tiistai 28. helmikuuta 2012

Lumi teki kotipäivän

Tänään ei liikuta mihinkään, jos ei ole pakko ja meidän ei ainakaan ole. Tosin emme pääse kotipihastakaan pois ennenkuin naapurin pelastaa traktorillaan. Meillä on pitkä pihatieja se on tiuskannut umpeen pitkältä matkalta polveen saakka. Eli tänään olemme kotona. Ei tosin ollut suunnitelmiakaan, onneksi. Pelaillaan ja luetaan ja katsotaan kuulemma ainakin Autot 2 DVD.

Eilen oltiin uimassa Kankaanpään uimahallissa. Ja oli tosi positiivinen yllätys. lapset ovat koulusta käyneet siellä ennenkin, minä ja pikkuväki olimme ekaa kertaa. Siellä oli kaikille kaikkea ja kaikilla oli kivaa. Vitonenkin rohkaistui laskemaan isosta kiemuraliukumäestä kun olin ottamassa vastaan. Ja se oli tuolta pojalta jo jotakin. Kutonen pääsi hyvästä huolenpidosta huolimatta kaatumaan suihkutiloissa ja se harmitti. Ei siihen paljon tarvita, ei edes tällä kertaa niitä juoksuaskeleita.

Kevääseenkin olen jo katsettani siirtänyt. Esikoiselle tilattiin uudet skeittarir ja lenkkarit ja on mietitty minkälaisia vaatteita kelläkin on, mikä mahtuu päälle. Onneksi suurimmalle osalle mahtuu vanhat kamppeet päälle. Hyvä niin, todella hyvä.

kaikenlaista on mielessä ja suunnitelmissa, remonttia keväämmällä, veskiremonttia, yläkertaa, kenties vähän maalausta ja tapetointia. Kesää muutenkin odotellessa, on kiva nähdä miltä mökki ympäristöineen näyttää kesällä. Ostimme mökin syksyllä kun kaikkialla oli kuraa ja synkkää, puista lehdet poissa ja muutenkin luonto kuollut. Miltä mahtaa siis näyttää kun kaikki vihertää. Sitä odotellessa. Kenties tuleva syksykin tuo kaikenlaisia muutoksia, suuria ja pienempiä, yksi suuri on ainakin esikoisen yläasteelle siirtyminen...

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Loma

Ainakin lapsilla loma.....itsellä saattaa olla toista kun kaikki muksut ovat kotosalla. Ruokaa ainakin kuluu enemmän  :)
No on se itsellekin lomaa, ei aikaisia herätyksiä (parhautta), ei kellon kanssa suhaamista paikasta toiseen. Tulevalla viikolla koulun lisäksi ei siis harrastuksia, hammaslääkäreitä, neuvoloita yms. Ollaan vaan. Kolmonen menee puolessa välissä kaverilleen yökylään. Ja kakkonen lähtee torstaina kaverinsa kanssa mummulaan. Miehellähän ei ole lomaa.

Tänään oltiin koko poppoo luistelemassa. Ja oli kivaa, vitonenkin luiteli elämänsä ekaa kertaa vaikka vannoi kotona että hän ei luistimia jalkaansa laita. Ihan hyvin meni, ensikertalaiseksi. Mutta se lähteminen tällä porukalla varusteineen onkin toinen juttu. Lähin luistelukenttä on lasten koululla 12 km päässä, sinne siis. tai on tässä omalla kylälläkin tossa ihan vieressä, mutta suureksi suruksi kukaan ei viitsi jäädyttää sitä. Niin sitä sitten lähdettiin....palattiin sisälle ainakin kolme kertaa. Yhdeltä jäi kypärä....yhdeltä pipo joka mahtuu kypärän alle...ja se kiekko sekin. No päästiin matkaan ja ilma oli ihana ja muita ei ollut vielä aamusella liikenteessä. Toki ohikulkija saattoi katsoa, että onpa kentällä paljon väkeä, vaikka olikin vain meidän perhe - yhdeksän henkeä.

Sitten ovat muksut vielä hiihdelleet, onneksi naapuri pitää ladut kunnossa ja lumesta auki. Latuja lähtee moneen suuntaan ja vaikka kuinka pitkälle ihan pihasta. Ei siis ole siitä kiinni ja kyllä nuo lapset ihan kiitettävästi hiihtävätkin.

Tänään päätettiin pitää sitten pizzapäivä, isäntä läksi hakemaan kirkolta pizzaa. Ei tänne pizzataksit kulje, se olisi kyllä luksusta. Kaksi perhepizzaa mies toi ja yhtään ei jäänyt meille aikuisille. Me sitten jaoimme rullakebabin. Olipas hyvää pitkästä aikaa. Harvinaista herkkua meillä.

Huomenna on uimahallin vuoro. Lapset käyvät koulusta tuolla Kankaanpään uimahallissa, itse en ole käynyt siellä koskaan, jospa huomenna sitten. Se ei ole edes kallista, meiltä, katsoin hintoja ja näyttäisi meiltä olevan vain 12 euroa koko porukalta!! Mitä tällainen porukka voi harrastaa sillä hinnalla, no ei mitään!

Loppuviikko onkin auki, mökille ainakin mennään laskettelemaan ja grillailemaan jonakin päivänä. Muuten ei mitään erityistä. Ulkoilua ja rauhaisaa yhdessäoloa, siitähän se loma on tehty. Valvomista iltaisin ja myöhään nukkumista aamuisin. Mukavaa hiihtolomaa kaikille!

torstai 9. helmikuuta 2012

Sairastelua.

No ei kuitenkaan suurta, vaikka otsikosta voisi muuta luulla. Aamulla herätessä kaksi nuorinta oli yli 39 asteen kuumeessa. Illalla olivat vielä ok ja muuta ei ole kuin korkea kuume.
Ei sillä, meillä ollaan sairaana todella harvoin, kop-kop. Flunssaa ja kuumetta meillä ei ole juuri koskaan. Esikoinen ollut viimeksi kuumeessa tai flunssassa 2.5 vuotta sitten sikainfluenssan aikaan ja eikä nuo muutkaan juurikaan. Onneksi.
Tällä porukalla sairastaminen kestää....jos käy kaikki läpi. Vatsatauti on minun painajainen, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Kierrän kaukaa jos kuulen sitä olleen.
Korvakierteitäkin meillä on ollut, esikoinen ja kuopus ovat välttyneet, kaikki muut on putket saaneet korviinsa. Esikoisella ei ole ollut koskaan edes korvatulehdusta.

Se ensimmäinen vuosi kun tänne muutettiin, syksyllä 2006, oli katastrofaalinen heti joulun 2006 jälkeen. Me olimme sen kevään koko ajan sairaana, siis ihan koko ajan. Se oli aika ahdistavaa aikaa ja todellakin jäänyt mieleen, tiedä sitten mistä johtui. Tuskin maisemanvaihdos moista aiheuttaa.

No katsotaan jääkö sairastaminen näihin kahteen pienokaiseen, vai iskeekö muihinkin ja kestääkö pitkään vai onko pikatauti. Kolmevuotias vaan on kovin murheissaan, kun kerroin että huomenna ei pääse kerhoon, se kun on viikon kohokohta.

Luulin jo pakkastenkin talttuneet, muutama päivä siinä olikin sitten lauhempaa. Tänään taas mittarissa oli aamulla -26, hrrrr.....

Eilen tuli setvittyä ja murehdittua oikein urakalla nuorison ihmissuhdekriisejä. Miksi?? Miksei kaikki vaan voi olla kavereita keskenään. Miksi koko ajan tarvitsee olla joitakin kaverikonflikteja? Millä ne saisi loppumaan? Ei sillä,  pakko myöntää, että tyttäreni eivät ole vain kiusattuja vaan hairahtuvat sille toisellekin puolelle tämän tästä eli kiusaajaksi. Ja se jos jokin on jotenkin niin noloa!
Parempi jos heillä olisi mottona: Ollaan kaikki kavereita kaikille!

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Tavaraa joka puolella!

Voihan ärsyttävää. Mietin miettimistä päästyäni hyviä säilytysratkaisuja meidän tavaramäärälle. Tavaraa on paljon, kun on asukkaitakin paljon. Säilytystilaa vähän tai järkevää sellaista. Eteinen on kaaos, aina. Siihen en ole vielä keksinyt toimivaa ratkaisua, varsinkin kun meidän eteinen ei ole mitoitettu 9 hengen perheelle.
Osa lasten leluista, varsinkin pienten on olkkarissa ja siihen on pyöritelty tyyliin sopivia säilytyskalusteita. Nyt löysin Hobby hallista aivan ihanat.

Ihania eikö vain??  Eikä ollenkaan painavia. Kiva piriste sisustuksesta ja kätkee nuo pikkuväen lelut.
Meillä on paljon duploja, ne on aina olleet lemppareita. Ja niitä tuli hankittua tuossa lisää ja ne säilytetään täällä olkkarissa, eikä niille ole sopivaa isoa laatikkoa. Nyt sain huuto netistä huudettua aivan ihanan antiikkisen arkun niiden säilytykseen. Se ei siis ole vielä saapunut. laitan toki kuvan siitä löydöstä myöhemmin, mutta lupasin lapsille laittaa muutaman kuvan duplorakennelmistaan.



Ja pienen mainospalan paikka. Oletteko koskaan tutustuneet Bubber muovailumassaan. suosittelen, enkä suinkaan siksi että jälleenmyyn niitä tuotteita. Vaan se on aivan ihanaa, pehmeää ja kevyttä, eikä tahraa. Lapset pakkaspäivänä taas muovailivat bubberilla ja laitetaan tähän nyt siitäkin kuvapläjäys.


Hattaramainen on oikea sana kuvaamaan tuota bubberia.

Esikoispojalla oli eilen konsertti, jossa soitti yksin saksofonia yhden kipaleen verran. Toki siis siellä oli muitakin soittajia. Millään en meinaa pysyä pikkupoikani kasvamisen perässä. Ikää siis 12v (kesäkuussa 13v) ja kengät on 42-43 ja vaatteet 170 cm, tai sitten miesten M kokoa. eilen ostin kauluspaidan konserttiin miestenosastolta, kun edellinen oli käynyt pieneksi. Laitanpa kuvan hänestäkin, yleensä kun kuvissa vain on tuota pienempää väkeä. Kuva on kyllä huono, kun hän yritti karata kuvasta.

Äidin pikkupoika siis  <3

Se on jännää kun joku on poissa, niin äidin mieli on levoton, vaikka joku voisi luulla, että silloin saisi huokaista kun on rauhallisempaa. Kolmonen oli leirillä koko viime viikonlopun. Ja siellähän ei saa olla puhelinta, en siis kuullut tytöstä mitään perjantain ja sunnuntain välillä. Koko ajan olin kuin kissa pistoksissa ja mietin tyttöä. Tiesinhän että pärjää siellä hyvin ja pärjäsikin ja oli ollut samaisella leirillä ennenkin. Sitten oikein sain hengittää kun tyttö oli kotona, samoin kuin toinen tytär kaveriltaan, jossa oli yökylässä. Kaverillaan kuitenkin kun on, minulla on levollisempi mieli. Mutta tuolla leirillä tarvitsee pärjätä monella tavalla, pitää huolta itsestään. Se on myös sitä itsenäistymisen opettelua, mutta varsinkin meillä, minulla on napanuora kaikkiin lapsiini tosi kireässä. Lasten kasvaminen ja sen myötä itsenäistymisyritykset ja muut ovat minulle tosi vaikeita. Myönnetään....se, että äitä ei tarvita enää joka käänteessä.

Stressaan kovasti lapsistani ja lasteni asioista. Ja kun lapsia on seitsemän, stressinmääräkin ainakin sen seitsenkertainen. En muista olenko aiemmin aiheesta kirjoittanut. Tällä hetkellä top stressitekijät ovat esikoisen meni yläasteelle syksyllä ja koulussa pärjääminen ja viimeinen rutistus ala-asteella, että numerot pysyivät niin hyvinä kuin ne olivat joulutokarissa. Kakkosen murrosikä ja sen tuomat vaikeudet ja ristiriidat. Mikä on sopivaa ja sallittua hänelle tuossa iässä ja mikä ei. Kolmosen koulunkäynti ja kaverisuhteet. Nelosen koulunkäynti ja kaverisuhteet ja hänen huomioiminen, koska hän on niin sopeutuva lapsi, joka ei koskaan pyydä tai vaadi mitään. Vitosen käyttäytyminen, ja ehdottomuus, syksyinen eskarin aloitus, jota hän ei oikein halua. Kutosesta ja seiskasta ei mitään stressiä.
Stressitekijöitä on myös ne, että porukka pysyisi terveinä.

Siinähän sitä, mutta toki elämä on muutakin kuin stressiä  :) Samalla kun stressaan ja pohdin ja käännän ja väännän lasteni asioita, samalla olen myös pakahtua onnesta, lasten saavutuksista, heidän tekemisistään ja sanomisistaan. Seitsemän ihanaa rakkauspakkausta...ja joskus mietin, että niitähän on pariton määrä  ;)