile tai keskustele rakentavastikaan, niin saapahan itse ainakin sylkäistyä ajatuksiani ulos.

Mutta nyt ajattelin ruveta kirjoittamaan joka päivältä ylös positiivisia juttuja. Itselle on ihan huomaamatta tullut paha tapa märehtiä negatiivisissa ja nähdä asioissa negatiivisia piirteitä ja se syö miestä ja naista. Jospa oikein mustaa valkoiselle laitan pari positiivista asiaa päivässä.
No tämä päivä on vasta puolessa, niin tänä päivänä hyviä asioita on ollut jo toki, vaikkei niitä välttämättä etsimättä huomaa.
- Sain juoda aamukahvini rauhassa, kun lapset katselivat lastenohjelmia.
-koira ei ollut pissannut viime yönä lainkaan sisälle (mitä se on tehnyt monena yönä syystä tai toisesta)
-Kukaan ei narissut ruoasta.
-sain hyvää ja rakentavaa palautetta sähköpostilla.

Onhan sitä siinä jo vai mitä.
Olen löytänyt tieni pariin uuteen, siis minulle uuteen blogiin, jospa syventyisin nyt niihin, kun on rauhallinen hetki. Kuopus nukkuu. Ja vitonen, kutonen ja seiska viilettävät pihalla. (toki mä välillä katson, että kaikki on siellä hyvin....)