Kokonaiset kolme....

.....hammasta on kohta kuopuksen suussa. Kaksi alahammasta on ollut jo pari kuukautta, niitten tulo olikin tuskan takana, kovaa kuumetta ja huutoa. Nytkin on ollut huutoa ja levottomuutta, mutta ei kuumetta ja yksi ylähommas on näillä näppäimillä läpi.

Kova menijä on tuo kuopus, koko ajan menossa, sylissä ei viihdy, nukkuminen ei suju. Kovasti kampeaa itseään seisomaan ja pääseekin, mutta se alastulo.....

Lasten kasvattamista olen pohtinut viime aikoina taas syväällisemmin. Kaipa aina teen niin kun on jonkun kanssa hankalampaa. Meillä yksi on hankalampi kuin muut tai sanoisiko, että hankalampi kuin muut yhteensä. Vaikka kuinka kasvattaisit lapset samalla tavalla, "samalla kaavalla", niin ei se vaan aina suju toivotulla tavalla. Ja kuinka usein kokeekaan itsensä epäonnistuneeksi. Äitini mies sen kiteyttää hyvin: "mikään maailmassa ei ole niin hankalaa kuin lasten kasvatus". Niinpä. Ja hänellä on kolmostytöt, nykyään tosin aikuisia jo.

Auttaako huonosta käytöksestä ja muusta ei toivotusta rangaistukset?? Ei auta kaikilla, toisia ne itkettää, toisia vain naurattaa. Auttaako, kun poistaa ansaittuja oikeuksia?? Ei auta, iillekin nauretaan pahimmassa tapauksessa. Auttaako kotiarestit, kaverikiellot.....ei todellakaan. No mikä auttaa sitten?? Keskustelu?? No ei, jos ei löydy oikeanlaista keskusteluyhteyttä....

Meidän kolmevuotias on ihan valmis Putouksen jatkojoukkoihin, suusta tulee vain ja ainoastaan putousfraaseja! Hyvä vaiko huono juttu? No kaikki jaksaa naurattaa pari kertaa, mutta ei loputtomiin.....

Toissapäivänä kysyin vanhimmalta tyttäreltä tukiopetuksen jälkeen, että avautuiko asiat? Se yksi pieni sana siinä kysymyksessä oli pikkupojalle kuin bensaa liekkeihin.....koko ilta meni kuunnellessa tuon eräänkin putoushahmon "nyt se on auki ja nyt se on kiinni" fraaseja.

Niin, että "mitä jäbä duunaa?"