torstai 29. maaliskuuta 2012

Pääsisäiseen päin



Pianhan se pääsiäinen on. Koululaiset ovat istuttaneet koulussa rairuohoja ja yhtäkkiä havahduin, että täytyyhän noiteen pienenpienkin se homma tehdä. Me istutimme rairuohoksi ohraa, tulee mielestäni kauniimpaa. Nyt on sitten se tehty. Eivät vaan malta odottaa, että kasvaa.
Seuraavaksi pitäisi hakea pajunoksia ja askarrella virpomisvitsoja, kun sunnuntaina menevät virpomaan. "Virvon varvon vitsat käyvät, tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks, vanhasta nuoreks. Sulle vitsa, mulle palkka".
Pääsiäisenä onkin koululaisillakin viisi päivää vapaata, kun ovat jo torstainkin vapaalla viime viikolla olleen yökoulun vuoksi.

Teinpä löytöjä oman kunnan nettikirppiksellä. Ostin sellaisen muovisen liukumäen, plaston poljettavan traktorin peräkärryllä ja toisen pokutraktorin ja köyhdyin vain 35 euroa!! Kyllä olin onnellinen. Pieni liukumäkin on ollut nyt sisällä ja kaksi nuorinta ovat viihtyneet hyvin sen parissa.

Tuollaisen siis.

Tänään olisi ohjelmassa kuopuksen 1.5 vuotis lääkärineuvola. Ja se onkin hyvä, saa korvat katsottua samalla, kun pikkumies on kuumeillut pari päivää. Ja jospa se tuon kutosenkin korvat ehtisi tsekkaamaan.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Mistä muffinsit tulee....

Kysyi kolme vuotias tyttäreni eilen.....ja minäpä tunsin piston jossakin sydämen tienoilla ja ajattelin, että apua, tulee liian harvoin leivottua lasten kanssa. Niinpä päätin, että tänään leivotaan muffinseja. No aamusta alkaen kysyttiin, että koska leivotaan.....
Ja niin leivottiin pätkismuffinseja ja siinä kohtaa viimeistään muistin, miksi tulee niin harvoin leivottua lasten kanssa. Kaikki halusivat sekoittaa, kaikki halusivat rikkoa munia jne. Ja sitten kaikki täyttivät muffinsivuokia ja tuloksen atoki oli kaksi pellillistä herkullisia muffinseja, mutta myös jauhoja joka paikassa, tiskiä, takinaa joka paikassa, kaikkien vaatteet enemmän ja vähemmän takinassa tai jauhoissa jne. Mutta lapsilla oli hauskaa....ja sehän on tärkeintä. Kohta alan siivoamaan sotkuja, kun tästä koneelta itseni nostan.

Ja kuva viimeisistä lumileikeistä......

Pitäisi päivittää

Pitäisi kirjoittaa, mutta kun en keksi mitä kirjoittaisi....siis sitä luovuuden tuskaa taas.
Kovasti kesää kohti mennään. Kyllä niin väsyttää aamuisin kellojen siirtämisen jälkeen, vaikka menen aikaisin nukkumaankin, en koskaan  valvo kymmentä pisempään.

Kevätvarustelua on tehty vaatteiden osalta ja kelkat, pulkat ja sukset viety talvisäilöön myllyyn. Piha on kyllä aika jäätiköllä, mutta paljon on myös jo ihan hiekalla. Leskenlehden nuppu on jo näkyvissä navetan seinustalla,mutta kukkaan ei ole vielä puhjennut. Yöt ovat olleet kylmiä, tänäänkin -6. Perjantaiksi lupasi lunta.....ei yhtään olisi tarvis enää. Vettä vaan niin lumet lähtee nopeammin.

Mutta palaan taas, kun saan jutun tynkää enemmän. Kenties tänään kuvien kera muffinsileipojaisista. Mitä muille, lukijoille kuuluu???  Laittakaahan kommentteja.

Tällaiset ihanat, pirteät kevätvermeet sai kuopus. Vielä ei ole tosin niillä päästy ulkoilemaan.

Ja vitonen on onnessaan uusista tennareistaan....jotka odottaa kaapissa tennarikelejä.

Ja kenkäkaupoilla on käyty, vissiin ainakin 15 parin verran.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Muodonmuutos

Nyt on poika käynyt parturissa ja kyllä on suuri muutos. Aikaisemmassa tekstissä on pojasta kuva pitkässä tukassa ja nyt tulee uudella tukalla....


Olin niin tyytyväinen lopputulokseen. Poika itse oli etsinyt hiusmalleja netistä ja esitti sitten haluamansa parturille. Ja tietty asianmukaista vahaa ostettiin.

Dressmanilta löytyi pojalle suorat housut. Farkut on koko 170 cm ja dresmanin valikoimasta löytyi mustat suoran housut, jotka olivat passelit. Niitä saapi sitten käyttää konserteissa ja perjantaina hautajaisissa ja muissa tulevissa juhlissa. Kyllä oli äärettömän ihana myyjä tuolla myymälässä Ylöjärvellä ja erittäin hyvää palvelua.

Palasimme kotiin päin, niin katkesi pakoputki autosta ja roikkui siis maahan. Mikä meteli....ja ihmiset kääntyivät toljottamaan joka suunnalta, ihan kuin olettaen, että en tiedä tapahtunutta. Kyllä oli noloa! Ja muusta perheestä se tuntui olevan kovin huvittavaa....nyt tarttisi sitten saada auto mahdollisimman pian kuntoon, kun ilman autoa en pärjää. Kyllä tuntui kyliltä 20 km kotimatkakin niin pitkä tuolla rikkinäisellä putkella - huoh.

Mutta nyt nukkumaan, flunssa ei vain hellitä ja olo on niin raskas.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Buzzausta ja hopottamista

Toimin aika ajoin buzzadorina ja hopottajana. Siinähän pääsee testaamaan joitakin tuotteita ja sitten suosittelemaan niitä muille ihmisille. Hauskaa.

Buzzadorista sain nyt testattavaksi kissanruokaa laatikollisen. Ja hyvin ainakin meidän kissoille maistuu.

Ja hopottajana toimin lasten puuroille. Niitä tuli myöskin laatikollinen kokeiltavaksi. Kaikki maut ei kyllä maistu meidän kuopukselle.

Vihdoin parturiin

Siis itsekin pääsen tiistaina, vihdoin. Onneksi tilasin ajoissa, kun perjantaina on hautajaiset, vaikka niistä en parturia tilatessani  vielä tiennyt. Mutta vihdoin saan esikoispoikani parturiin, se on kasvattunut hiuksiaan aikansa ja nyt lupautui parturiin - vihdoin. Pojan hiukset eivät sovi pitkäksi, kun menevät hirveään solmuun ja "huopaantuvat" sieltä alta. Laitanpa nyt kuvan nykyisistä hiuksista edestä ja takaa ja toivon mukaan jo lähipäivinä kuvaa uudesta lookista.


Eli tämä tarina jatkuu.....

torstai 15. maaliskuuta 2012

Kevätvarustelua ja omaa aikaa

Kun alkaa näyttää, että kevättä kohti mennään, on aika päivittää kevätvarusteet tai onhan ne samat varusteet myös kesä ja syksyvarusteet. Tuntuu vaan, että juuri hankin talvivarusteet koko porukalle ja nyt taas varusteiden vaihto. Ja nykyajan vaatteet, varsinkaan kengät, ei montaa kautta kestä. Tosin ei lapsilla välttämättä mahdukaan kauempaa, muttei todella kestäkään. Nytkin yhdellä sun toisella alkaa talvikengät olemaan mennyttä....mutta siis nyt on katsottu jo tulevaan. On ostettu tennaria ja lenkkaria. Välikausitakkia ja housua.  Sievoinen summa uponnut niihin. Mutta minkäs teet, on rikkaus kun on neljä vuodenaikaa.

Meillähän ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ei lastenhoitoapua missään. Ja se on viime aikoina stressannut ja masentanut allekirjoittanutta oikein urakalla. Neuvolasta on ennenkin tarjottu puhelinnumeroa perhetyöhön, mutta kynnys pyytää sieltä (tai mistään muualtakaan) apua on ollut tosi korkea. No nyt sitten suivaantuneena jatkuvaan avuttomuuteen, soitin sinne. Olin varautunut, että joudun johonkin pitkään avuntarvejonoon. Mutta mitäpä vielä, heti oli tälle viikolle aika. ja tänään tuli ihana perhetyöntekijä ensimmäiselle tutustumiskäynnille. Pelkäsin, miten lapset suhtautuvat, kun eivät olleet kovin innoissaan, kun eivät ole missään juuri hoidossa olleet. Ja nuorimmainen on kova vierastamaan. Mutta meni niin hyvin, lapset olivat innoissaan ja kaikilla oli kivaa. Tänään olin itse paikalla, mutta ensi kerralla saan poistua paikalta. Ja nyt siis minulla on arkena omaa aikaa kolme tuntia kerran viikossa. Niin ihanaa! Mietin vaan, että miksen ottanut yhteyttä aikeisemmin?

Kevättä kohti mennään, ihanaa. Itse en ole lainkaan talvi-ihminen. Mutta olkaahan varovaisia, on liukasta, katoilta putoaa jäätä ja lunta. Että vaikka kevät on huumaavaa aikaa, olkaa tarkkana.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Uusi kamera!!

Nyt mulla on ihan uusi järjestelmäkamera. Canon ja jotain kirjaimia ja numeroita perässä.....ainakin EOS 1100D.  Niin HIENO!  Mutta ei mikään taskukamera. Yön oli akku lataamassa ja aamulla pääsin testaamaan lapsia aamutoimissa. Tosin käyttöopas on vielä lukematta, niin en tiedä vielä mitään mistään hienouksista. Mutta alan opettelemaan.

Mini suurine korvineen. Dumbo olisi ollut sopiva nimi. Mini ei tykkää aikaisista aamuista.

Vitonen ja kuopus, veljekset kuin ilvekset ja hyväntuulisina vaikka kello on vasta puoli seitsemän pintaan.

Kolmonen aamupalalla. Jos ei nenän edessä nakottava koiramuki ole puhtaana, niin aamu on pilalla.

Kutonen aamulastenohjelmien pauloissa.

Perussettiä.....

Ekaluokkalainen kouluun valmistautumassa.
Eli siinä ekat raapaisut uudella aarteella. Ja kohta taas menoksi lasten hakua koulun kerhoista, esikoisen vientiä soittotunnille, oma lääkäri....


lauantai 3. maaliskuuta 2012

Loman loppumista

Kyllä on mennyt viikko todella nopeasti!  Kakkonen tulee tänään mummulasta kotiin, kaikkea kivaa ovat kuulemma tehneet: käyneet shoppailemassa, elokuvissa, uimassa yms.  esikoinen lähti eilen kaverilleen yökylään ja tänään haetaan kotiin. Kaverilla on kylpytynnyri, ja jos ei olisi sitä tiennyt, niin aika hauskalta näin hiihtolomalla kuulosti pojan tarvikkeet joita pakkasi mukaan, uimashortsit ja pyyhe.....

Tänään olisi tarkoitus myös käydä kummitytön synttäreillä, tosin kummityttö täyttää jo 21v, kumpi meistä onkaan vanha....huoh. Ikäkriisin paikka....

Ihanan keväistä ollut jo monta päivää. Täällä maalla se tietää, että tieyhteydet on ihan hirveät. Kamalaa sohjoa kilometritolkulla. Niin ärsyttävää. Välillä tiet on ihan mahdotonta kuoppaa, välillä huonosti auratut ja tämä sohjo taitaa olla pahin, tiet on tosi vaaralliset ja ajokelvottomat. Ja ei siinä jos sitä tarttis ajaa kilometri-pari, mutta kun yleensä kymmenen tai kaksikymmentä.Se on niitä kohtia, jossa miettii, että pitäisikö asua parempien kulkuyhteyksien varrella tai lyhyempien välimatkojen päässä.
Tästä tuleekin aasinsilta, että olen katsellut yhtä taloa ja haaveillut. Enemmän tilaa, lyhyet matkat kouluun, kauppaan, uimaan yms., paremmat tiet. No toinen puoli onkin sitten se, että liian kallis, isommat lapset eivät halua muuttaa ja kuka hoitaa muuton. Oikeasti energia ja huumori ei riitä muuttoon. Että se siitä sitten kai....saahan sitä haaveilla. Huomenna siellä olisi näyttö.....tekisi mieli mennä, mutta miksi kääntää veistä haavassa...itsensä kiusaamista.

Viime kirjoituksissa ei ole ollut paljon kuvia. Odotan uutta kameraa. Tilasin järjestelmäkameran, sellaisen edullisen, josta olen kauan haaveillut. Ehkäpä sen ensi viikolla saan. Sitten tuleekin kuvia roppakaupalla.

Laitanpa kuitenkin yhden kuvan tähän loppuun. sain ystävänpäivälahjaksi ihanan lahjan. Siitä kuva tässä:

torstai 1. maaliskuuta 2012

Vain kuusilapsinen

Siis yksi lapsi lähti mummulaan kaverinsa kanssa. Ja heti sen huomaa kun joku on poissa. Siis tottakai huomaan, että joku lapsistani puuttuu. Mutta siis heti elo on erilaista, jotakin puuttuu....eli kotosalla onvain kuusi lasta.

Kakkonen siis läksi kaverinsa kanssa mummulaan Nokialle. Mummu ottaa lomilla aina kaksi lasta kerrallaan yökylään pariksi yöksi. Ei toki noita pienempiä vaan isompia. Lapset toki odottavat sitä aina innolla. Mummu vie nytkin tytöt ainakin uimaan, elokuviin ja shoppailemaan Tampereelle.

Me täällä kotona katsellaan dvd:tä ja syötiin hyvin ja ulkoillaan. Tuskin siis poistutaan mihinkään pidemmälle tänään. Juuri parhaillaan tätä kirjoittaessani pyörii Heinähattu ja Vilttitossu. Niin ihana leffa ja katsottu meillä ties kuinka monta kertaa. Ja ina yhtä hyvä.

Mutta niin se alkaa tämäkin loma kääntyä ehtoopuolelle. Kyllä lomat menee aina niin nopeasti - liian nopeasti.