keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Arkea

....sitä tämä elämä on. Itsellä alkamassa tänään taas viiden iltavuoron putki, oikeissa töissä siis. Isäntä hoitaa sitten harrastuskuskaukset.

Meillä on sairastettu siitä alkaen, kun kouluat alkoivat, ellen jo sitä maininnut. Ärsyttävää, koko ajan joku sairaana. Ärsyttävää. Mitä jos ne olisivat vaikkapa päiväkodissa?? Kuinka paljon sitten sairastettaisiin???
Nytkin seiskalla on silmätulehdus ja korvatulehdus, ja kuopuskin taitaa olla kipeä. Nelonen on tänään kotona sairastamassa, kun yskä on niin kova. Esikoisen vien perjantaina lääkäriin, kun astma oireilee kovasti koko ajan. Huoh. Joskus kun kuuntelen ihmisiä joilla on yksi lapsi ja jos se joskus on sairaana, niin......mutta voihan se olla raskaampaa, kun suurperheen sairastaminen, mene ja tiedä, en muista mitä oli olla yksi tai kaksilapsinen  :)

Viikonloppuna päästiin välillä mökillekin. Eipä olla paljon ehditty. ja mikä ilo, kun koko perhe lähti. Tai no, muu perhe lähti jo perjantaina , mutta minä olin töissä perjantaina illan ja lauantaina aamun, joten menin sitten vasta lauantaina. Mukava viikonloppu oli.

Nyt minulla onkin ollut kaksi vapaapäivää palkkatyöstä ja olen sitten tehnyt rästissä olevia kotihommia, pyykkäystä ja muuta siivousta. Ilmat ovat kyllä vallan ihanat.
Eilen oli alakoulujen yleisurheilukisat ja meilläkin oli kaksi osallistujaa. Mitaleja ei tullut, mutta tärkeintä on yrittäminen ja osallistuminen.

Tämmöistä arkea täällä......


maanantai 8. syyskuuta 2014

Synttärihumua

Meillä on vietetty viikonloppu synttärihumua. Itselläkin oli vapaa viikonloppu miesmuistiin ja seuraava vapaa viikonloppu koittaa viiden viikon päästä. No nyt juhlittiin kuitenkin neljä vuotiasta ja kuusi vuotiasta.
Tänään on kuusivuotiaan nuorimman prinsessamma synttärit ja sain aikani kulumaan aamupäivällä kun kokosin hänen syntymäpäivälahjaansa.

Prinsessalle prinsessa legoja  :)

Tulevaisuuttani olen miettinyt. Vaikka alkujaan keikkatöihin menin, niin epävarmuus on ikävää, kun ei tiedä onko kuukauden päästä riittävästi töitä vai ei.  ja kun tykkään käydä yhdessä ja samassa paikassa. Toivottavasti saisin käydä nykyisessä paikassa. Eikä tarvitsisi ottaa toista keikkapaikkaa rinnalle. Yritin vähän kysellä tilanteestani, mutta kun ei ole vakkari, niin eihän sitä tulevaisuutta kukaan voi ennustaa ilman kristallipalloa......

Aina on jotakin mietintämyssyssä, nytkin toki työn lisäksi, esikoisen terveys tai sairaus, miten sen katsoo. Teinien muut ongelmat......mieli haluaisi muuttaa kylälle, pois täältä landelta. Elämä helpottuisi kummasti......pohdintaa, pohdintaa.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille.


perjantai 5. syyskuuta 2014

Positiivisuus

Tulipa tänään tuollainen aihe mieleen. Itse koen, että olen aika negatiivinen ihminen. Tai kuvittelen niin, kun mietin monasti, että mikä voi mennä mieleen ja  maalailen piruja seinille. Ja mitäs jos....ja ei se kumminkaan onnistu.
Haluaisin olla positiivisempi ja olla vaikka ikuinen optimisti. Toisaalta pessimisti ei pety  ;)

Tänään kiersi facebookissa sellainen juttu, minkä minäkin kopioin statukseeni eli se meni näin:

 Jokainen tarvitsee joskus positiivista palautetta itsestään. Kirjoita siis tähän yksi positiivinen asia minusta. Kopioi sitten omalle seinällesi ja katso, mitä positiivista ystäväsi sinussa näkevät.

Ja tuohon sain seuraavia kommentteja: tehokas, organisaattori, iloinen, elämänmyönteinen, aikaansaava, ahkera ja löytää aina ratkaisun  :)  

Kivoja juttuja siis. Ainakin joku näkee minussa positiivisia asioita ja hyvä niin.

Joskus postasinkin aiheesta ja piti joka päivä kertoa positiivisia juttuja, mutta se taisi jäädä pariin kertaan. Kyllähän sitä hirveän paljon helpommin valittaa asioista, pienistäkin, kuin näkee positiivista. Tänäänkin olen valittanut, miksi meillä on aina sekaista ja tarttis siivota, kun viikonloppuna tulee synttärivieraita. Ja vali, vali. Lapset olivat siivonneet kun kävimme kaupassa. 

Vietämme siis lauantaina ja sunnuntaina synttäreitä, kutosen 6v synttäreitä ja seiskan 4v synttäreitä. Pari juustokakkua jos huomenna leipoisi. Mä en muuten koskaan leivo täytekakkuja, leivon aina juustokakkuja.

Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole;
sillä muista, että mitä sinulla nyt on,
se oli kerran niiden asioiden joukossa,
mistä vain uneksit.



 



Aurinkoinen syyspäivä.

Ihania lämpimiä syyspäiviä ollut.
Kiva, kun kun edes yksi huomasi minun palanneen, tai edes olleen poissa  :)

Tykkääkö ihmiset syksystä? Kyllä kai syksyssäkin on puolensa, varsinkin tällaisilla hienoilla ilmoilla.
Mutta minä koen syksyn jotenkin negatiivisesti....kesä on mennyt (olen kesäihminen). maisema muuttuu alastomaksi, taudit alkaa jyllätä, kamalaa rahanmenoa, pimeää, yleensä myös märkää....

Ja miten rahanmeno liittyy syksyyn??  No koulut alkoivat, kaikki tarvisevat sitä sun tätä. Kenkiä meillä ainakin on ostettu urakalla ja vaatteita muutenkin. Koulutarvikkeita, saappaita ja sadetakkeja.

Juuri oli koulukuvaus, kuudella lapsella. Aikamoista rahanmenoa. Eihän niitä kuvia olisi tietty pakko ottaa, mutta.....ja hyviä kuvia oli, kun netissä niitä katselin.

Ja nuo taudit.....minä olen pöpökammoinen, juu, ehkä se johtuu siitä, että suurperheessä ne taudit kestää, kun käy kaikki läpi ja vielä uudestaankin. Vatsatautihan on pahin kaikista, se on kertakaikkiaan katastrofi. Mutta on nämä flunssat ja kuumeetkin aika raskaita. Varsinkin jos niitä on usein. Meillä on menossa nyt jo toinen flunssa/kuumetauti koulun alun jälkeen ja kauanko koulua on käyty, neljä viikkoako??? En tiedä mihin näitten vastustuskyky on kadonnut.

Sellaista. Pysykäähän te muut terveenä ja nauttikaa auringosta!


keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Pitkästä, pitkästä aikaa.

On jo  tullut syksy, kesä meni ohi miltei huomaamatta.
Esikoisen rippijuhlat ja mopokortti taisivat olla meidän kesän pääteemat. Juhlat saatiin juhlittua, vaikkakin juhlan teema olisi voinut olla: "vaikeuksien kautta voittoon". Lyhykäisyydessään keväällä varaamani juhlapaikka oli buukattu tuplasti ja kakut olivat pilalla juhla-aamuna astuessani kirkkoon. No kaikki saatiin kuntoon ja juhlat juhlittua.

Heinäkuu meni muuten aika leppoisasti kesäkeleistä nauttien. Sitten elokuu alkoikin täydellä rytinällä ja syyskuu menee samoissa merkeissä eli töitä, töitä ja töitä. Välillä on ollut aika raskasta saada organisoitua työt ja vapaa-aika, lasten harrastukset ja kaikki muu ja vielä kun asumme täällä landella. Riittämättömyyden tunne on tullut myös kuvioihin, kun lapset sanovat, että äiti miksi sä olet aina töissä. Niin, juuri olin 15 vuotta kotona. Mutta tuntuuhan se, kun nytkin olin 1,5 viikkoa yhtä iltaa lukuunottamatta kaikki illat työmaalla. Ja kaikkea muuta......väsyttääkin tämä kaiken järjestely ja jatkuva stressi kaikesta.
Mutta työstäni ja työpaikasta tykkään.




Siinä muutama kesämuisto. On niitä toki paljon lisää.
Huvipuistot tuli jätettyä väliin tällä kertaa, mutta oli laivareissua, mökkeilyä, Pelle Hermannin  puistoa, Yyteriä ja uimista ja taas uimista.


maanantai 23. kesäkuuta 2014

sataa, sataa, kahtasataa, aina sataa.....

Kyllä nyt on Suomen suvi näyttänyt kurjan puolensa, aina sataa ja on kylmä. Tylsää.....

Juhannus meni ihan kotiympyröissä, oltiin vain oman perheen kesken. Pelattiin lautapelejä, saunottiin, syötiin hyvin ja paistettiin lättyjä pitkästä aikaa. Käytiin myös yhtenä päivänä mökillä saunomassa ja ongella ja grillaamassa ja nuorison toiveesta tultiin yöksi kotiin. Onneksi on lyhyt mökkimatka.

Tällä viikolla pitäiskin katsoa esikoisen tarpeet rippileiriä varten ja käydä ostamassa se puku....huoh, viimeksi mainittu onkin varmasti hirmu kiva reissu....

Töitä saisi olla enemmän, alkukesästä oli niin hyvin, että nyt tuntuu vähän tylsältä, kun ei ole töitä, kuin tällä viikolla yksi vuoro ja reilun viikon päästä toinen. Toivottavasti vilkastuu heinäkuun jälkeen tai sitten tarvii katsella toistakin paikkaa. Onneksi hoitoalalla töitä piisaa.

Ja minua pelottaa ja  pelot tulevat uniin.....jaa mikökö??!! No se kun poika saa pian lähteä mopolla tuonne liikenteen joukkoon ja se pelottaa, todellakin. Kun se ei auta vaikka itse ajaisi kaiken taiteen sääntöjen mukaan, kun kaikki eivät aja. Huh-huh, näen painajaisiakin asiasta lähes joka yö.....Onko muilla ollut moista??

Nyt on kaikki marjat pakastimesta syöty...eli pitäisi mennä mansikkamaalle....jaa tuonne kaatosateeseen???? Tällä menolla mansikat ovat pian ihan homeessa. 20 kg mansikkaa pitäisi hankkia, vähintään ja lisäksi vadelmaa. Mustikat kulkevat meillä tosi huonosti, paitsi piirakassa menee.

Mukavaa alkanutta kesäkuun viimeistä viikkoa....kelistä huolimatta.


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Tahaton blogitauko

On vain ollut niin paljon kaikkea muuta. Tärkeänä uutena asiana elämässä on työ, olen ollut paljon töissä ja onnellinen ja kiitollinen siitä. Keikkatyötä, mutta keikkaa on ollut paljon, ei ole tarvinnut olla kuin yhdessä paikassa. Ja se työpaikka on ihana, olen niin jo kiintynyt siihen ja asukkaisiin. Työskentelen siis yksityisessä hoivakodissa, jossa asukkaina on kehitysvammaisia ja mielenterveyspotilaita. Tykkään täydellä sydämellä, juuri minun juttu ja juuri minun paikkani. Oikein odotan, koska minua tarvitaan taas. Juuri olin yli viikon putkeen, heinäkuussa ja elokuussa varmasti vähemmän, mutta sitten on lupailtu taas enemmän töitä syksyn tultua.

Kun on ollut kauan (15 vuotta) kotiäitinä, kodin ja töiden yhdistäminen, ei ole ollut helppoa ja nyt vielä lapsilla on loma, mitä sitten kun siihen balettiin yhdistää vielä koulun, harrastukset ja omat luottamustoimet. No sen näkee sitten. On ihanaa kuitenkin, olla tarpeellinen muuallakin kuin kotona.

No sitten tähän suurperheeseen. Esikoinen päätti kasiluokan, sai hyvän todistuksen ja suorittaa mopokorttia. Teoriakoe meni jo kirkkaasti läpi. Juhannuksen jälkeen poika täyttää maagiset 15 vuotta ja siitä parin päivän päästä lähtee riparille. En ole koskaan ollut hänestäkään erossa niin kauaa.....sitten onkin mopokortin ajokokeet ja rippijuhlat....paljon on hällä ohjelmaa, uutta ja ihmeellistä.

Kakkonen pääsi seiskalta ja sai hyvän todistuksen. Nyt pääasiassa oltu kotosalla, mutta on neiti jo käynyt Särkänniemessä ja festareilla ja odottaa kovasti Hesan reissua sekä laivareissua. Kolmonen sai hyvän todistuksen ja sai viime viikolla odotetun kirjeen, toisen yritys pakittiin ja hän pääsi opiskelemaan musiikkiopistoon. Tämäkin neiti jo kerkesi festareille ja mummulassakin ehti jo olemaan. Hän siis päätti vitosluokan.
Nelonen päätti kolmosen ja on ollut kotosalla. Pääsi ekaa kertaa ilman vanhempia kaverin kanssa uimaan ja kyllä jännitti., Todistus hänellä oli myös paljon parempi kuin osasimme odottaa, koulunkäynti kun oli välillä aika tahmeaa.
Vitonen pääsi ykköseltä ja lähti heti loman aluksi srk:n leirille ja ei ollut aiemmin ollut koskaan missään yökylässä. Reipas oli ja kivaa oli, mutta kyllä oli jännää, niin kotiväellä kuin leiriläisellä. Tämä poika sai loistavan todistuksen.
Kutonen kävi tutustumassa eskariin ja odottaa sen vuoksi kovasti syksyä. Kesäkerhossa on onneksi päässyt käymään ja odottaa laivareissua kuin kuuta nousevaa.
Seiska pääsee myös ekaa kertaa laivalle ja odottaa sitä kovasti, kesäkerhossa on myös tykännyt käydä. Ja uimassa tietysti.
Kuopus on kova menemään ja valitettavasti kova itkemään ja kitisemään....huoh. Uida tykkää kovasti.

Kyllä ruokakulut kasvoivat huimasti loman alettua, eli olen todella kiitollinen kouluruoasta, sen kyllä huomaa, että se puuttuu nyt.
Ja vahvuuteemme muutti kaksi kissanpentua, ihan tavis maatiaispentuja, Peetu ja Helmi.

Tässähän tätä alkanutta kesää, jota on onneksi vielä paljon jäljellä.....


perjantai 23. toukokuuta 2014

huh hellettä

Se on kesä nyt. Jee, ihanaa!
Onko kaikkien muitten perheiden muksut käyneet jo uimassa?? Meidän ei ole, vaikka tossa meidän järvessäkin jo ihan uitavaa vettä ilmeisesti on, en vaan ole ehtinyt kuskaamaan. Niin kiireisiä olleet tämä viikkoa ja ensi viikkoa.
Maanantain ja tiistain ohjelmat tosin meni uusiksi, kun tulin sairaaksi. Ihan hirveä särky joka paikassa ja kova kuume, nyt muistona on vain kamala yskä. Maanantaina piti olla työvuorokin, kyllä nolotti soittaa töihin näin keikkalaisena, että en kykenekään lupaamaani työvuoroon. Maanantai ja tiistai meni enemmän ja vähemmän huilatessa.
Maanantaina kolmosen orkesterista kaikki saivat stipendin, kun olivat soittamassa siellä Pietarsaaressa puhallinorkestereiden SM-kilpailuissa.

Tiistaina oli kutosella kouluun tutustuminen. Oli se ahdistavaa kun toinen on niin pieni, vasta 5 vuotta ja täytyy jo pärjätä tuolla koulumaailmassa, koulun eskarissa. Kiva päivä kuitenkin oli ja varmasti jännä, unta ei tarvinnut illalla paljon etsiä.

Keskiviikkona olin iltavuoron töissä. Vitsi, että minä nautin tuosta työstä ja työpaikasta, siitä voisi oikeastaan kirjoittaa ihan oman jutun. Mutta työkuviot tulivat niin oikeaan saumaan ja olen niin tyytyväinen ja kiitollinen tuosta työpaikasta  <3

Eilen piti viedä esikoispoikaa spirometriatutkimuksiin, mutta jäi koulusta kotiin potemaan päänsärkyä, niin peruttiin tutkimuskin, maanantaina uusi yritys. Sitten oli illalla  viimeiset harrastuskuskaukset ja kahta tyttöä kuskattiin synttäreille.
Ajoinpa illalla ekan kerran nurmikonkin tälle kesälle ja tuli hiki  :)

Tänään mulla on kampaaja, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa, en edes muista koska olen viimeksi ollut kampaajallaa, en vuoteen aikanaan. Niin ihanaa. Toivottavasti tulee hyvä tulos siitäkin.
Huomenna kuskaan tyttären soittoreissuun aamusta ja haen muutamaa tuntia myöhemmin. Muu porukka lähtee tänään mökille, itse en taaskaan sinne kerkiä.
Sunnuntai näyttäisi tänään siltä, että ei olisi lainkaan ohjelmaa.....maanantaina pitää viedä se poika sinne tutkimuksiin ja maanantai-iltana meidän tatamin valtaa villkaiden pikkupoikien joukko, kun vihdoin ja viimein vietetään vitosen kaverisynttäreitä. Kolmonen kaverinsa kanssa on lupautunut avuksi järjestämään ohjelmaa.
Tiistaina ekaa kertaa minulta jää alakoulun kevätjuhla väliin, isäntä hoitaa sen reissun ja minu pitää olla yläkoululla ysien iltajuhlassa puhumassa, kahvittamassa ja jakamassa hymytyttö ja poika patsaat. Olisi vielä ollut päiväkerholaisten kevätkirkko samana iltana ja samalla kellonlyömällä, mutta sitä ei enää pystytty järjestämään, mikä on harmi, kun olisi ollut pienille tärkeä juttu.

Keskiviikkona olisi taas työilta, torstaina on pyhä ja yhden valmistujaisjuhlat, perjantaina muksuilla vielä koulupäivä ja ei yllättäin mitään ohjelmaa....vielä. Lauantaina on yläkoulun kevätjuhla ja todistusten jako ja alakoulun todistusten jako ja itse menen iltavuoroon töihin. Meillä olisi kyseisenä päivänä myös kahdet lakkiaiset, mutta itsellä ne nyt jää väliin, osa porukkaa varmasti käy muistamassa tuoreita valkolakkeja.
Sunnuntaina ollaankin jo kesäkuun puolella ja itse olen aamuvuoron töihin.....
Huh huh.......



Lämmityspuuhissa?

Aurinkoa kaikille. Nyt nautitaan lämmöstä  <3


tiistai 13. toukokuuta 2014

Loppuelämäni ensimmäinen päivä

Oli 13.5., kolme vuotta sitten. Se oli päivä jolloin poliisit ilmestyivät ovelle ja kertoivat isäni kuolleen. Menetin yhden tukipilareistani. Se on päivä, josta tuli ikäänkuin eräänlainen rajapyykki. On ennen ja jälkeen isän kuoleman. Moni asia muuttui....itse kasvoin aikuiseksi. Jouduin opettelemaan paljon uutta, jota en olisi halunnut edes oppia.
Kolme vuotta....joka päivä isä on ajatuksissani. Olin aina isän tyttö....isäni oli kuollessaan vasta 57 vuotias. Surullista.

Silloin kolme vuotta sitten olin juuri tullut alakoulun kevätretkeltä Tampereelta. Tänäkin vuonna kevätretki osui näihin aikoihin. Olin siis alakoulun kevätretkellä Jyväskylässä perjentaina, hauska ja rankka reissu, niin ne ovat aina. Aamulla lähdettiin klo 8.15 ja palattiin 18.30. Kotonakin vielä humisi korvissa  ;) Ja rakkoja jaloissa oli peräti kuusi. On ilo tuntea kaikki lapset lasten koulussa ja on ilo ollut seurata monen kasvua ihan pienestä pojasta tai tytöstä nuoreksi, jotka siirtyvät pian poia alakoulusta. On hienoa seurata omien lasten kasvua ja kehitystä, mutta myös heidän koulutovereidensa. Olen ollut joka vuosi mukana kevätretkellä, paitsi vuosi sitten keväällä, jolloin olin sairaalassa odottamassa meidän viimeisen villahousun syntymää.

Töitä olen saanut tehdä taas muutamia päiviä lisää. Kesä varmaan on hiljaisempaa sillä rintamalla, mutta syksy tuo paljon töitä tullessaan. Jännää. Tykkään kovasti työpaikastani ja työnteosta, vaikkakin se on rankkaa ja väsyttävää. Mutta erilaista kuin viimeiset vuodet.

Kesä lähenee, päivät lämpenee (toivottavasti)....pitäkää huolta toisistanne  <3


torstai 8. toukokuuta 2014

Kesää kohti kiireesti.

Vaikka onpa tuo ilma ollut aika kylmä, että ei ihan kesäiseltä tunnu, mutta kaipa se sieltä pikkuhiljaa.
Kevät on myös kiireistä aikaa, on kokeita, kevätjuhlaa kouluista ja harrastuksista, kouluun tutustumista, leiripäivää, kevätretkeä ja vaikkapa mitä. Tosin myös harrastuskuskaamiset loppuu.

Eilen olikahdella tytöllä musiikkiopiston pääsykokeet. Toinen oli yrittämässä ekaa kertaa ja toinen jo toista kertaa. Saas nähdä miten tällä kertaa käy.

Itse olen käynyt jo useamman vuoron töissä. Ja syksyä kohti työt lisääntyy, mutta siten, että lapset silti hoidetaan kotona. Töissä käyminen  on ollut kivaa, mutta rankkaa. Koko ajan on uutta opittavaa ja työvuorojen jälkeen olen ihan puhki. Koskahan se helpottaa??

Tuulee niin, että tukka lähtee päästä....


keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Vappu

Tänään on sitten se vappu. Yhtä juhlaa ollut pisemmän aikaa ja päivät menee auttamattomasti sekaisin, kun on pyhiä jatkuvasti. Meillä ei mitään vappusuunnitelmia.

Vappu sai vuosi sitten meillä uuden merkityksen, viime vappuna olin synnytysosastolla ja kuopuksemme syntyi eli tänään siis 1 vuotis synttärit. Edes tuota synnytysosastoa ei ole enää olemassakaan.

Ja minä sain niitä keikkatöitä. Tänään oli palkkapäivä, ekaa kertaa.....ainakin vähintään 10 vuoteen  :)
Perjantaina olin töissä ekaa kertaa vuosikausiin. Ja sen kyllä huomasi. Kuina tyhmäksi ja toivottamaksi voi ihminen itsensä tuntea, todellakin huomasi olleensa kotona, pois työelämästä. Kun insuliinin pistäminenkin meinasi oll hankalaa  :)  Olen siis hoitoalalla töissä. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja. Niitä töitä en siis juuri ole tehnyt koskaan. Nyt olin hoidokodissa, joka on tarkoitettu mielenterveyspotilaille ja kehitysvammaisille. Todella kiva paikka. No perjantaista kun selvisin, menin sitten sunnuntaiaamuna aamuvuoroon ja onnekseni homma sujui jo huomattavasti paremmin. Äitienpäiväviikonloppuna seuraavan kerran.

Meillä on juhlittu ankarasti, viime viikonloppuna juhlimme nelosen 10 vuotis, vitosen 8 vuotis, ja kuopuksen 1 vuotis synttäreitä sukulaisten ja kummien kesken. Oli aika rankkaa tuon työaloituksen kanssa. Kaverisynttäreitä pitäisi vielä pitää...

X, Y ja Z olisivat kirjaimet. No enpä keksi noista kahdesta. Y:stä tulee mieleen yö, onneksi yöt ovat helpottuneet, kyllä yöuni on meikäläiselle elintärkeää.

Nyt pitäisi lähteä lääkäriin ja katsotaan onko verenpainelääkitys ok ja oliki kaikki veriarvot ok, eiköhän ne olleet. Toivotaan.


keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Lisääntymiskyvytön

Nyt olen sitten peruuttamattomasti ja 100% lisääntymiskyvytön. Minullehan tehtiin tammikuussa se sterilisaatio essure menetelmällä ja siinä on sitten se kolmen kuukauden "varoaika". No se tuli tuossa pääsiäisen pyhinä täyteen ja tänään oli jälkitarkastus Vammalassa ja niin oli kaikki kuten pitikin ja näinolleen minä en ainakaan enää lisäänny. Eli kahdeksaan jäi tämä meidän (yhteinen) lapsiluku. Olen jo asian kanssa ihan fine, vaikka välillä hieman haikealta tuntuu. Saa varmaan tuntuakin.

Aina yleensä parjataan lääkäreitä ja monesti ihan syystä. Monelta lääkäriltä tuntuu puuttuvan ihmissuhdetaidot ja se asiakkaan kohtaaminen. Yleistystä, tiedetään, mutta onneksi on myös poikkeuksia. Tuolla Vammalassa on aivan ihana naislääkäri, ainakin hän on naistentaudeilla ja on ollut synntyksissäkin paikalla ja äitiyspolilla. Lääkäri on virolainen ja puhuu huonohkoa suomea, mutta on aivan ihana tapaus. Harmi etten huomannut sanoa sitä hänelle...tuskin enää tavataan, ainakaan niin usein kuin viime aikoina. Hän oli kovin huolissaan, että jäikö minulle traumat tuosta essuresta, kun se ei ensimmäisellä kerralla onnistunut. No ei jäänyt, hyvinhän kaikki lopulta meni.

T, U ja V

T...toukokuu on ihan kinthaalla, ihanaa, ihanaa. Toivo, aina on toivoa, tai ainakin pitäisi olla, jopa minä, ikuinen pessimisti, ajattelen niin.
U.....Uusi, usko, uni.....siinä jotakin. Uni on aika tärkeää. Itselläni on ollut ongelmia kovasti unen suhteen. Sen kun saisi kuntoon. Väsyttää, mutta uni ei vain tule.
V....voima, villi, virkeä, vapaa, västäräkki....västäräkistä vähäsen. Tänään näin ekan västäräkin.

Ja menoksi taas.


tiistai 22. huhtikuuta 2014

Ihana aurinko

Eilen oli ihan shortsikeli ja taidetaan tänäänkin melko samaan päästä. Ihana aurinko. Ihana kevät ja kesä. Herään eloon.

Pääsiäisenä oltiin mökillä osan aikaa, osa porukkaa pidempään ja osa porukka lyhyemmän aikaa. Kuopus ei millään viihdy mökillä, pelkkää itkua ja kitinää ja unetonta yötä....huoh.

Eilen olikin sitten kotihommia ja oltiin koko päivä ulkona....pyykkäystä, grillausta, haravointia, kesärenkaiden vaihtoa yms. Ja illalla likaisia lapsia  :) Kyllä kaikille uni maistui illalla.
Suuri ilo oli, että isommatkin innostuivat menemään pihapelejä pienemmän väen kanssa: pistettä, prönttöä, kymmenen tikkua laudalla.

Ja vähän muutamia lasten ottamia kuvatuksia pääsiäispyhiltä.

Pian 1 vuotias kullanmuru  <3, poika siis, koira on jo pian 4 vuotias  :)

Pullantuoksua ja ihan selkeä sokerirosmo.....

Ja mihinkäs kirjaimiin sitä jäätiinkään ennen pääsiäistä??
Vuorossa olisi Q, R ja S. Mutta eihän Q-kirjainta lasketa eihän?! Ei mikään ala sillä kirjaimella....
R....Rairuoho, kaikilla oli tosi hienot rairuohot ja ensimmäiset alkaa jo kuihtua. Ruoho yleensäkin, saisi jo alkaa vihertämään, kovin niukanlaisesta vihertää. Kylvin pariin kohtaan ihan uutta ruohoa.

S, olisipa joskus Siistiä....huoh, ikuisuuskysymys. Sima pitäisi laittaa käymään, ja tarkoitus onkin, huomenna. Yritän muistaa ostaa tänään aineet.

Nyt hakemaan nelosta tiedekerhosta ja jälki-istunnosta, juu, luitte aivan oikein, mutta onneksi jälki-istunto ei ole mistään typeryyksistä, vaan viidestä unohduksesta. Ei toki hyvä juttu sekään, mutta lievempi kuin pahanteko  :)


torstai 17. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen

Pääsiäinen ja lomaihan ovella. Rairuohot kylvetty ja hyvin ovat kasvaneet. Juuri aseteltiin tipuja niihin. Eilen ostin kaksi kimppua keltaisia tulppaneita ja taidan hakea tänään lisää, ovat niin ihania. Pääsiäismunia ostettu. Siinäpä meidän pääsiäisvalmistelut. Tai no kävivät tietysti virpomassa.
Mutta meillä ei syödä lammasta ja mämmiäkin kuluu tosi vähän, taidan tänään hakea yhden roveen. Pashaakaaan ei ole.
Suunnitelmissa on lähteä mökille, josta taisinkin eilen jo kertoa.
Siivota pitäisi vielä täällä kotona ja sitten taas mökillä.

Tänään on vielä harrastuksia kolmosella ja nelosella. Kolmonen menee kaverinsa kanssa puuhakerhoon ja nelonen kaverinsa kanssa kokkikerhoon. Luultiin kyllä, että tänään ei niitä touhuja olisi, kun on kiirastorstai, mutta onhan nuo.Kansalaisopiston harrastukset on ainakin tänään tauolla.

Hienoa ilmaakin on luvattu, saapa nähdä, helliikö aurinko. Nyt ei ainakaan paista.

Mentäisiinkö taas kirjainten pariin. Mihinkän jäätiin??  N, O ja P vuorossa.
N=noppa. Mistä tulikaan mieleen. No vaikkapa siitä, että meillä melataan paljon lautapelejä. Mikä on teillä suosikki lautapeli, lapsilla tai aikuisilla?
Hauska peli on kaikki kotona - peli ja menolippu on isommilla kestosuosikki.
Pienet tykkää otsapokasta ja muuttuvasta labyrintista, nyt ainakin. Monta muutakin hyvää on.

O....oikea, meillä kaikki on oikeakätisiä. Tiedä onko se harvinaista, kun on näin iso porukka. Äitini on kuitenkin vasenkätinen, että luulin, että se periytyisi jollekin.
Onni....onnea on monessa. Onnea on terveys, onnea on lapset, onnea on katto pään päällä. Onni pitäisi löytää pienistäkin asioista ja löytyykin, kun pysähtyy miettimään. Usein vain arki on kiiireistä, suorittamista.

P=pakko, jotkut asiat on vaan niin pakkopullaa. Minulle se on ruoanlaitto! Voi kun joskus pidin siitä, mistähän löytäisi sen ilon takaisin???
Piilo, lapset rakastavat piiloleikkejä. Piste....vanha suosikki, edelleen menevät pistettä pihalla....kunnes joku hermostuu  :)
Pieruhuumori  :)  meillä sitä viljellään jatkuvasti (en minä) ja se on niiiiiiiin ärsyttävää.....

Aurinkoista pääsiäistä kaikille.




keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Normaali arki

Vihdoinkin normaali arki....ainakin hetken - pessimisti ei pety. No se kolmonen lähti kouluun, oltuaan 1.5 viikkoa kotona. Ja siinähän oli kouluunpaluupaniikki. Varmasti johtuen pitkästä poissaolosta, rästitöistä, rästikokeista ja siitä, että korvat ovat lukossa tulehdusten vuoksi ja ei kuule kunnolla.  Jospa se taas tästä....

Onko kellään lukijalla joitakin pelkoja tai asioita, jotka kovasti ahdistaa? Miten helpotatte sitä ahdistusta tai pelkoa? Miten asian kanssa pystytte elämään? Minun suuri fobiani ja ahdistuksen aihe on tuo vatsatauti. Kertokaahan vinkkejä, miten en ahdistuisi asiasta niin kovin. Tunnen itseni ihan typeräksi kun fobia hallitsee elämääni, enkä minä fobiaani.

Kirjaimia olisi vuorossa K, L ja M.

Koulu on taas noussut arvoon arvaamattomaan tässä sairastelujen lomassa. Ja koulun kanssa yhteistyö on meillä sujunut aina pääasiassa hyvin, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Kello...on aika tärkeä apuväline, varsinkin kun usein mennään kello kaulassa paikasta toiseen.
Koulukuljetus, on muuten sujunut tänä vuonna suhteellisen hyvin, viime vuosi kun oli aika takkuamista sen suhteen.
Keikkatyö, on tällä hetkellä puheenaihe number one. Olen käynyt haastatteluissa ja lähettänyt monia hakemuksia, luvataan kyllä, mutta miksei sitten töitä kuulu, vai olenko vain liian hätäinen.

L=loma, lyhyt loma tiedossa, 4 vrk, kun tulee pääsiäinen. Tarkoitus olisi lähteä mökille, jos väki on terveenä. Saapas näkee.
Lasku, niitä riittää....huoh. Toissapäivänä maksoin niitä urakalla. Ja eilen soitettiin sairaalasta, että olin maksanut tammikuisen sairaalaskuni kahteen kertaan. Sattuu, sitä muillakin....kuulemma.

M=mopo. Aika hallitseva asia meidän perheessä on tuo mopo. Suuri aarre, tottakai ja ihan ymmärrettävästi.
Muna, on pääsiäismunien aika ja niitähän tässä on jo pitkin viikkoa syöty.
Majaleikit on meillä pop, sisällä ja pihalla.

Nyt kuopus hermostuu äidin naputteluun, joten se on moron. ja Mukavaa aurinkoista päivää.


tiistai 15. huhtikuuta 2014

On se sitkeää

Nimittäin tuo kolmosen tauti. Eilen oli 9. päivä kuumeessa, pääasiassa kuume on ollut 38-39. Nyt vihdoin eilen jo alle 38. Koulustakin on ollut pois jo yli viikon, sitä ennen oli viikon koulussa ja sitä ennen taas viikon pois koulusta. Hurjasti on jäänyt jälkeen. Onneksi on kouluunpaluutukipetusta luvattu. Kamala yskä lisänä. Viime viikolla korvat olivat terveet, eilen oltiin taas lääkärissä, niin nyt olivat molemmat korvat tulehtuneet. Tavoitteena päästä huomenna kouluun. Peukut pystyyn!

Sunnuntaina oli nelosen synttärit. Täytti jo huikeat 10 vuotta. Juhlitaan hiukan myöhemmin, kun on tässä lähiaikoina muitakin synttäreitä. Eilen oli myös isännyyden synttärit. Nelonen toivoi lahjaksi kameraa ja sen sitten sai. ja nyt räpsyy koko ajan  :)

Ja niitä kirjaimiakin....olisiko vuorossa H, I ja J. Hmmmm.....

H niinkuin hidas....meillä aamut ovat hitaita, siis meillä kotiinjääneillä. On toki kiireisiäkin aamuja, mutta normaalisti ei. Hiekka...on kiva leikkielementti. Meidän hiekkalaatikko tarvitsisi kuumeisesti uutta hiekkaa. saas nähdä koska sitä saadaan.
I= Ihana ja iloinen, sanat jotka pitäisi olla päivittäin hallussa. Pitäisi olla enemmän iloinen kuin kiukkuinen ja iloisuus tarttuu.
J=Juhla. Meillä juhlia riittää nyt kevään korvalla ja kesällä. Eli sunnuntaina oli nelosen synttärit, eilen miehen synttärit. Sitten onkin pääsiäispyhät, vappu on ihan ovella. Vappuaattona on kuopuksen 1 vuotispäivä ja minun nimpparit. Sitten toukokuun alussa onkin vitosen synttärit, toukokuussa on myös kakkosen nimpparit ja alakoulun kevätjuhla ja itse olen menossa puhumaan ysien iltajuhlaan. Äitienpäivääkin juhlitaan tietysti toukokuussa. Kesäkuussa on esikoisen synttärit, ja heinäkuussa rippijuhlat....siinähän sitä on jo lyhyellä aikaa juhlaa kerrakseen.

Hmm....jännän äärellä, onkohan meille tulossa lähipäivinä kanin poikasia?? Tällä kertaa ihan tarkoituksella  :)


keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Aurinko armas kuivas satehen.

Ihanan näköinen aamu, aurinko paistaa, mutta aika kylmä on. Pienemmät koululaiset pukivat toppatakkeja, isommat eivät, mutta eiväthän nuo yläkoululaiset ulkoilekaan - valitettavasti.

Olin taas eilen työhaastattelussa, niin kivassa ja mielenkiintoisessa paikassa, niin haluaisin sinne töihin. Keikkatöihin siis, en vielä ole vallan lähtemässä töihin, vaikka tuonne voisin mennä ihan vallankin. Oli niin hieno paikka ja ihania ihmisiä - ainahan saa toivoa.

Eilen oli taas aika ahkera päivä, laiska töitään luettelee, mutta....
Aamusta odotin perhetyöntekijöitä, ja heidän tultua lähdin sinne työhaastatteluun. Poissaollessani he olivat istuttaneet lasten kanssa rairuohot, imuroineet ja ulkoilleet. Harrastuskuskaukset jäivät eilisillata väliin, kun soittajat olivat sairaana. Mutta pyöritin eilisen aikana tiskikonetta kolme kertaa, pyykkikone pesi kolme koneellista. tein ison määrän ruokaa, joka oli enemmistön mielestä pahaa....ja sitten leipasin pullataikinan ja leivoin kolme pellillistä pullaa. Isäntä kävi piipahtamassa töitten jälkeen kotona ja lähti soittelemaan ukkokavereittensa kanssa. Kannoin sitten ulkosaunaan puita ja lämmitin saunan, että kotiutuessaan isäntä pääsi lämpimään saunaan. Hoidin myös kaikkien muksujen iltatouhut. Onneksi muksut sentään hoitivat elukat. Juuri ja juuri ehdin Duudsoneiksi peiton alle telkun ääreen. Mutta oli taas olo kuin olisi yksinhuoltaja...

Meillä sairastetaan taas, tai no meillähän on sairastettu jatkuvasti. Kolmonen on ollut eniten sairaana ja hän on nytkin, viikon oli terveenä. Ja kamala stressi asiasta, kun perjantaiksi hänen on oltava terveenä -ehdottomasti. nelonenkin oli sairaana, mutta pääsi jo tänään kouluun. Jotain positiivista tästä pitäisi etsiä, niin se on se, että flunssat kestän, mutta mahatautia en ja siltä on vältytty - vielä, mutta eiköhän se ole vain ajan kysymys, koska iskee.

Ja niitä kirjaimia. E niinkuin energia, välillä sitä on, välillä se on ihan loppu, auringosta saan ihan selvästi energiaa. Toinen hyvä mikä tulee heti mieleen tuosta kirjaimesta on eteinen, E niinkuin eteinen. Meidän eteinen on nyt parempi kuin hetki sitten, mutta vieläkin ihan kamala. Saispa kokonaan uuden, laattalattialla ja kurasyöpöllä, mutta ei se niin vaan onnistu vanhassa talossa.

F....hmmm.....tulee vaan mieleen Faarao  :)  Olen käynyt kaksi kertaa Egyptissä, molemmista kerroisa on jo yli 20 vuotta. Tykkäsin kyllä kovasti. Maa on varmasti erilainen kuin silloin. Hyviä, lämpimiä muistoja niiltä reissuilta, molemmat mummutkin olivat vielä silloin matkustuskunnossa.

G....vaikea tämäkin...poikani on 8 G luokalla  :)  eipä muuta itseä lähellä olevaa tulee mieleen tuosta kirjaimesta.

Ensi sunnuntaina virvotaan. Eilen hakivat urakalla oksia, enää tarvitsisi ostaa koristelutarvikkeet ja koristella...


torstai 3. huhtikuuta 2014

Jatkumoa....

Tänään on vuorossa C ja D. Ei mikään helppo nakki.
No C kirjaimesta tulee mieleen celsius ja siitä päästäänkin lämpömittariin. Tänään oli pakkasta aamulla vain -1. Taisi olla koko viikon lämpimin aamu. Kyl,ä tuuli siellä tosin käy.
Meillä käydään esikoisen kanssa joka aamu sama keskustelu. Minä laitan valot ja sanon huomenta, poika vastaa huomenta ja samaan hengenvetoon, että paljon lämmintä.

D....Draama, Desi.....draamaa on aika usein. Ja desin mitta on nykyään aika usein nuorison käytössä. Ovat aika kovia leipomaan. Pääasiassa suklaamuffinseja tarjolla.

Esikoisen astma on taas pahana, enkä ymmärrä miksi, lääkitys piti  olla kohdillaan. No onneksi on lääkäri heti tänään. Yleensä poika hoitaa lääkärireissunsa itse, mutta nyt menen mukaan, jotta tulee kaikki asiat sanottua. Toivottavasti löytyisi vielä jotakin apua tuohon jatkuvaan yskimiseen.

Tein eilen löytöjä Reiman outlet myymälässä. Oli paljon mallistopoistoja todella edullisesti. Löysin vitoselle takin ja kasille haalarin. Olin tosi tyytyväinen ja olin vaan ohikulkumatkalla. Samassa oli myös Finlaysonin outletmyymälä ja oli ihania muumikäsipyyhkeitä edullisesti. Meillä on paljon erilaisia muumi käsipyyhkeitä, nyt kartutin niitä kahdella erilaisella pyyhkeellä. Pienet on kotiäidin ilot.

Taas on kaikkea hankintalistalla....koko perhe tarvitsisi uuden grillin, että päästäis grillamaan.
Esikoinen tarvitsee mopokypärän, jonka maksaa kyllä itse, kun vain ehtisi mopokypäräkauppaan. Esikoinen tarvitsee myös puvun ja kengät.
Kakkonen ei taida tarvita nyt mitään....eihän? No aurinkolaseista puhui eilen useampaan otteeseen. Hänellä on kyllä usein kovasti tarpeita ja ostohaluja.
Kolmonen ei taida tarvita mitään...ei tule mieleen. Eilen sai sukkia, kun aamulla totesi, että omistaa vain reikäisiä sukkia.
Nelonen tarvitsee ainakin syntymäpäivälahjan, kun keksisi vaan.
Vitonen tarvitsisi uuden sählymailan. Ja pian hänkin tarvitsee synttärilahjan.
Kutonen ei taida tarvita mitään, tai no tarvitsee jotakin mikä ei maksa mitään. Tarvitsee taidon ajaa ilman apupyöriä.
Seiska tarvitsee uuden takin ja kuulemma uuden hammasharjan  :)
Kasillakaan ei ole mitään tarpeita, kun sai eilen haalarin.

Itse tarvitsisin uusia vaatteita kevääseen ja kesään ja uudet silmälasit ja kuntosalikortin....huoh. Aina on monta tarvitsijaa ja ainahan se menee niin, että muksujen tarpeet menevät omien edelle.



keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

A, B, C, D.....

Päätin sitten aktivoitua  :)  Joskus Tuulenpesän eloa blogissa kirjoittaja kävi läpi aakkosia ja kirjoitti aina joka päivä  eri aakkosen. Sieltäpä tämän idean varastin  :)  Eli jos joka päivä kirjoittaisi tietystä asiasta, joka alkaa tietyllä aakkosella tai vois mennä vaikka kaksi aakkosta kerralla. Toki muutakin löpisen.

Elikkä tänään vuorossa A ja B.

A=arki. Minä pidän normaalista arjesta. Ja normaali arki ei minua väsytä tai rasita, kun moni luulee. Kun arki sujuu niin kaikki sujuu. Mikä sitä arkea sitten horjuttaa? No sairastelut ainakin saa arjen raiteiltaan. Ja yhtäkkiset tapahtumat, varsinkin vastoinkäymiset esim. auto hajoaa tai vaikkapa pesukone. Toki arki on joskus myös tylsää, mutta sekin kuuluu asiaan. Arki on usein myös kiireistä.

B....onpa hankalaa....tulee mieleen beetakaroteeni. Sehän on A-vitamiinin esiaste ja sitä on paljon porkkanassa. Meillä muuten syödään paljon porkkanaa. Raakana, kukaan ei meillä tykkää keitetystä porkkanasta.




Mihin tämä aika menee??

Ja kun mä en muka ehdi kirjoittelemaan?
Kai mä ajattelen ennemminkin, että ei oo sellaista kirjoitettavaa, että jotakuta kiinnostaisi.....no kiinnostaako jotakuta?  :)

Mä kyllä ihan selvästi herään henkiin kevään myötä. Mutta kyllä muhun vaan tuo kellojen siirtäminen vaikuttaa. Väsyttää aamuisin ihan järkyttävästi, enkä oikein ymmärrä miksi, koska saan nukkua yhtä paljon talviaikaankin. Olen miettinyt että johtuneeko siitä, että viime viikolla kelloin soidessa oli valoisaa, mutta kellojen siirron myötä siihen aikaan onkin pimeää/hämärää.

Viimeksi kirjoittelin työnhausta ja epäilin, että kelpaanko mihinkään 15 vuoden kotiäitiyden jälkeen. Mutta olen yllättynyt positiivisesti. Kelpaan sittenkin. Olin viime viikolla yhdessä hoitokodissa työhaastattelussa ja näyttivät vihreätä valoa ja käyttävät mua keikkatyövoimana. Ja ensi viikolla menen toiseen paikkaan haastatteluun ja näyttivät myös jo valmiiksi vihreätä valoa. Jee. Katsotaan sitten koskan oikein pääsen sorvin ääreen. Kunnon perehdystystä olen ainakin pyytänyt.

Mökkikausikin on alkamassa ja grillikausi ja vaikka mikä kausi....uusi grilli tarvitsisi saada hankittua. Esikoisella alkaa pian autokoulussa mopokurssi. Ennen sekin oli vaan niin, että kun tuli ikä täyteen, niin hypättiin mopon selkään ja menoksi. Nyt tarvii kaikenlaista paperia ja byrokratiaa ja ennenkaikeka rahaa ennekuin se on mahdollista. Mopokortista olen kyllä tyytyväinen muuten, on turvallisempaa päästää nuori tuonne hulluun liikenteeseen. Mutta se raha....ja kaikki muu. Pojalla vielä siirtyy kaikki huimasti, kun ikä kun tulee täyteen, tuleekin lähtö riparille ja sitten onkin heinäkuu jolloin kaikki pysähtyy.

Siinäpä lyhkäsesti, yritänpä palata taas hiukan nopeammin kuin viimeksi.

p.s. pongasin muuten ensimmäisen sinuvuokon maaliskuussa, viime lauantaina. Koska ennen on tavattu sinivuokkoja maaliskuussa, tuskin leskenlehtiäkään ja niitä on ollut jo vissiin pari viikkoa.




torstai 20. maaliskuuta 2014

Työnhakua

Ehei, en mä vallan ole töihin lähtemässä, vastahan minä 15 vuotta kohta olen ollut kotona  :)  Ei taida olla hirveän hyvä meriitti työmarkkinoilla tuo 15 vuoden kotiäitiys. No yrittänyttä ei laiteta.
Päätin siis hakea töitä, ilta ja viikonlopputyötä. Saas nähdä. Monta hakemusta olen laittanut, lähinnä kauppojen kassalle tai yksityisiin hoivakoteihin. Voipa olla, että en kelpaa mihinkään.
Hain paikalliseen pitkäripaiseen ja rehellisesti täytyi kertoa, että heidän tuotteensa ovat varsin tuntemattomia minulle...enkä ajatellut siinä asiassa petrata muutakuin teoreettisella tasolla.
Että kaverit peukut pystyyn!

Tänä aamuna oli -16 astetta pakkasta, on se merkillinen talvi ja monta merkillistä kertaa todettu. Eilen silti oli leskenlehtiä navetan seinustalla keinun alla. Varmaan ovat nyt entisiä.

Siinähän sitä tärkeimpiä....


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Pitkästä aikaa

On ollut blogitaukoa, kun en tiedä miten suhtautuisin noihin jatkuviin englanninkielisiin kommentteihin/mainoksiin, joita teksteihini tulee. Tuleeko muille? En millään haluaisi laittaa blogia salasanan taaksekaan. Mutta ärsyttää, kun niitä tulee muutamiin postauksiin uudestaan ja uudestaan.

Kevätkin tuli....ja meni. Ihan oli jo kevätfiiliksissä, mutta nyt taas näyttää ja tuntuu talvelta, tylsääääää.....onneksi edes paistaa aurinko.

Kolmosen 12 vuotis synttäreitä juhlittiin ja kaverisynttärit keilahallissa on vielä edessä.
Kovasti meillä taas sairastetaan, isommat ei kylläkään, vaan nämä pienemmät. Kutonen ja seiska ovat olleet jo toista viikkoa sairaana ja vitonenkin sunnuntaista saakka. Kuumetta ja kamalaa yskää. tuo vitonen oli juuri ennen hiihtolomaakin viikon sairaana. No kaipa niitten joskus pitää sairastaa, kun eivät ole paljoa sairastaneet.

Suuri juttu tällä viikolla oli yksinkertaisuudessaan mopo! Esikoinen sai moponsa ja nyt tuska hellitti. Mopokorttia toki tarvitsee viedä odotella, mutta onpa mitä ihailla ja puunata. Ja ennekaikkea jätkien kanssa puhua, mopoista.  :)

Ylimääräisen tavaran kadotus jatkuu edelleen, myyntiä ja muuta hävitystä. Kierrätyslaatikkoakin täytetty ahkerasti. Jossain jopa jo näkyy, että on tavaraa saatu vähemmäksi, mutta paljon on vielä työtä. Kun saa talon hoideltua, niin sitten ulkorakennuksiin.

Maaliskuun alkua....

Vitamiinipommi  :)

Tämän hetken ongelmakohtia, ja stressinaiheita: Miten saisi esikoisen liikkumaan ja käymään yleensäkin jossaki muualla kuin kotona ja koulussa?  Miten saisi kakkosen innostumaan opiskelusta ja kertomaan mikä painaa mieltä? Missä on kolmosen matikankirja ja mihin se voi koulussa kadota kuin savuna ilmaan? (No uuden kirjan jouduin jo tilaamaan....). Miten saisi nelosen opiskelemaan ja ennekaikkea oppimaan? Miten saisi vitosen energian kanavoitua muuhunkin kuin koheltamiseen ja kiusaamiseen? Jotakin vinkkejä kutosen ja seiskan kotona touhuamiseen? Onhan sitä siitäkin.
Ja mistä löytyisi itselle seuraa ja sitä omaa aikaa....

No tämän hetken ilonaiheita. Se esikoisen mopo, löytyi hyväkuntoinen ja siisti ja hyvänä pidetty yksilö ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Isommat eivät ole sairastuneet tähän pikkuväkeä kaatavaan kuumetautiin. Kolmosen synttärit saatiin vietettyä, vaikka näytti uhkaavalta. Ruokalaskut on saatu pienennettyä. Huushollikin on ollut ihan siistinä viime aikoina. Perhetyö  <3  viikon hengähdyshetki  <3  Olen saanut myytyä turhaa tavaraa pois - nurkat siistiytyy ja vähän rahaakin kertyy.

Mukavaa kevään odotusta kaikille lukijoille.



maanantai 3. maaliskuuta 2014

Paluu arkeen.

Niin siinä se meni sitten hiihtolomakin. Vaikkei kyllä hiihtämään päässyt näillä leveyspiireillä tai muihinkaan normaaleihin talvitouhuihin. Muisteltiin juuri vuoden takaista hiihtolomaa, kun oltiin mökillä ja lunta oli hirveästi.
No tällä hiihtolomalla kaivettiin fillarit esiin. Ja toisaalta mua ei harmita yhtään, kunhan se talvi nyt sitten pysyykin poissa, eikä yllätä tässä kevään korvalla.

Meillä ei hirveitä suunnitelmia ollut koko lomalla, mutta jotakin jokaisen kanssa tehtiin, yhdessä ja erikseen. Ja tärkeintä kai oli, että aamulla sai nukkua. Kyllä oli aika haastavaa nousta tänään 6.20.

Esikoinen oli mummulassa pari yötä, kävivät ainakin Heurekassa. Kakkonen kävi ainakin Tampereella kaverinsa kanssa shoppailemassa. Kolmonen kävi kaverinsa kanssa Tampereella leffassa katsomassa Kummeli V ja kolmonen oli myöskin mummulassa esikoisen kanssa pari yötä. Harmi että muut eivät päässeet, varmasti olisivat menneet, varsinkin sinne Heurekaan. Tasan ei mene ja niin edelleen....

Nelonen pääsi minun kanssa uimahalliin, muuten olikin vaan kotosalla. Vitonen pääsi isänsä kanssa elokuviin katsomaan sen uuden lego elokuvan. taisi viettää muutenkin laatuaikaa isänsä kanssa. Kutonen sai korvakorut korviinsa. Kovasti on niitä halunnut ja me varoittelimme, että se sitten jonkin verran sattuu....ja vaikka ekan  korun laitto sattuu, niin toinenkin laitetaan. Laitettiinkin molemmat, itku tulu vasta, kun molemmat oli korvissa. Ja kun kysyttiin, että olisitko halunnut, jos olisit tiennyt, minkä verran oikeasti sattuu, niin ei olisi  :)  Ja tyttö siis 5 vuotta, syksyllä kuusi.
Seiska ja kasi taisivat nauttia vain siitä, että koululaisetkin olivat kotona.

Että siinä se loma menikin. Mökillä kävimme lauantaina katsomassa, miten talvi siellä on sujunut. Kaikki oli kunnossa, hiiret olivat juhlineet urakalla....yök. Että siivousta tiedossa....

Ja tuohon kuvaan....yksi erikoisimmista jutuista, meinasi unohtua kertoa. Loman aluksi lähdimme ukkokullan kanssa hotelliin Tampereelle, hotelli Tammeriin. Äitini ja serkkuni tulivat lapsenvahdeiksi. Ja voitteko kuvitella, olimme olleet miehen kanssa kahdestaan yötä pois kotoa edellisen kerran KUUSI VUOTTA SITTEN! Että ei ihan alvariinsa käydä. Oli kyllä ihanaa ja erikoista. tapasimme myös kaksi ystäväpariskuntaa, kävimme syömässä ja parit siideritkin otettiin. Oli ihan uskomatonta olla ilman lapsia. Ja kotonakin oli pärjätty hyvin. Jospa seuraavan kerran pääsisi hieman aiemmin kuin kuuden vuoden päästä. olisipa sitä tukiverkostoa.....
Ja täytyy kyllä mainostaa, että hotelli Tammer on hieno paikka ja palvelu ensiluokkaista.

Ja se on maaliskuukin jo, kevättä kohti!




keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Köh köh!

Yskää ja kuumetta, yhdellä ja toisella. Kaikkiin ei taida edes iskeä, hyvä niin. Eikä meille juuri flunssat yleensä iske.

Vanhin tyttö sai eilen sen HPV rokotteen, siitä on saanut lukea paljon puolesta ja vastaan. Ja itsellenikin on sanottu ihan suoraan, että hullu kun sellaisia rokotuksia mennään antamaan jne. Me kuitenkin punnitsimme hyödyt vastaan haitat ja me tulimme siihen päätökseen, että rokotus otetaan. Tuleehan se kuulumaan yleiseen rokotusohjelmaankin. Kyllähän sitä miettii, että tekeekö oikean päätöksen, varsinkin kun ihmiset hyökkäävät mielipiteillään. No nyt ensimmäinen annos on eilen annettu ja maaliskuussa toinen. Rokotekeskustelut muutenkin vellovat kovasti ja varsinkin rokotteiden vastustajat ovat kovin kärkkäitä mielipiteissään. Toki asioista voi ja pitää olla montaa mieltä, mutta ei kaikki ole niin mustavalkoista ja asian voi ilmaista ja asioista voi keskustella monella eri tavalla, ei tuomitsemalla toisten päätöksiä.

Sama asia ja mustavalkoisuus näkyy ja kuuluu monessakin, teet niin tai näin, olet hyvä tai huono ihminen, teet jonkun mielestä vääriä päätöksiä. Meitähän on arvosteltu tietenkin tästä lapsilukumäärästä, kun se on liikaa normistandardeihin nähden. Ja on arvosteltu, että lapset ovat vain kotona, eivätkä saa virikkeitä. No ihan täyspäiviä nuo pääasiassa ovat  :)  Minua on arvosteltu siitä, että olen ollut pian 15 vuotta kotona, enkä mene oikeisiin töihin. Niin, kuinka moni viitsii olla kotona muutamalla satasella kuussa...ja maata vain päivästä toiseen kotona, niinpä....
Ruoka on myös aihe, jolla hyökätään ihmisiä vastaan. Kuinka kukaan voi syödä muutakuin luomuruokaa, ja sitä ja tätä. Mutta ostapa tälle porukalle vain luomuruokaa, ja tolla muutamalla satasella kuussa.....joskus on ajateltava taloudelisesti. Toki minäkin ajattelen, että perheeni syö monipuolisesti ja terveellisesti, mutta monelle sekin on jo kauhistus, kun ei ole sitä luomua, tai on lisäaineita tai muuten vain heikkolaatuista tavallista ruokaa. No näitähän riittää, arvostelijoita ja arkielämän kriitikoita. Vai mitä?

Kaikesta huolimatta lapsemme ovat pääasiassa terveitä, hyvinvoivia ja tyytyväisiä. He osaavat käyttäytyä, toimia porukassa, ovat kohteliaita ja osaavat ottaa muut huomioon. He myös ovat oma-aloitteisia ja osaavat odottaa vuoroaan. Tärkeitä asioita nuokin, eikö totta. Välttämättä eivät käy monissa hienoissa harrastuksissa, ei kulje merkkivaatteissa, ei ole todistuksessa pelkkiä kiitettäviä, eivät saa mopoautoja, mutta aikaa ja rakkautta ihan varmasti. Väitän, että osaavat sanat kiitos ja ole hyvä ja anteeksi yleensä pyytämättä ja tervehtivät ensiksi ja yleensäkin tervehtivät muita ihmisiä, kavereitten vanhempiakin. Nuo kun kaikki eivät onnistu kaikilta tai ole itsestäänselsyyksiä kaikille lapsille, nuorille tai edes aikuisille.

Tällaisia mietteitä tähän aamuun....saa kommentoida, jos siltä yhtään tuntuu  :)




tiistai 18. helmikuuta 2014

Kohta on taas loma....

....niin kellä, mullapa tietysti, kun kaikki lapset on kotona  :)  No ei ole ainakaan aikaisia aamuherätyksiä, että siltä osin on loma juu.
Meillähän tyypillisesti sairastetaan lomalla. No meillä sairastetaan nyt jo hyvissä ajoin, mutta kerkeehän tässä vielä iskemään tauti jos toinenkin ja tämäkin tauti voi jatkua vielä silloin.
Esikoinen aloitti viime viikolla jäätävällä kurkkukivulla ja kuumeella, sitten tuntui, että parantuu, ja viikonloppuna alkoi valittaa korvaansa. No eilen päästiin lääkärille ja korvatulehdushan se oli. Ensimmäinen tuolla esikoisella ja ikää pian 15 vuotta. Vaikka suurin osa sisaruksista on korvakierteisiä.
Esikoisen kohdalla tuo lääkitys on vaan inasen hankalaa, kun ei pysty nielemään pillereitä, vaan kyökkii ne, vaikka olisi palasteltu pieniin paloihin. Onneksi on suussasulavia särkylääkkeitä jo isoillekin ihmisille. Ja nyt ostin lääkemurskaimen, jolla saadaan antibiootit ihan jauheeksi.

Ekaluokkalainen on myös eilen ja tänään ja varmaan huomennakin poissa koulusta, kun on kuumeessa ja kovassa yskässä, että niinhän se etenee. Harmi vaan, että hällä olisi tänään ollut vuoden ainoa uimahallireissu koulusta, joka jäi nyt sitten väliin. Tunsin hiukan piston taas sydämessäni, kun tulee vietyä lapsia uimahalliin tosi harvoin. Kylpylässä tulee käytyä silloin tällöin, kun se on lähempänä, mutta siellä ei sitä matkaa tule uitua, eikä uimarannalla kesällä. Nyt tarvitse ottaa itseä niskasta kiinni, vaikkakin uimahalliinon pitkä matka.

Meillä on isännän kanssa viikonloppuna parisuhdeviikonloppu, tai pitäisi olla. Joka puolella riehuva vatsatauti uhkaa joka puolelta, joten saapa nähdä kuinka käy. Pessimisti mikä pessimisti. Mutta emme ole vuosiin olleet miehen kanssa yötä poissa kotona kahdestaan. Ja nyt on oikein hotelli varattuna ja mennään kaveripariskunnan kanssa syömään ja nautitaan aikuisten seurasta. Jee. Ihanaa. Pelkään vaan, että ei tule onnistumaan....

Joku lukijoistani kyseli sähköpostiani, samaiseen kommenttiin vastattu eli laitahan postia tulemaan  ;)

Nyt pikkumies on sitä mieltä, että vaatteet päälle ja nukkumaan eli sitä hommaa siis. Ai niin, kummasti arki helpottui pienellä jutulla, tehtiin kolmeksi viikoksi ruokalista. Nyt ei ole joka päivä miettimistä, että mitäpä tänään eikä kaupassa miettiä mitäs tänään kaupasta, eikä ole aina sitä yhtä ja samaa, vaan tehtiin monipuolinen lista. Joka päivä varmasti joku nurisee, mutta ei voi mitään....tai no eilen ei narissut kuin isäntä  :)  Tonnikalapasta uppoaa kaikkiin muihin.

Mukavaa hiihtolomaa niille, kenellä se jo on ja mukavaa loman odotusta, kenellä se on edessä.


perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävyys

Tänäänhän päällimmäisenä on ystävyys. Olisi ihanaa kun olisi oikein ystävä isolla Y:llä...mutta ei ole. Onneksi on edes kavereita ja tuttavia. Aikuisiällä on vaikea ystävystyäja vanhat ystävät ovat kaikonneet kuka minnekin. Kaipa tänä lapsimäärä on vaikuttanut siihenkin, välillä ainakin tuntuu siltä.

Tänään on alakoulun perinteinen ystävänpäiväkahvila illalla. Siellä koululaiset esiintyvät ja vanhemmat leipovat kaikkia herkkuja myytäväksi. Se aiheuttaa myös monenlaisia tuntemuksia. Moni on innolla mukana, yhteiseen hiileen puhaltamassa, moni ei taas halua osallistua lainkaan. Onneksi jokainen voi tehdä omat valintansa. Mutta yhteistä hyväähän tuossakin ajetaan takaa. Ja tokihan lasten kivoja esityksiä on aina ilo katsoa.



Hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoilleni!



keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Tilastotiedettä

Näin suurperheenä törmää usein monenlaisiin kysymyksiin, esim. paljon teillä kuluu maitoa päivässä tai viikossa, minkälaisella autolla te ajelette, oletteko lestadiolaisia tai jonkun uskontokunnan edustajia, miten te mahdutte (kun on pieni talo) jne.

Noh, yksi päivä näitä tuossa mietin. Tai no ei kaikkia tarvinnut toki miettiä  :)

Mutta maitoa menee päivässä varmaan vain kolme purkkia tai neljä, mikä on kai ihan ok, viikossa menee varmaan 25-20 litraa. Osa on tavallista ja osa laktoositonta. Leipää menee 1-2 isoa paahtoleipäpakettia päivässä ja sen lisäksi 1-2 ruispuikulapaketti, mutta ruoalla ei syödä leipää, paitsi keittopäivinä.
Perunoita keitetään kerralla yksi 2 kg:n pussi, se riittää koko porukalle, koska kaikki ei tykkää perunasta. Makaronia keitetään kolme pussia kerralla eli  1.2 kg, siitä saattaa jäädäkin. Riisiä keitetään kerralla yksi pahvirasia, onko siinä kilo?
Jauhelihaa menee yhteen kastikkeeseen noin kilo ja siitä saattaa jäädä isänne evästä.

Juustoa ostetaan aina iso, reilun kilon mötikkä ja kauankohan se kestää? Muutaman päivän-vajaan viikon. Leikkelepaketti ei kauaa kestä ja yhdestä kurkusta ei riitä kaikille. Iso 600 gramman florarasia hupenee nopeasti, olisiko parin päivän juttu.....Ketsuppia kuluu paljon  :)

Vessapaperia menee pari rullaa päivässä. Talouspaperiakin kuluu paljon, mutta se ei ole välttämättömyys.
Tiskiainetta ja pyykinpesuainetta kuluu....tiskikone pyörii vähintää kaksi kertaa päivässä, joskus jopa kolme. Pesukonetta pitäisi pyörittää ainakin kerran päivässä, mutta aina en viitsi, niin sitten se pitää pyöriä toisina päivinä useamman kerran. Nyt kun vaihdoin ne lakanat kerralla niin olen pessyt pyykkiä noin kolme koneellista joka päivä.

No autoon kertyy kanssa kilometrejä, vaikka se ei liitykään suurperheeseen, vaan välimatkoihin. Mies ajaa työmatkaa noin 70 kilsaa/suunta eli 140 kilsaa joka päivä. Itse kulutan tiistai, keskiviikko ja torstai-illat tuolla kylillä 2-3 tuntia, kun en viitsi ajella tuota 23 kilsan matkaa edestakaisin. Mutta miltei joka päivä ajan vähintään 60 kilsaa, joskus enemmänkin, viikonloppuisin en paljon ajele.

Jokaisella on vähintään kahdet kengät, suurimmalla osalla enemmän+saappaat, niin meidän eteisessä on ainakin 30 paria kenkiä, ja kun eteinen on pieni kuin kärpäsen p* niin aina on sekaisin. Samoin kaikilla on esillä vähintään kaksi takkia, niin se on jo helposti 20 takkia. Rukkasista ja pipoista puhumattakaan. Samoin siinä eteisessä on nyt luistimia ja kypäriä ja mailoja.....ja ulkona on seinän vieressä 7 paria suksia, jotka tosin saa viedä varmaan jo säilöön.....

Makuuhuoneita on vain neljä eli useampi lapsi jokaisessa huoneessa, eivätkä näytä siitä kärsivän  :)

Siinähän sitä tilastotiedettä hiukan....










tiistai 11. helmikuuta 2014

Nyt mulla on se!!

Nimittäin ompelukone!!
Tuli ostettua ihan yllättäen, kiitos blogikirjoittelun! Eräs tarkkaavainen lukijani otti yhteyttä ja kertoi, että voisi myydä koneensa edullisesti. Tarjoukseen oli pakko tarttua ja nyt minulla on kone. Eilen sen hain. Tästä alkaa taas uuden oppiminen.

No minä vasta eilen luin käyttöohjeita ja tein asian suhteen ajatustyötä, niin yläkerrassa kone surisi jo kilometritolkulla, kun tyttäret aloittivat ompelun. Eivätkä lukeneet ohjekirjoja ja syntyi jo monta kassia vanhoista lakanoista  :)  Toiset miettii ja suunnittelee ja toiset tekee....

Nyt kyllä tarttisi jonkun aloittelijn ompelukurssin, mutta eihän sellaista nyt ole tähän hätään tarjolla. kenties syksyllä voisi katsoa kansalaisopiston tarjontaa, ellen sitten ole jo ihan pro  ;) silloin.

Kaikkea sitä ja ajatelkaahan, että tätäkään ei olisi tapahtunut, ellen olisi sitä tähän blogiin kirjoittanut. Kaikki on mahdollista siis. Ja joskus mietin, että lukeeko jorinoitani kukaan.
Mutta ei pelkoa, ei tästä tule käsityöblogia.....ehkä joskus jotain saavutuksiani  voin kuvata. Muutenkin pitäisi ottaa enempi valokuvia, mutta ei vaan huomaa.

Olin eilen verikokeissa...ja ei voi aina parjata kunnallista terveydenhuolto. Menin asenteella, että istun siellä ikuisuuden, mutta kuinka ollakaan kaikki kesti 25 minsaa. Nopeaa ja tehokasta. Ja tuloksia tuli tekstiviestillä puhelimeen, nykyaikaa. Mutta ei siinä viestissä toki lukenut, onko arvot ok vaiko eivät. No siinä auttoi sitten netti. pääasiassa kaikki oli kai kunnossa.

Tänään saakin ottaa rauhallisesti aamupäivän, mutta sitten iltapäivän puolella se ajelu taas alkaa. Pitää hakea nelonen koulun tiedekerhosta. Sitten pitää kuskata vitonen sählykouluun ja nelonen soittotunnille. Pitäisi hakea nelosen silmälasit liikkeestä ja käydä viemässä kirpputoripöytään tavaraa ja muistaa ostaa kaneille ruokaa. Eli aika rauhallista kuitenkin. Jospa vielä illalla pääsisi saunaankin. Niin sittenhän se päivä olisi jälleen paketissa.

Kurkkukipua ja nenän tukkoisuutta porukka hieman täällä valitellut, mutta eiköhän se siihen jää. Meille ei nuo flunssat oikein iske päälle - onneksi.


lauantai 8. helmikuuta 2014

Siivouspäivä

Tuntui taas kuin pommi olisi räjähtänyt tässä huushollissa. Joten ei muutakuin hommiin, siivottavaa riitti ja riittää. Ärsyttää niin paljon kun joka paikka roikkuu tavaraa.

Meinasin jo luovuttaa koko homman, kun kuopus vaan itki ja itki ja siivouksesta ei meinannut tulla mitään, kun isäntäkin oli autonhuoltohommissa ja pikkumiehelle ei sisarukset kelvanneet. No onneksi jätkän pätkä nukahti ja minä sain jatkaa hommia. Nyt on ainakin vähän siistimpää.....

Päätin kerralla vaihtaa kaikille kymmenelle hengelle petivaatteet, sen jälkeen tietää vaihtaneensa. Ja kun niitä alkaa pesemään, niin kyllä siinä viikko menee, kun on muutakin pyykkiä. Nyt on pyykkikasa lattiasta kattoon, kun on kaikki siellä kasassa. Sitä sitten setvimään.....huomenna. Onneksi isommat osaa jo itse laittaa uudet petivaatteet, paitsi tuo esikoispoika, joka ei oikein osaa tai halua tai jotakin siltä väliltä.

Tänään vein taas kirpputorille tavaraa ja tuntuu, että yhtään ei ollut pöydästä huvennut, mutta olihan se, tilitin pöydän, niin kassalta sain 199 euroa! Oikein alaleuka meinasi loksahtaa. No osa oli sitten lasten omia tavaroita, joita olivat antaneet myyntiin, niin kotona oli sitten vuorossa yleinen rahanjako  :)

Nyt alkoikin, kuinka ollakaan, laiskottaa, kun lysähti tähän koneen ääreen....ei muutakuin ylös ja hommiin  :)

Kuva


perjantai 7. helmikuuta 2014

Oletko ajoissa vai myöhässä?

Minua inasen ärsyttää myöhästelevät ihmiset. Äitini esimerkiksi on aina myöhässä. Minä itse en ole koskaan myöhässä, yleensä olen aina hyvissä ajoin, aikaisessa. Mieheni taas on aina aikaisessa, liikaakin.
Tänä aamuna kuitenkin olin kerhosta minuutin myöhässä, vaikka ei kai siellä kellokorttia ole. Mutta huono omatunto siitä tulee ja tuli. Kamala selittely heti.

Ja tänäänkin se melkein  myöhästyminen johtui siitä, että esikoinen oli aamulla kotona ja hänen kanssaan seurustelin. Poika on ollut tämän viikon työharjoittelussa isänsä työpaikalla ja sai tunnit jo täyteen eilen. Niin oli tänään sitten ansaittu vapaapäivä. Ja sitten auton lasitkin oli jäässä ja luulin ettei ole.....

No kun aamulla olin melkein myöhssä, niin hakiessakin olin melkein myöhässä eli jäi "päälle". Toivottavasti ei tullut tavaksi  :)  kaikkea sitä ihminen murehtii, kun ei edes myöhästynyt vaan vain melkein.

Nyt on päiväkahvin aika, poika kävi kauppa-autolla ja toi mammalle Runebergin tortun kahvin kanssa. Että se dieetti sitten vaikka maanantaina.....

Mukavaa viikonloppua!


torstai 6. helmikuuta 2014

Oppiikohan vanha koira uusia temppuja?

Olen aina ollut käsitöissä peukalo keskellä kämmentä. Olen kuitenkin alkanut haaveilemaan ompelemisesta ja ompelukoneesta....oppisinkohan ompelemaan? Kun en ole koskaan osannut? Vai joutuisinko toteamaan, että sinne meni rahat, en opi....

Voisihan sitä mennä syksyllä johonkin kurssille, paitsi olen miettinyt sitä aiemminkin, mutta ne kurssit ovat olleet ihan huonoon aikaan.
olisi ihana surautella ompelukoneella vaikkapa pipoja, verhoja, tyynynpäällisiä, pöytäliinoja, patalappuja ja kaikkea muuta ihanaa, ihanista kankaista.

Kävin eilen siivoamassa kirpputoripöytää, aina huonosti siellä kauppa käy. Varsinkin vaatteet eivät liiku mihinkään. Lasten lelut ovat kyllä menneet. Tarvii miettiä mitä myytävää keksisi nurkista, siis sellaista, jota ihmiset ostaisivat. Vinkkejä, ideoita? Kirpputoripöytä on minulla vielä kolmisen viikkoa ja tavaraa kyllä olisi varmasti, mutta mikä myisi? Myytävä tavara on kaikki ollut siistiä, puhdasta ja ehjää. En kertakaikkiaan tajua, että jotkut vievät kirpputorille myytäväksi rikkinäistä ja likaista....no ehkä sitten itsekin ostavat sellaista.




keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Juttuseuraa vailla

Minä olen muuten tosi usein juttuseuraa vailla, siis aikuista juttuseuraa. Onhan mulla täällä kolme juttuseuraa päivät pitkät, välillä pitkät päivät, iältään 9kk, 3v ja 5v. Juu mukava niittenkin kanssa on jutskata, mutta se aikuinen seura vaikka kahvikupin ääressä olisi niin tervetullutta. Olen ehkä ennenkin kertonut ja aiheuttanut ihmetystä, että todellakin suurperheessä voi kokea itsensä yksinäiseksi.

No yksi syy tähän seuran kaipuuseen on tämä blogin kirjoittaminen, vaikkei tässä nyt kukaan vastaile tai keskustele rakentavastikaan, niin saapahan itse ainakin sylkäistyä ajatuksiani ulos.

Mutta nyt ajattelin ruveta kirjoittamaan joka päivältä ylös positiivisia juttuja. Itselle on ihan huomaamatta tullut paha tapa märehtiä negatiivisissa ja nähdä asioissa negatiivisia piirteitä ja se syö miestä ja naista. Jospa oikein mustaa valkoiselle laitan pari positiivista asiaa päivässä.
No tämä päivä on vasta puolessa, niin tänä päivänä hyviä asioita on ollut jo toki, vaikkei niitä välttämättä etsimättä huomaa.
- Sain juoda aamukahvini rauhassa, kun lapset katselivat lastenohjelmia.
-koira ei ollut pissannut viime yönä lainkaan sisälle (mitä se on tehnyt monena yönä syystä tai toisesta)
-Kukaan ei narissut ruoasta.
-sain hyvää ja rakentavaa palautetta sähköpostilla.

Onhan sitä siinä jo vai mitä.
Olen löytänyt tieni pariin uuteen, siis minulle uuteen blogiin, jospa syventyisin nyt niihin, kun on rauhallinen hetki. Kuopus nukkuu. Ja vitonen, kutonen ja seiska viilettävät pihalla. (toki mä välillä katson, että kaikki on siellä hyvin....)




Tykkään susta niin, että halkeen

Yksi mun lemppareita ja mun puhelimen soittoääni  <3


Tykkään susta niin että halkeen

Juha Tapio

Puistossa penkki, penkillä poika Vieressä tyttö ja hiljaisuus Puhua ois hyvä Mut sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertuu Palelevat sormet toistensa lomaan arkana purkalta maistuva suu Laukkaava sydän ja totinen on poika Kun kumartuu ja kuiskaten lausuu Mä tykkään susta niin että halkeen Mä tykkään susta niin että halkeen Ruuhkassa auto, autossa ratti Ja elämisen pyörteissä uurtuneet kädet jotka ohjaa vakavin ottein ja Jälkeen vuosikymmenten Muistavat penkin Muistavat tytön Muistavat sanat jotka lausuttiin Voi kunpa vielä Voi kunpa joku tulisi ja sanoisi niin Mä tykkään susta niin että halkeen Mä tykkään susta niin että halkeen Mä tykkään susta niin että halkeen Mä tykkään susta niin että halkeen Ja jossain on aina puisto ja penkki, Tyttö ja poika ja hiljaisuus Puhua ois hyvä, mut sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertuu Mä tykkään susta niin että halkeen Mä tykkään susta niin että halkeen Mä tykkään susta niin että halkeen x8

Kokonaiset kolme....

.....hammasta on kohta kuopuksen suussa. Kaksi alahammasta on ollut jo pari kuukautta, niitten tulo olikin tuskan takana, kovaa kuumetta ja huutoa. Nytkin on ollut huutoa ja levottomuutta, mutta ei kuumetta ja yksi ylähommas on näillä näppäimillä läpi.

Kova menijä on tuo kuopus, koko ajan menossa, sylissä ei viihdy, nukkuminen ei suju. Kovasti kampeaa itseään seisomaan ja pääseekin, mutta se alastulo.....

Lasten kasvattamista olen pohtinut viime aikoina taas syväällisemmin. Kaipa aina teen niin kun on jonkun kanssa hankalampaa. Meillä yksi on hankalampi kuin muut tai sanoisiko, että hankalampi kuin muut yhteensä. Vaikka kuinka kasvattaisit lapset samalla tavalla, "samalla kaavalla", niin ei se vaan aina suju toivotulla tavalla. Ja kuinka usein kokeekaan itsensä epäonnistuneeksi. Äitini mies sen kiteyttää hyvin: "mikään maailmassa ei ole niin hankalaa kuin lasten kasvatus". Niinpä. Ja hänellä on kolmostytöt, nykyään tosin aikuisia jo.

Auttaako huonosta käytöksestä ja muusta ei toivotusta rangaistukset?? Ei auta kaikilla, toisia ne itkettää, toisia vain naurattaa. Auttaako, kun poistaa ansaittuja oikeuksia?? Ei auta, iillekin nauretaan pahimmassa tapauksessa. Auttaako kotiarestit, kaverikiellot.....ei todellakaan. No mikä auttaa sitten?? Keskustelu?? No ei, jos ei löydy oikeanlaista keskusteluyhteyttä....

Meidän kolmevuotias on ihan valmis Putouksen jatkojoukkoihin, suusta tulee vain ja ainoastaan putousfraaseja! Hyvä vaiko huono juttu? No kaikki jaksaa naurattaa pari kertaa, mutta ei loputtomiin.....
Toissapäivänä kysyin vanhimmalta tyttäreltä tukiopetuksen jälkeen, että avautuiko asiat? Se yksi pieni sana siinä kysymyksessä oli pikkupojalle kuin bensaa liekkeihin.....koko ilta meni kuunnellessa tuon eräänkin putoushahmon "nyt se on auki ja nyt se on kiinni" fraaseja.

Niin, että "mitä jäbä duunaa?"


tiistai 4. helmikuuta 2014

Plussalla

....ei raskaustesti, eikä tili, vaan mittari ulkona. No olipa kökköinen otsikko, mutta en nyt  muutakaan keksinyt.

Uusi liesi on nyt hankittu  ja paikalleen asennettu, ja todellakin vaihdoin merkkiä. Edellisen lieden maahantuojalle kun valitin räjähdyksestä, niin he sanoivat, että voivat myydö uuden lasin uunin luukkuun omakustannehintaan 89 euroa. Sanoin, kiitos ei, vaihdan merkkiä ja näin tein.

Itse olen varmaan tullut vanhaksi, kävin lääkärissä ja lääkäri määräsi verenpainelääkityksen. Siinä sitten keskustelen ihmisten kanssa sairauksista ja lääkkeistä. Niin se vaan vanhuus hiipii hiljaa, mutta varmasti.

Raha on kyllä hubaa tällaisessa suurperheessä....no ei noihin lääkkeisiin paljoa mennyt, nehän on melkein ilmaisia. Mutta kun hajoaa noita kodinkoneita, lasten harrastukset, bensa, kun kuskataan harrastuksiin, ruoka jne jne. Tänään oli nelosen silmälääkäri ja se käynti maksoi 100 euroa!!! Apua!  Maksoiko joku markka-aikaan silmälääkäristä noin 600 mk?? Tuskinpa. Ja sitten piti vahvuuksia muutella, niin linssit vaihtoon ja taas euron kuvat vaan vilisteli silmissä....huoh.
Mutta moni muu asia laittaa miettimään myös, tyttö meni kaverinsa kanssa Tampereelle, noin 60 kilsaa matkaa, ja matka yhteen suuntaan 10 euroa. maksettiinko me todella bussilla kulkemisesta muutama vuosi sitten  60 markkaa??? Tuskinpa sitäkään....mutta nutpä maksetaan kaikesta paljon, mukisematta, kun ei muutakaan voi.

Että semmoista, oliko synkkä postaus? Tänään on ollut synkkä päivä. Onko huomenna parempi?!




keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Joskus vastustaa

Onneksi on viikko jo puolessa....

Maanantaina neloselta hukkui puhelin, ei löydy mistään ja lopulta ei tiedetä hukkuiko kotona vai muualla, kyllä otti (ja ottaa edelleen) päähän. No nyt on liittymä suljettu.
Maanantai-iltana räjähti uunin luukku tuhannen sirpaleiksi, ei ollut uuni päällä, laitettiin vaan pelti uuniin ja uunin luukku kiinni ja järkyttävä räjähdys ja joka paikka lasia täynnä. Uskomatonta. Ja liesi oli vasta kaksi ja puoli vuotta vanha. No onneksi sen korvasi vakuutus (ei tietty kokonaan). Muutama päivä nyt ainakin ollaan ilman uunia, se nyt ei sinällään onneksi ole katastrofi. Laitoin maahatuojallekin sähköpostia, että miten niin voi käydä, katsotaan nyt vastaako, vai olenko vain deletoitu viesteineni.

Nyt meillä on kaksi tiskikonetta. (Ei olisi asennettu ja hankittu tähän samaan syssyyn jos olisi tiedetty, että liesikin menee vaihtoon) Tarkoitus ei ole, että kaksi tiskikonetta pyörii samaan aikaan. Vaikkakin meillä tiskikone pyörii kaksi tai kolme kertaa päivässä, Ajatus tuli jostakin sisustusohjelmasta. Välttyy myös riitelyltä, että kuka tyhjentää tiskikoneen. Eli idea on, että toisessa on puhdasta ja toista voi täyttää likaisilla. Eli puhtaasta koneesta voi ottaa suoraan käyttöön ja se tyhjenee sitä mukaa ja likaiset laittaa toiseen ja napsauttaa päälle, kun on täysi. Hyvä idea siis! Sitten on laput niissä, että likaista tai puhdasta, niin ei tarvitse edes katsoa  :) Ehkä käytännöllisyyden lisäksi myös inasen mukavuudenhalua vai peräti laiskuutta....

Tänään olisi yläkoulun valinnaisvanhempainilta. Meidän seiskaluokkalaisella taitaa vielä olla asia hieman hakusessa tai mieli on muuttunut jo monta kertaa, ja myönnettäköön, ei se helppo ratkaisu olekaan. Viikko aikaa tehdä päätös. Katsotaan meneekö viime metreille.

Että tällainen alkuviikko, loppuviikko saisi mennä sitten paremmissa merkeissä, eiks vaan!