torstai 29. joulukuuta 2011

Muutama kuva joulunajasta

Lasten koristelema kuusi  <3

Kotitonttu. Kynttilänvalosta nautittiin enemmän kuin tarpeeksi.

Isä oli läsnä monella tapaa  <3.

Serkkuni tekee aina meille piparitalon.


Melkein kaikki lapset saivat legoja ja niistähän sai jo tehtyä legocityn.

Joulun jälkeistä elämää.....

Taitaa moni muistaa Tapaninpäivän 2011 ja sen jälkeisen elämän. Siihen sopii hyvin biisin sanat: "Myrsky repii puita, taivas salamoi...."  Jälki oli kuin sotatantereella....puita ristiin rastiin kaatuneina teitten yli, eikä mitään pieniä puita, vaan valtavia kuusia ja mäntyjä. Kyllä tuntui että ollaan luonnon armoilla ja niinhän sitä ollaankin.

Meillä katkesi sähköt tapanin aamuna hiukan ennen kahdeksaa ja meillä loppuu silloin myös veden tulo ja hotelli helpotuksessa käynnit. Sanoisinko että aika hankalaa tällä porukalla. Kaipa sitä itse käy vaikka metsässä riu' ulla (ei tosin kovin mielellään, mutta pakon edessä), mutta lapset onkin toinen juttu. Lähdimme sitten mökille, siellä toimi kaikki mukavuudet. Onneksi on siis lyhyt mökkimatka ja onneksi oli kreivin aikaan hankittu mökki. Toki eläimet tarvitsi käydä kotona hoitamassa, paitsi koirat jotka reissasivat mukana. Ja samoin piti käydä lämmittämässä ja katsomassa ettei ole vaurioita kotona. Välillä kuljettiin kiertoteitä, kun puut katkaisivat kulkuyhteydet. Kaatuipa yksi puu matkan varrella auton eteenkin, hui. Ja se kaatuva puu ei paljon varoittele, kaatuu vaan samantien.
Roskiin sai heittää jouluruokia jääkaapista ja pakasteesta sulaneita pakasteita. 55 tuntia kesti meidän katkos ja ilman mökkiä olisimme olleet ihan pulassa.

Joulu meni muuten hyvin. Lahjoja tuli lapsille valtavasti. Moneen niistäkin tarvittiin sähköt, että sekai lapsilla oli suurin harmitus. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi ja vieraita oli joulupöydässä, tunnelma oli kohdillaan, kunhan ei katsonut ikkunasta ulos. Ei lunta, pelkkää kuraa ja märkää. Sanoinkin, että ikkunoihin verhot kiinni ja kuvitellaan, että siellä on ne hanget korkeat nietokset ja pakkanen paukkuu...Tuleekohan lunta tänä talvena lainkaan??
Isää kävimme muistamassa haudalla ja muitakin samaan paikkaan siirtyneitä. Isän kaipuu vaan edelleen on kovin suuri.....

Alemyynnit ovat alkaneet....ei voi olla huomaamatta, kun lehtiä lukee tai katsoo televisiota. Lapset kävivät jo eilen tuhlaamassa rahojaan, kun lelut ja pelit oli alessa -30%. Itseä syyhyttäisi sisustusalet ja vähän vaatteetkin. Mutta toisaalta se ryysis ei kiinnosta...

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille teille!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!

Nyt suljen koneen ja palaan vasta joulun jälkeen!


Oikein ihanaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille ihanille lukijoilleni!!!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kolme yötä jouluun on....

....laskin aivan itse eilen.....

Niin se vain on, joulu on ihan ovella. Lapsilla on tänään virallisesti viimeinen koulupäivä, tosin huomenna haetaan vielä aamulla todistukset. Saapas nähdä minkälaisia todistuksia...
Eilen oli koululaisten joulujuhla, oikein sellainen ihana, perinteinen kuusijuhla. Oli ihania esityksiä ja pukkikin pistäytyi jakamassa kaikille joulupussit. Kaikki lapset esiintyivät, siis omat ja vieraat. Kun on pieni koulu niin kaikki saavat esiintyä. Isot näyttää jo aika isoilta siellä pienten joukossa. Joulujuhla oli esikoisen viimeinen ala-asteella, hui. Yläasteelle meno syksyllä edessä ja se ahdistaa äitiä todenteolla.

Jouluaaton ruokalistaa pitäisi miettiä ja siitä tehdä kilometrin mittainen kauppa-lista. Kinkku on jo sulamassa, sen paistan perjantain aikana. Syöjiä meillä onkin oman perheen yhdeksän hengen lisäksi kuusi aikuista. Vähän olen saanut delekoitua ruoan laittoa muillekin.

Tämä joulu on niin erilainen ja kipeällä tavalla. Isä puuttuu....isä on viettänyt kanssamme joulua niin kauan kuin jaksan muistaa. Ei muistu mieleen siis olisiko joku vuosi jäänyt väliin...nyt isä on poissa. Tänä vuonna muistelemme isää haudalla. Löysinkin kaupasta aivan ihania enkeli hautakynttilöitä. Sellaisen aion viedä isälle ja mummulle ja vaarille ja muillekin läheisille poisnukkuneille.

Paketit tarvitsisi vielä kääräistä paperiin, niitä on hirvittävästi, ainakin 50 kpl, osa on jo paketoitu, suurin osa ei. Huoh. Pojan orkesterin levy piti sujahtaa moneen joulupakettiin, mutta se ei sitten ehtinytkään jouluksi.

Mutta nyt siivous jatkukoon...lieneekö enää siistiä jouluaattona??

torstai 15. joulukuuta 2011

Lumi tuli....lumi suli, puro sanoi puli puli....

Taitaa olla tuo sää tällä hetkellä tai tänä(kin) talvena niitä ykköspuheenaiheita. Oli niin ihana kun tuli lunta, lapset viihtyivät pihalla aamusta iltaan ja olivat innoissaan.....valitettavasti se oli vain hetken huvi. Taas on vain kuraa ja märää, eikä lapsilla mitään tekemistä pihalla. Lunta please!
Lumikuva kuopuksesta sentään ehdittiin ottaa....





Pihassa oli ukkos jos toinenkin, enää näkyy maassa lojuvat porkkanat....

Joka päivä olen suunnitellut kirjoittavani blogia, mutta kuinkas usein käykään, ei ehdi tai sitten ei ehdi koota ajatuksiaan kirjoitettavaan muotoon, vaikken minä kyllä kamalasti ajattele mitä kirjoitan (pitäisi ehkä), teksti on sellaista tajunnan virtaa.
Muutenkin on ollut niin vaikeita asioita pohdittavana, yllätyksiä tulee koko ajan eteen isän kuolemaan liittyen tai ei kuolemaan, vaan hänen asioihinsa. Monasti on tullut mieleen, että minulla pitäisi olla lakimiehen ja jonkun yrityspuolen koulutus ja kokemus, koska ei noita kaikkia kiemuroita tavallinen ihminen ymmärrä. Hämmästyttävää. Ensin menetät rakkaan ihmisen, josta suru ei tunnu helpottavan millään....ja sitten on miltei ylivoimaisia lakikiemuroita selvitettävänä....

Montako yötä jouluun, ei kovin montaa enää.....suuri toive on, että perhe pysyisi terveenä, kun tuntuu olevan kovin tautista aikaa tällä hetkellä. Suuri suru jos porukka on sairaana.
Mutta nyt arkisen aherruksen pariin. Piti vielä kirjoittaa kiusaamisesta, kun oma tyttärenikin sellaiseen syyllistyy tämän tästä. Niin noloa!  Mutta palaan asiaan paremmalla aikaa.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Ai niin....vanhoja sarjoja....

Ollaan vissiin tultu vanhoiksi....ei vaiskaan. Mutta olemme nyt miehen kanssa kanssa hankkineet muutamia tv-sarjoja dvd:lle. Minä sain synttärilahjaksi lempparisarjani ensimmäisen tuotantokauden eli Teho-osaston ensimmäisen kauden. Ne ekat jaksothan oli niitä parhaita.

Tänään tuli postissa koko tv-sarja Sydän toivoa täynnä  <3. Muistatteko sen?  Ihana sarja.  Ja sitten hankimme Lemmenlaivaa kaksi tuotantokautta. Tosi hauskaa katsottavaa, nostalgista kertakaikkiaan.... loveboat....
Sitten hankin ensimmäisen tuotantokauden Seitsemännestä taivaasta. Tekisi mieli myös Greyn Anatomiaa, jäi silloin aikoinaa ensimmäiset jaksot, ensimmäinen tuotantokausi ainakin, näkemättä.  Ja samoin olisi kiva nähdä Housen ekat tuotantokaudet, ne on myös jäänyt näkemättä.  Noooo eipä aikakaan riitä kaikkeen.

Enkelinkuvia

Lupasin niitä kuvia enkelilöydöistäni.




Ihania, eikö vain. Voisi kai sitä huonompaankin homman hurahtaa  :)
Sitten löytö seuraavakin, seinäkoristus, olkkarin seinälle.

Näyttää oikeasti paremmalta livenä. Ja ehkä vielä paremmalta näyttäisi jos olisi ihan valkoinen taustatapetti. Mutta ihana minusta.



Tänään on ollut niiiin huono päivä, ei pelkästään tuon myrskyn ja sähkökatkojen vuoksi, vaan muuten....ja kun oikein ottaa päähän niin jää moni homma tekemättä, ainakin minulla. Joten huushollia piti raivata, mutta tekemättä jäi. Isälle olisi taas ollut kysymys: miksi?

Tänään oli vähän suunnitelmissa mökille menoa, mutta jäi haaveeksi. Myrsky oli yksi hyvä syy ja se, että eka ja toka kotiutuivat koulusta vasta liki kuusi, kun olivat tänään Seinäjoella yrityskylässä ihan kuin oikeissa töissä. Kannattaa tutustua asiaan. Tosi mielenkiintoinen juttu ja opettavainen. Jopa äidillekin, ne etukäteistehtävät jota kotiläksyinä tehtiin.

torstai 8. joulukuuta 2011

Koulunkäyntiä ja harrastuksia

On taas ollut kovin hektistä viime aikoina. Lapsilla, koululaisilla siis, ollut paljon kokeita. Ja se vaatii myös minulta paljon, kenties kertaan ala-asteen oppimäärää minäkin....kyselen ja opetan. Esikoispojan kanssa on koulunkäynti ollut aina haastavaa, stressaavaa, vaikeaa, riitelyä, itkua ja hammastenkiristystä. Ja kuinka se on vihdoin alkanut kantaa hedelmää,eikä yhtään viime tingassa, ala-asteen viimeinen vuosi menossa. Ja numerot ovat olleet hyviä! Poika sai jo keväällä kannustusstipendin, kun eniten korotti numeroitaan, voi sitä äidin ylpeyttä. Ja kyllä äiti on nytkin ollut ylpeä, kun niin hyviä numeroita on poika kokeista kotiin tuonut. Enkku on sitten vallan oma lajinsa, siinä ei taida auttaa mikään.
Viime päivät olen lukenut ja neuvonut 3lk, 5lk ja 6lk englantia....ei ole helppoa, jos jonkun päähän ei vain uppoa.

Harrastuksistakin tulee ihan pian ansaittu joulutauko. Eilen oli kolmosella ensimmäinen konsertti ja kumpaa jännitti enemmän, äiti vaiko tyttöä....ei liene vaikea arvata. Mutta meni niiiin hienosti. ja esikoinen soitti samaisessa konsertissa ja hienosti hänkin. Molemmat soittavat puhallinorkesterissa, eri orkestereissa tosin. Poika on soittanut saksofonia 2.5 vuotta ja tyttö käyrätorvea vasta puoli vuotta. Kovin innoissaan ovat molemmat.

Tänään onkin ohjelmassa nelosen silmälasien remonttiin vientiä, enää ei tarvitsekaan sangat pientä säätöä, vaan lasit tarvitsee lähettää linssien vaihtoon. Kamalat naarmut toisessa linssissä, tarina ei vain kerro mistä lie tulleet.
Ja pikkukoiramme Mini viedään rokotukselle. Siinähän se tämäkin päivä menee. Illalla voikin sitten ryhtyä tuumasta toimeen ja vaikkapa siivota....näyttää nimittäin ihan kuin pommi olisi taas täällä huushollissa räjähtänyt.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Enkeleitä, onko heitä?

On niitä, ainakin suojelusenkeleitä.
Kuitenkin, otsikko tulee siitä, että olen hurahtanut enkeleihin. Mies varmaan toteaisi, että aina se johonkin hurahtaa....nyt olen alkanut keräillä enkeleitä. Kuvailenpa niitä jossakin vaiheessa.
Ne on vaan niin kauniita....ja jospa niissä olisi sitä suojelusenkelin taikaa.

Olimme lauantaina koko perhe ostoksilla kauppakeskuksessa ja menimme samalla paikalliseen pikaruokaravintolaan syömään, siis minä ja mieheni ja seitsemän lastamme. Mitä tapahtui?? Ihmiset tuijotti, siis sillä tavalla tuijottamalla, melkein suut auki. Ja miksi?  En tiedä, lapset osasivat käyttäytyä ja emme aiheuttaneet suurta hämminkiä tai muutakaan....mahduimmepa ihan yhteen pöytäänkin. Mutta oli oli ikävä, kun ihmiset tosiaan tuijottamalla tuijottivat. (ei se nyt eka kerta ollut)  Teki mieli nousta ylös ja sanoa:  Kyllä nämä kaikki ovat meidän omia, jatkakaa vain syömistä ja antakaa meidänkin tehdä niin.  Älytöntä. Meillä ilmeisesti oli vaan taas ihmisten mielestä liikaa lapsia. Mutta että kehtaa tuijottaa....

Tarvittavat ostokset tuli tehtyä. Lautapelejä ostimme ja muutaman joululahjan. Lautapelejä siksi, että miehen isoäiti antaa joulun alla rahaa ja toivoo meidän ostavan sillä  lautapelejä, joita voimme yhdessä pelailla. Ja lauantaina menimme siksi, että lautapelit olivat 20% alennuksessa.
Esikoisella ja kolmosella on esiintyminen orkesterin kanssa keskiviikkona, päivitimme esiintymisvaatteet. Pitää olla valkoinen yläosa ja musta alaosa ja mustat kengät. Tytöllä oli jo kaikki muut, mutta paita uupui, nyt on sekin. Pojalle, esikoiselle, 12 v, ostin kengät, kävelykengät. No ei niitä kenkiä toki enää lastenosastolta löydetä, vaan miesten osastolta, kengät koko 42....talvikengätkin on kokoa 43. Pituutta pojalla on 165 cm. Äidin "pieni" poika.
Lapset kasvaa.....liian nopsaan.