Tavaraa joka puolella!

Voihan ärsyttävää. Mietin miettimistä päästyäni hyviä säilytysratkaisuja meidän tavaramäärälle. Tavaraa on paljon, kun on asukkaitakin paljon. Säilytystilaa vähän tai järkevää sellaista. Eteinen on kaaos, aina. Siihen en ole vielä keksinyt toimivaa ratkaisua, varsinkin kun meidän eteinen ei ole mitoitettu 9 hengen perheelle.
Osa lasten leluista, varsinkin pienten on olkkarissa ja siihen on pyöritelty tyyliin sopivia säilytyskalusteita. Nyt löysin Hobby hallista aivan ihanat.

Ihania eikö vain??  Eikä ollenkaan painavia. Kiva piriste sisustuksesta ja kätkee nuo pikkuväen lelut.
Meillä on paljon duploja, ne on aina olleet lemppareita. Ja niitä tuli hankittua tuossa lisää ja ne säilytetään täällä olkkarissa, eikä niille ole sopivaa isoa laatikkoa. Nyt sain huuto netistä huudettua aivan ihanan antiikkisen arkun niiden säilytykseen. Se ei siis ole vielä saapunut. laitan toki kuvan siitä löydöstä myöhemmin, mutta lupasin lapsille laittaa muutaman kuvan duplorakennelmistaan.

Ja pienen mainospalan paikka. Oletteko koskaan tutustuneet Bubber muovailumassaan. suosittelen, enkä suinkaan siksi että jälleenmyyn niitä tuotteita. Vaan se on aivan ihanaa, pehmeää ja kevyttä, eikä tahraa. Lapset pakkaspäivänä taas muovailivat bubberilla ja laitetaan tähän nyt siitäkin kuvapläjäys.

Hattaramainen on oikea sana kuvaamaan tuota bubberia.

Esikoispojalla oli eilen konsertti, jossa soitti yksin saksofonia yhden kipaleen verran. Toki siis siellä oli muitakin soittajia. Millään en meinaa pysyä pikkupoikani kasvamisen perässä. Ikää siis 12v (kesäkuussa 13v) ja kengät on 42-43 ja vaatteet 170 cm, tai sitten miesten M kokoa. eilen ostin kauluspaidan konserttiin miestenosastolta, kun edellinen oli käynyt pieneksi. Laitanpa kuvan hänestäkin, yleensä kun kuvissa vain on tuota pienempää väkeä. Kuva on kyllä huono, kun hän yritti karata kuvasta.

Äidin pikkupoika siis  <3

Se on jännää kun joku on poissa, niin äidin mieli on levoton, vaikka joku voisi luulla, että silloin saisi huokaista kun on rauhallisempaa. Kolmonen oli leirillä koko viime viikonlopun. Ja siellähän ei saa olla puhelinta, en siis kuullut tytöstä mitään perjantain ja sunnuntain välillä. Koko ajan olin kuin kissa pistoksissa ja mietin tyttöä. Tiesinhän että pärjää siellä hyvin ja pärjäsikin ja oli ollut samaisella leirillä ennenkin. Sitten oikein sain hengittää kun tyttö oli kotona, samoin kuin toinen tytär kaveriltaan, jossa oli yökylässä. Kaverillaan kuitenkin kun on, minulla on levollisempi mieli. Mutta tuolla leirillä tarvitsee pärjätä monella tavalla, pitää huolta itsestään. Se on myös sitä itsenäistymisen opettelua, mutta varsinkin meillä, minulla on napanuora kaikkiin lapsiini tosi kireässä. Lasten kasvaminen ja sen myötä itsenäistymisyritykset ja muut ovat minulle tosi vaikeita. Myönnetään....se, että äitä ei tarvita enää joka käänteessä.

Stressaan kovasti lapsistani ja lasteni asioista. Ja kun lapsia on seitsemän, stressinmääräkin ainakin sen seitsenkertainen. En muista olenko aiemmin aiheesta kirjoittanut. Tällä hetkellä top stressitekijät ovat esikoisen meni yläasteelle syksyllä ja koulussa pärjääminen ja viimeinen rutistus ala-asteella, että numerot pysyivät niin hyvinä kuin ne olivat joulutokarissa. Kakkosen murrosikä ja sen tuomat vaikeudet ja ristiriidat. Mikä on sopivaa ja sallittua hänelle tuossa iässä ja mikä ei. Kolmosen koulunkäynti ja kaverisuhteet. Nelosen koulunkäynti ja kaverisuhteet ja hänen huomioiminen, koska hän on niin sopeutuva lapsi, joka ei koskaan pyydä tai vaadi mitään. Vitosen käyttäytyminen, ja ehdottomuus, syksyinen eskarin aloitus, jota hän ei oikein halua. Kutosesta ja seiskasta ei mitään stressiä.
Stressitekijöitä on myös ne, että porukka pysyisi terveinä.

Siinähän sitä, mutta toki elämä on muutakin kuin stressiä  :) Samalla kun stressaan ja pohdin ja käännän ja väännän lasteni asioita, samalla olen myös pakahtua onnesta, lasten saavutuksista, heidän tekemisistään ja sanomisistaan. Seitsemän ihanaa rakkauspakkausta...ja joskus mietin, että niitähän on pariton määrä  ;)