torstai 28. helmikuuta 2013

Energiaa!!

Nytkö se raskauden kuuluisa energinen kausi alkoi?? Johan sitä on odotettukin....
Eilen touhusin koko päivän ja leivoinkin kahteen kertaan (mikä ei todellakaan ole mun tapaista). Nytkin aamusta mietin, että mitähän leipoisi, mutta ei taida olla leivontatarvikkeita.
Jos sitten siivoaisi meidän kammotuksen vaatehuoneen ( se ei kyllä hirveästi huvita).

No joo illallakaan ei erityisesti väsyttänyt, eikä yölläkään, pyörin vaan sängyssä. No raskauteen kuuluu se yövalvominenkin, vaikka se onkin ärsyttävää. Neuvolantäti joskus ekan kohdalla sanoi, että se valmistaa äitiä vauvan kanssa valvomiseen. No eikös se vaiheen voisi nyt hypätä yli, kun tiedän sen kyllä jo.....

Yöllä kuuntelin kun räystäästä tippui koko yön vettä, keväinen fiilis. Sitä se oli kyllä eilenkin. Niin ihanaa, mutta säätiedotus kovasti lupaa pakaksia ensi viikolle, jospa se olisi tällä(kin) kertaa erehtynyt tai että se kylmä kausi olisi toooooosi lyhyt.

Siinä taas pientä postausta. Nyt päivä käyntiin, kun alkaa koko lomalaisten ryhmä olemaan hereillä....

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Lomailua

Nyt on meillä se kauan odotettu hiihtoloma ja kyllä lomailu on mukavaa.....ja raskasta.
Isäntä ei lomaile, joten lähdin sunnuntaina mökille muksujen kanssa. Ja kyllä meinasi iskeä uskon puute, kun lunta oli joka puolella polveen saakka vähintään, vaikka tietohan se oikeastaan oli, kun ei olla koko talvena käyty niin sinnehän se lumi oli kertynyt. Lapiot käsiin vaan. Ensin piti lapioida paikka autolle, että sai auton edes omalle pihatielle, pois yleisesltä tieltä. Sitten piti lapioida polku mökille ja ns. ylös mökille, kun mökki on aika korkealla rinteessä. Sitten roudata tavaramäärä autolta mökkiin. Siinä vaiheessa olikin joka paikak jo ihan puhki  :)
Keskiviikkoon saakka oli tarkoitus olla, mutta kaikkien kengät oli ihan märkiä ja vaihtokenkiä ei ollut mukana ja kenkiä ei saanut kuivaksi missään. Päätimme siis palata tiistai-iltapäivänä (ja lopettaa miehen rauhallisen olon kotona päivää aikaisemmin....)
Oli kyllä kivaa, vaikkakin tosiaan raskasta, ei pelkästään tuon lumen takia, vaan ainoana aikuisena ja kun on vielä tuo vauvamaha ja raskas raskaus  :)

Nyt sitten niitä kuvia urakalla.....


Yllä levat kuvat on tosin jo kotoa otettuja, mutta lomakuvia kuitenkin.

 Mini pitää huolen, että pääsee mukaan.

Tällainen jäätaideteos oli muodostunut ilmalämpöpumpun ulkoyksikön alle ja siitä oli ennen kuvaamista ehditty jo yläosa hajottamaan pois.

Siskonpedissä on tunnelmaa  :)

Ja se kuuluisa mahakuva, perjantaina rv 30!






Että sellaista!  Lumiset lomaterveiset!



torstai 21. helmikuuta 2013

Pakkasaamu

Pitkästä aikaa pakkasaamu, tai no ei nyt paljoa,  -12 näytti mittari aamulla, mutta kyllä se vaan kummasti heti tuntui pakkaselta. Ensi viikoksi on luvattu ihan kevätkelejä, saas nähdä. Tietää ainakin paljon ulkoilua ja märkiä hanskoja, kenkiä, ulkovaatteita jne. ja sitten tuleekin varmaan pakkaset niin elellään jäätiköllä.

Äitini lähti tänään miehensä ja sisarensa ja tämän miehen kanssa Kuubaan. Siellä elo varmasti hieman erilaista ja lämpimämpää. Lupasi tuoda tullessaan varpajaissikarit, ihan aidot kuubalaiset. Täytyy itsekin vähän perehtyä tuohon maahan paremmin, niin osaa tilata oikeanlaisia tuliaisia  :)

Itseäkin aina välillä puraisee matkustuskärpänen, mutta eipä tällä porukalla juuri matkustella. Ei rahallisesti, eikä no....olisi se aika urakka tällä porukalla.
Esikoinen ja kolmonen lähtevät isännän ja orkesterinsa kanssa kesäkuun alussa keikkareissulle Tukholmaan, sitä tietysti odottavat kovasti.
Mutta eipä sen tarvitse olla välttämättä ulkomaanmatka, matka kuin matka tai poistuminen kotiympyröistäkin riittää. Kun harvoin pääsee, niin osaa iloita pienistäkin muutoksista, pienistäkin reissuista.

Kuviakin pitäisi välillä blogiin lisätä, mutta on tullut tosi vähän kuvattua viime aikoina. Lupaan tehdä asiaan parannuksen. Kyllähän kuvattavaa riittää, kamera vaan käteen.


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Vauvahankintoja

Tuntuu hassulta hankkia kaikkia vauvan tavaroita, kun on jo ennestään seitsemän lasta. Noh.....suunnitelmissa ei ollut ehkä enää perhettä lisätä, kunnes iski se kuuluisa vauvakuume. Eli suurin osa vauvatavaroista oli myyty tai muuten hävitetty.....osa tosin jo hajosikin, kun oli jo esikoiselle aikoinaan hankittu.

Nyt olen hankkinut pinnasängyn, sitterin ja lähinnä vaatteita...jotain pientä vissiin vielä hankintalistalla. Ainakin itkuhälytin, kun se sanoi edellisen muksun aikaan sopimuksensa irti ja meillä kuitenkin muksut nukkuvat ulkona.

Lapset odottavat vauvaa innolla.....toiset jo ymmärtävät ajan merkityksen, että kauanko vielä ja milloin syntyy. toisille tarvitsee taas vähän konkreettisemmin selvittää, kun ei ole nuo aikakäsitykset ihan hallussa, viikot, saati päivätkään.

No jaa meni sitten taas vauvajuttuihin tämäkin postaus  :)  Voisihan sitä kirjoittaa vaikka säästä. sanotaanko, että olen jo kyllästynyt talveen, aika lailla vallan. eiköhän tämä ole jo nähty, saisi alkaa lumet sulamaan. Kesäihminen kun olen....onneksi kuitenkin valoisa aika päivässä on jo ihan selkeästi pidentynyt. Tämä aamuna oikein havahduin siihen, kun oli jo ajoissa valoisaa. Kyllähän se virkistää, varsinkin kun ottaa lasin beroccaa kaveriksi  ;)

Joskus mietin, että onkohan pinna pidentynyt lasten myötä vaiko iän myötä. Mistä sitäkin ryhdyin pohtimaan....no tänä aamuna, laitoin tiskejä ja pyykkejä ja mitä nyt touhusin, kuului kolaus ja hups, kuopus oli pudottunut ison (ja ainoan) viherkasvin kukkatelineeltä lattialle ja se oli ihan nurinperin, multaa kilo lattialla ja kukkanen kärsinyt vaurioita....en edes hermostunut, katsoin vaan, että kappas. Samoin käy kaatuneitten maitolasien kanssa, ei kiristä, sattuuhan sitä. Vielä muutama vuosi sitten kävi hermon päälle. Pikkujuttuja siis.

Totista tajunnan virtaa taas....parempi lopettaa  :)

maanantai 18. helmikuuta 2013

Viikko ennen lomaa

Todella talvisen näköistä on ulkona, yöllä oli satanut lunta ja puutkin ovat taas talvisen näköisä ja siis koko maisema yleensäkin. Aika märkää tosin tuntui olevan, kun vein aamulla koiraa ulos, eli se tietää myös läjäpäin märkiä ulkovaatteita.

Tänä aamuna lähti vain neljä lasta koulumatkaan, kun yksi koululainen jäi kuumeessa kotiin. Tällä viikolla ei saisi muut sairastua eikä ensi viikollakaan. En vain tiedä miten pysyä terveenä, kun liikkeellä on jos jotakin tautia. Käsiä pestään ahkerasti ja syödään vitamiineja ja maitohappobakteereita.

Täällä on ensi viikolla hiihtoloma ja meillä olisi toiveena ja haaveena lähteä mökille. Koko talvena ei olal sinne päästy, aina kun ollaan oltu lähdössä, niin joku on sairastunut ja helpompi on sairastaa kotona kuin mökillä. Nyt siis kädet kyynerpäitä myöten ristiin, että pysyttäis terveenä.

Viikonloppuna saatiin siirreltyä mukavasti huonekaluja, tuli enemmän tilaakin. Ja koottiin pinnasänky (vauvan tuloon on tosin vielä ainakin kaksi kuukautta). Samoin tuotiin lipasto vauvan vaatteille, jos niitä sitten pikkuhiljaa laittaisi. On se aina uutta ja ihmeellistä vauvan odotus ja vauvan tulo, vaikka niitä lapsia olisi useampi ennenstäänkin.
Mukavaa talvista, alkanutat viikkoa. Nauttikaahan lomasta, kenellä sellainen jo on.

torstai 14. helmikuuta 2013

Aamukaaos

Onko muualla moista?
Meillä tuntuu pahenevan vaan. Viisi kouluunlähtijää saavat armottoman kaaoksen aikaan. Kuka katsoo toista liian pitkää, yhdellä sun toisella on hanska tai pipo tai vähintään ainakin joku vihko hukassa. Vitonen on innokas ärsyttämään kaikkia aamulla, varsinkin tuota vanhinta tytärtä ja sitten ei ole enää kellään kivaa. Nyrkit yrittävät viuhua, sanan säilästä puhumattakaan. Ja kertakaikkiaan allekirjoittaneella menee hermo. Esikoista naurattaa koko kaaos ja mitä enemmän sisarensa ärsyyntyy sen hauskempaa. ja kuinka pian 14 vuotiasta tarvitsee koko ajan huomauttaa: mene aamupalalle, etsi vaatteesi, pakkaa reppu jne jne. Kaipa tuo itsekin osaisi, mutta on varmaan tottunut että minä naputan. Hoh-hoijaa.
Herätän porukan joka aamu 6.20 ja ovesta pihalle lähtevät kaikki viisi 7.10 ja tuo aika välissä tuntuu olevan huutoa ja parkua, ovien paiskontaa ja muuta mukavaa.

Sitä vaan miettii, että meilläkö vain tällaista? Onko muilla aamut helppoja?
No nyt on rauhallista. vain kaksi nuorinta kotona, katsovat aamun lastenohjelmia ja on ihan hiljaista.....vielä.....

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Tukiverkko

Monelta löytyy tuo tukiverkosto ja olkaa onnellisia siitä. Ehkä sitä ei aina huomaa olla siitä kiitollinen, kun sellainen ja toimiva vielä löytyy. Meillä ei löydy, ei ole oikeastaan koskaan lastenhoitoapua, miehen kanssa kahdenkeskiset menot on tyyliin kerran kahdessa vuodessa. No tälle vuodelle tulee jopa kaksi, kun oltiin jo katsomassa vuonna 85 elokuva ja toukokuun lopussa mennään Bon Jovin konserttiin. Ei siis mielestäni liian usein.

Joskus tarvitsee myös päiväsaikaan päästä ilman lapsia mm. hammaslääkäriin, lääkäriin ja mihin lie, missä pääsee helpommalla yksin kuin pikkuväen kanssa. No meillä on ollut kuin lottovoitto tähän kunnan perhetyöntekijä, joka on käynyt meillä pian vuoden. Niin ihanaa. Maksullistahan tuo palvelu on, mutta mielelläni maksan.
Tänäänkin siis piti mennä Vammalan aluesairaalaan äitiyspoliklinikalle, ja olisi se ollut aika haastavaa noitten kotona olevien pienten kanssa. Pelastava enkeli oli sitten tuo perhetyöntekijä, joka pyyhälsi aamulla lasten kanssa, jotta minä pääsin lähtemään. Ja vieläpä ehdin käydä ihan itsekseni kahvillakin. Luksusta.

Tällaisia mietteitä tällä erää.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Uusi viikko

Niin taas alkoi uusi viikkoa, saas nähdä millaiseksi se kääntyy. Kaksi lasta oli viime viikon soittoleirillä ja sieltä saattoi tull aikäviä tuliaisia, vatsatauti nimittäin. Se on mulle aina kriisin paikka, ahdistaa siis jo valmiiksi. Toivotaan että vältyttäis.

Mutta muuten se soittoleiri näytti olevan innostava reissu. Lapset olivat tosi innostuneita ja iloisia leirin jälkeen. Ja paljon oli soitettu, kuten teemaan kuuluukin. Meillähän esikoinen soittaa saksofonia, vissiin neljäs vuosi menossa ja kolmonen soittaa toista vuotta käyrätorvea. Esikoisella välillä merkkejä, että kiinnostaako vaiko ei, mutta sitten kun enemmän taas porukassa soittaa niin näkyy se kipinä.

Ja tuohon edellisen postauksen kuvaan, kyllä, kyseessä oli äitiyspakkaus. Ja ihan ikioma. En ole tämän lapsen odotusta tuonut missään kohtaa "julkisuuteen", kun ihmisten kommentit on niin loukkaavia ja inhottavia. Kun suurimman osan mielestähän meillä on liikaa lapsia. Vaikka mieletämme hyvin on lapset hoidettu ja kasvatettu, eikä olla vaivattu yhtään ketään. Saahan sitä ihmisillä mielipiteitä olla, mutta joskus saisi ihmiset pitää mölyt mahassaan.

Lunta on tupruttanut urakalla koko viikonlopun. Allekirjoittanutta alkaa jo talvi hiukan kyllästyttää.....kevättä voisi alkaa jo tehdä. En tosiaankaan ole talvi-ihmisiä. No jospa se pian, hiihtoloman jälkeen vaikka....

Meidän kutonen on nyt 4.5 vuotias ja häneltä lähti eilen ensimmäinen hammas. En meinannut uskoa, että hammas voi heilua. Yleisesti lapsilta ensimmäiset hampaat alkaneet lähteä eskari-iässä, eli tämä oli tosi aikaisin. Ja tytötstä hieman pelottavaakin. Hammaskeiju oli muistanut yön aikana kolikolla, mutta vaikka kuinka peilistä tihrustaa niin uutta hammasta ei suussa näy. Ja se nyt vaivaa kovasti tyttöä, että miksei siihen heti tullut uutta hammasta  :)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!


tiistai 5. helmikuuta 2013

Ikäkriiseistä

Jaa mistäkö keksinkin moisen otsikon? No äitini täytti 60 vuotta viime viikolla ja todellakin oli hälle kriisin paikka. Äitini on vieläpä todella nuorekas ja hetkeäkään ei uskoisi ikäisekseen, todella nuorekas äiti minulla siis.
Siitäpä pääsinkin aiheeseen, että miten ikäkriisin ilmenee ja miksi se toisilla ottaa kovemmalle kuin toisilla? Kukapa sitä vanheta tahtoo, paitsi nuorena, kun odottaa että pääsee rippikouluikään ja täysi-ikäiseksi ja mitä lie.....
Itselläni oli jonkinlainen 30 vuoden kriisi, mutta nyt huomaan kun 40 vuotta lähestyy, niin kriisiä pukkaa. Joopa joo, aina tuntui, että 40 vuotta on tosi kaukana, keski-ikä....ja nyt se on ihan ovella, vajaan kolmen vuoden päässä. Jotenkin tuntuu, että pitäisi saada jotakin aikaiseksi, kasvaa aikuiseksi. Mitäpä olen saanut aikaiseksi....moni voisi sanoa, että lapsia  :)  Niinhän se onkin, mutta harvapa sitä pitää suurena saavutuksena ns. meriittinä. No toki itse pidän kyllä. Ja pianhan ne lapsetkin on tehty ja voi keskittyä itseensä enemmän, kenties päättää miksi ryhtyy isona....
Suuria kysymyksiä siis.

Samalla kun miettii omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan niin toki lastenkin. Esikoisella oli valinnaisaineiden valinta ja toki sitä miettii että mistä olisi hyötyä tulevaisuudessa, vaikka ei hajuakaan mikä poikaa tulevaisuudessa oikeasti kiinnostaa. Mutta eipä taida hänkään tietää....aika näyttää, toivottavasti.....
Sitä voi itse antaa vain eväitä, ehdotuksia, olla tukena ja turvana, toivottavasti itse onnistuu nyt siinä.

Tällaisia pohdintoja tähän iltaan.....