keskiviikko 29. elokuuta 2012

Synttärihumua

Tänään kuopuksemme täyttää 2 vuotta, aika on mennyt supernopsaan. Hieman räkäinen synttärisankari, mutta pirteä kyllä. Kohta lähdemme 2 vuotis neuvolaan mittailemaan ja samalla reissulla on myös 4 vuotis neuvola, kun tuo kutonen täyttää 4 vuotta reilun viikon päästä. Vietämmekin vasta sitten yhdistettyjä synttäreille näille kahdella.

Lahjanavauspuuhissa, vaatimattomasti 6.20 aamulla.

Kaveri lähetti pojulle ihanan paketin. Katsokaa mitkä ihanat sukat  <3


tiistai 28. elokuuta 2012

Syksyn tuntua ilmassa

Kun ovesta astuu ulos, niin kyllä sen syksyn jo aistii. Toki tuo vesisadekin tekee osansa, toisaalta siihen nyt on saanut jo tottua kesänkin aikana. Ja flunssa-aalto on iskenyt meidän huusholliin, sekin kertonee syksystä. Meille ei tosin flunssat usein tartu, tai jos tarttuu niin menee nopsaan ohi. Hyvä niin.

Viikonloppu oltiin mökillä, ilma oli ihana mökkeilyyn vaikka kylläpä siellä viihtyy huonommallakin säällä. Voi olla,että meillä vasta mökkeilykausi alkaa, kun kesä jäi kovin vähälle mökkeilylle. Paistoimme grillikodassa muurinpohjalättyjä ja ihan pakko tunnustaa, oli ihan ensimmäinen kerta, mutta onnistui sitäkin paremmin.

Yksi tykkää lätyistä sokerilla, yksi hillolla, yhden herkkua on rapeat pitsireunat, yhden kesustan mehevä osa.....
Mutta kahden litran taikina riitti juuri ja juuri......

Tällainen Sissi Liskonen asusteli meidän grillikodassa, mutta ei sihissyt eikä suhissut, eikä jättänyt häntäänsäkään.

Pienten pelivuoro  <3

Neiti kalastaja ja saaliinsa.....

Mikä kala??

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö......
Mökillä nukutaan siskonpetissä lattialla.

Pidätkö syksystä? Mikä syksyssä on parasta?







torstai 23. elokuuta 2012

Täyttä!

Nyt alkaa olla arki-illat ja iltapäivät niin täynnä, että ei vielä tiedä tuleeko onnistumaan. Ja tässä kohtaa harrastaa vasta neljä lasta seitsemästä. Huh-huh. Ite käyn sitten salilla niissä vleissä kun ehdin, eli silloin kun lapset harrastaa. Ja hankalaksihan kaikessa tekee tämä maalla asuminen eli tuonne harrastuksiin on se yli 20 kilometriä suuntaansa. Ja pojan harrastuksia hiukan tekee haastelliseksi se, että on koulussa tuolla kirkolla ja matka kotiin kestää eli kotona käy vaan kääntymässä ja taas autoon istumaan. Mutta toki lapset saa harrastaa mahdollisuuksien rajoissa. Ja tähän kaikkeen rumbaan vielä neuvolat ja muut, eli käyn aamupäivällä kirkolla ja taas iltapäivällä/illalla.

Maanantaisin on iltapäivällä esikoisen soittotunti. Menee koulusta suoraan, mutta minun on vietävä soitin ja heattava tietty poikakin. Sitten joka toinen maanantai on kakkosella kokkikerho. Sanoin jo, että en kyllä kertaakaan pysty viemään, mutta hakemaan kyllä, kaverin vanhemmat onneksi sitten hoitaa tuon viemisen.
Tiistaina on nelosen zumbatomic neljältä ja viideltä kolmosen zumbatomic, kavrin  vanhempien kanssa yritetään kuskata kimppaan, mutta miten, se on vielä auki. Kun nämä kaverikyyditkään ei ole tästä vierestä kenelläkään, vaan kaverit asuu tuolla 15-20 kilometrin päässä niin tuolla kakkosella, kolmosella ja nelosella....
Keskiviikkona on kolmosen soittotunti ja sen perään esikoisen ja kolmosen orkesteriharkat. Keskiviikkoisin pitää myös hakea lapset koulusta, kun jäävät koulun kerhoihin ja sieltä ei ole kuljetusta, sama homma tiistaina.
Torstaina on kakkosen kuvaitaidekoulu, siinäkin jotenkin kuljetllaan kimppaan kaverin kanssa, mutta se kaveri asuu tuolla 20 kilometrin päässä....
Perjantai-iltana ei ole mitään!!!!! Mutta aamupäivä on kutosen kerhoon kuskausta. Viikonloppu sitten yritetään rauhoittaa kotona tai mökillä viikosta elpymiseen.
Että huh-huh. Ja uimassakin olen luvannut kuskata ahkerasti, jotta tuo vitonen oppisi uimaan kun se ei kaukana se taito ole.

En ole kuvia ottanut taas aikoihin, niin päivitykset ovat olleet jo pitkään kuvattomia. Täytyypä taas ryhdistäytyä sillä saralla.


keskiviikko 22. elokuuta 2012

Sataa sataa ropisee....

.....mutta kovin oli lämmin aamulla eilisaamuun verrattuna. Toissayönä meillä oli kaikki ikkunat huushollissa auki ja aamulla mittari ulkona näytti nollaa ja sisällä oli todella kylmä....ja oli toki pihallakin, hanskoja piti etsiä käsiin. Mutta niin ne vaihtelee, tänä aamuna samaiseen aikaan mittari näytti +14 ja taivaalta tuli vettä kaatamalla. Esikoista lukuunottamatta kaikki taipuivat saappaisiin ja sadevarustuksiin. No otti se esikoinenkin sateenvarjon mukaan. Siitä varmaan huomaa vanhenneensa, kun pukeutuu mielellään nii ettei kastu....

Eilen sain puoli ämpärillistä mustikoita, pari pussia laitoin pakkaseen, mutta sitten leivoimme pari piirakkaa ja mustikkamuffinseja. Illalla ne ovat varmasti muisto vain,kaikki tykkäävät kovasti marja-ja omenapiirakoista, paitsi vitonen ja isäntä.
Vieraitakin olisi vaikka voinut kutsua. Nykyään tulee tosi harvoin kutsuttua vieraita. Ja nykyäänhän ei kukaan tule kutsumatta. Tylsää että se tapa on kadonnut, vaikkakin silloin kun huusholli on kuin pommin jäljiltä, niin ei ne yllätysvieraat kovin kivoja ole. No meidän porukkahan ei viitsi mennä koskaan kutsumatta, kun meitä on niin monta....no eipä meitä kovin usein mihinkään kutsutakaan - varmasti samasta syystä.



maanantai 20. elokuuta 2012

Aurinkoista alkavaa viikkoa

Niin se toinenkin viikko pyörähti käyntiin. Ehkä nyt jo vähemmän stressaavasti. Osa lasten harrastuksista pyörähtää jo tänään käyntiin, osa ensi viikolla, osa vasta syyskuun alussa. Meidän tuleva keskiviikko iltapäivä/ilta näyttää tällä hetkellä ihan mahdottomalta, en tiedä vielä miten siitä selvitään.....

Viikonloppu otettiin rauhallisesti kotosalla, kuka otti, kuka ei. Lauantaina käytiin parilla kirppiksellä, oli tarjolla lasten lelu-ja harrastuvälinekirppistä ja peräkonttikirppistä. Ekalta ei löytynyt mitään, mutta viimeiseltä löytyi pitkulauta, hyppykeppi, muumimamma, pari vaatetta ja koruja. Hyvä reissu siis. Olimme koko porukka liikenteessä, se herättää aina ihmetystä ja hilpeyttä. Miltei aina silloin saa vastata kysymykseen, että onko nämä kaikki teidän omia....leipää ja sirkushuveja kansalle. Eipä me silti häiriötä tai hälinää aiheuteta, meidän lapset osaa käyttäytyä ja siitä olen ylpeä.
Kunnan kirjasto myi myös poistokirjoja ja lehtiä ja siellä käväisin tyttöjen kanssa. sieltä olisi voinut jopa tehdä löytöjä, mutta väkeä oli hirveästi ja olimme siinä kohtaa hieman kiireisiä, joten ostimme vain pari kirjaa ja muutaman lehden.

Vein siinä sitten tytön pyörineen kaverilleen, kun meni yökyläilemään ja tapahtumien yöhän. Takaisin tullessa vastassa oli verijälkiä, ja vitonen huutaa pihassa, että äiti, äiti, esikoinen oli puukottanut itseään jalkaan....iskä oli onneksi paikalla ja poika makasi sohvalla pitäen pyyhkeeseen käärittyä pakastepussia jalassa. Esikoinen oli meiltä mitään kysymättä päättänyt ottaa puukon ja pilkkoa pahvilaatikoita pienemmiksi polttamista varten kun ei jaksanut? repiä. No vahinko ei tule kello kaulassa. Miten olikaan veistellyt reiden päällä ja hups puukko livennyt reiteen ja reidestä euron kolikon kokoinen pala pois. Ja voi sitä veren määrää....saatiin tyrehtymään ja onneksi ei käynyt pahemmin, kaikkihan tietää isot valtimot reidessä....Nyt sitten on haavahoitoa. Jalka on kipeä ja tänään jää juoksut liikuntatunnilla juoksematta. Poika luuli, että suutumme ja yritti ensin piilotella haavaa, no eihän se onnistunut tietenkään. Eipä me vihaisia oltu, kuten jo aiemminkin sanoin, onneksi ei käynyt pahemmin, pelästyimme tietysti. Ja homman olisi voinut välttää, mutta jälkiviisaushan on sitä parasta viisautta.....ehkä poika oppi jotakin.

Eilen sitten isäntä korjasi mun auton ja kilinät ja kolinat loppui siihen, hyvä niin. Näillä teillä kun monttuja riittää ja auto saa töyssyä vaikka kuinka välttelisi kuoppaan ajamista. Jos nyt taas saisi hetken ajella, ennenkuin taas putoaa jotakin....nämä tiet ovat kylläa auton surma. Näitten teitten kunnostus ja kunnossapito myöskin ikuisuuskysymys.....

Kohta kutosen kanssa hammashoitolaan ja kauppaan ja hetkeksi kotiin ja esikoista hakemaan koulusta ja kuskaamaan soittotunnille ja kotiin ja ruokaa jne. Katsoiko muuten eilen kukaan muu junior masterchefiä? uskomattomia suorituksia lapsialta!!!! Ihan olin kateudesta vihreänä heidän taidoilleen ja hämmästyksestä suu auki....


perjantai 17. elokuuta 2012

Arkinen aherrus alkoi

Niin se sitten alkoi, arki ja aherrus. Kyllä on ollut jännittävä ja stressaava viikko. Väsynyttä porukkaa, varsinkin pojilla on ollut jännittävää, tuo yläasteen aloitus ja eskarin aloitus. Illalla ei tarvitse paljon unta etsiä. Onneksi harrastukset alkavat vasta 1-2 viikon kuluttua, niin ehtii tasaantua, tällä viikolla ei olisi jaksanut. Minäkin olen ollut ihan puhki, koko ajan miettinyt ja stressannut ja käynyt ylikierroksilla.

Esikoisella tosiaan alkoi "uusi elämä", kun alkoi yläaste. Aamulla lähtee koulukyydillä 7.15 ja palaa kotiin noin 15.30, vaihtaa bussia matkalla mennessä ja tullessa. paljon uusia tuttavuuksia, uusia aineita, uusi koulu, uusia tapoja, paljon uutta siis. Äiti on koko ajan vähän sydän syrjällään ja voi vain toivoa, että kaikki menee hyvin ja alkaa sujumaan, niin itse koulutyö kun sosiaalinen elämäkin. Eihän siinä voi muuta kuin uskoa, toivoa ja kannustaa.
Kakkonen meni kutoselle, kuuluu nyt siis alakoulun vanhimpien porukkaan ja se kyllä näkyi, kun eskarilaisen kanssa siellä koulun mäellä maanantaiaamuna seisoskelin. kakkonen pärjää, siitä ei ole huolta.
Kolmonen meni neloselle. Hällä on hiukan haastetta kaverisuhteissa. Tytöillä kun ei koskaan ole helppoa....ja kun valinnanvaraa ei kamalasti ole, kun ei lukumäärällisesti montaa tyttöä. Kiukkua on ollut ilmassa, johtunee ihan vaan tästä arjen alkamisesta.
Nelonen aloitti kakkosluokan, on ollut, iloinen ja reipas oma itsensä. Ei huolta huomisesta.
Vitonen meni siis tuonne kouluun myös, eskariin, siellä hän häärää eka ja tokaluokkalaisten seassa. Jännää on ollut, kavereitakin saanut ja oppinut typeryyksiä lähinnä sanallisessa muodossa. Ruoka on ollut pahaa ja nälkäinen poika kotiutunut joka päivä, äitiä se vaivaa, poikaa ei. On vain niin hienoa päästä isojen maailmaan ja kulkea itse koulubussilla, ilman äitiä. Retkelläkin on käyty jo kerran. Eiköhän sekin siitä ala sujumaan....

Kutonen ja seiska sitten ovat vielä kotona, tosin kutonen käy perjantaisin kerhossa ensi viikosta alkaen. Kotona on rauhallista, ihan vähän liiankin rauhallista. On todella omituista että kotona on vain kaksi lasta. Kutosella on tylsää, ei ole kavereita, ei ole tekemistä, koska ne koululaiset tulee, hänkin haluaa kouluun....
On ulkoiltu, askarreltu, pelattu, käyty lenkillä, käyty naapurissa, ja tehty retki Kiviniityn kotieläinpuistoon. Eli kaikkea kivaa, mutta se ei vedä vertoja sille, että muut saa mennä kouluun.....

Kaunis hymy, kenties pientä oikomishoidon tarvetta.


Tämä rouva strutsi ei niin vieraista välittänyt ja mekin hieman kiersimme hänet kaukaa.....

Tämän villisian aitauksen seinässä luki, että ei saa ruokkia eikä työntää kättä aitauksen sisäpuolell. No ei olisi tullut ihan heti mieleen silitellä.....


Evästauko

Pomp pomp pomppulinna.

Aurinkoista viikonloppua kaikille.






sunnuntai 12. elokuuta 2012

Remontti hienosäätöä vaille valmis

Eli meillähän on koko kesä tehty remonttia. Ja hommahan venyy, kun tehtyä ei saa pitkään aikaa kerralla, kun on samalla hoidettava muksut ja ruoat ja muut. pari kertaa pyysin apua lastenhoitoon, jotta olisi saatu enemmän kerralla tehtyä, mutta eipä onnistunut. Meillä siis pienesti laajennettiin. Vanha talo, niin yläkerrassa on molemmin puolin ne ns. lappeenaluset, kylmät komerot. Turhaa tyhjää tilaa siis. Päätimme kaataa seinät, huoneen ja komeron välistä, saatiin kaikille yläkerran väelle eli neljälle lapselle omat alkovit tai ns. pienet huoneet. Jokainen sai valita tapettinsa ja laminaattinsa itse eli jokainen on myös erilainen alkovi. Toisen puolen komero oli 7 m pitkä ja noin 130 cm leveä ja toisen puolen komero oli n. 4 m pitkä ja 130 cm leveä. Tuohon pidempään tehtiin väliseinä, niin tuli tyttöjen puoli ja poikien puoli. Alkovin mahtui sängyn lisäksi pieni hylly, lamput ja löhöilytyynyt yms.
Nyt on siis vielä listat laittamatta ja oviaukot viimeistelemättä. Nyt kuvia materiaaleista mitä muksut halusivat.


Kuvissa näkyy tuollainen raita tai paunauma, mutta ei siellä oikeasti sellaista ole. Eli pääseinä tytöillä oli tuota hempeää sydäntapettia ja päädyt tuota pystyraitaa. tapetointia hiukan hankaloitti tuo viistokatto ja tapettihan tuli lattiasta kattoon.  Ja tila ei suurensuuri ollut meidän kokoisille ihmisille. Ensinhän tietysti kaikki seinät eristettiin ja levytettiin.
Lattiamateriaalia oli sama tytöillä ja vitosella. Eli valkeaa laminaattia.
Vitonen toki halusi omasta alkovistaan poikamaisemman. Ja ehdottomasti kellon seinälle. Tapeteista päädyssä on tiiliseinätapettia, joka on muuten livenä paljon hienompi kuin kuvassa. Se on tosi hieno ja pääseinät tehtiin jalkapallopaitatapetilla.



Siyyen viimeinen alkovi tehtiin esikoiselle ja hän valitsi päihin Lontoota ja pääseinään Halliwoodia ja lattiaan teemaan sopivaa äärettömän ihanaa hiukan kuvioitua laminaattia.



Ja kaikki ovat tyytyväisiä. Esikoiseta oli hommassa jo todella suuri apu.

Huomenna alkaa se arki, jännittää ihan hirveästi. saapa nähdä miltä arki näyttää....

tiistai 7. elokuuta 2012

Kalenterin täyttöä

Suurinpiirtein kaksi ja puoli kuukautta kalenteri onkin ollut suhteellisen tyhjä ainakin normaaliin arkeemme verrattuna. Tänä aamuna sitten otin kalenterin kauniiseen käteen ja "to do listan" eli mihin piti soitella, varata aikoja sun muita.
Aluksi varasin kaikille lapsille parturia, ei ollutkaan ihan helppoa saada tälle viikolle, mutta onnistui. Sitten piti varata 2 vuotis neuvolaa, 4 vuotis neuvolaa, silmälääkäriä neloselle, puhteterapeuttia vitoselle....sitten aloin katsoa, koska kenenkin harrastus alkaa ja merkata ylös. Samoin löytyi jo aikaa koulukuvaukseen, kerhon aloitukseen sun muuhun. Ihan kivasti alkoi kalenteri täyttyä ja se oli vasta alkua.....
Yleensähän meidän kalenteri on valitettavasti tosi tiukkaan nakutettu.

Itsekin olisin halunnut alkaa harrastamaan jotakin, mutta kenties käytän salilla käymiseen sen ajan kun lapset ovat harrastamassa. Ja kahvakuulatunti osui myös sopivasti johonkin väliin kun joka tapauksessa tuolla kylillä odottelen.

Nyt meillä harjoitellaan arkirytmiin pääsemistä. Kun on viikkotolkulla muksut valvoneet pitkään ja nukkuneet myöhään, niin voi olla aika kylmää kyytiä herätä maanantaiaamuna klo 6.20. Eilen ja tänään onkin sitten herätty jo klo 8 ja tänäänkin mennään jo aiemmin nukkumaan. Huomenaamulla on herätys 7.30. ja täytyy myöntää ettei nuo aikaiset aamuherätykset ole itsellekään helppoja tai herkkua. Atjen alkamisen varjopuolia.

Ja mistä puhutaan....siitä että taas sataa ja on luvattu yöhallaa ja syyskelejä....voi piip, piip, piip.....

lauantai 4. elokuuta 2012

Vähiin käy ennenkuin loppuu.....

Siis loma meinaan. Kunnon kesäisiä hellekelejä ei ole tullut, mutta hyvin se loma on mennyt näinkin. Nyt tulevan viikon aikana onkin sitten katsastettava että kaikilla on kaikki tarvittava.
Esikoinenhan oli kasvanut kaikista vaatteistaan ulos, joten hän on tarvinnut koko vaatekaapin sisällön uusiksi, samoin tarvitsi hankkia uusi koululaukku ja koulutarvikkeita ja vielä varmasti parturiinkin pitäisi ehtiä.
Kakkonen, kolmonen ja nelonen ovat saaneet joitakin uusia vaatteita, koulutarvikkeet tarvitsee vielä hankkia. Kakkonen osti itselleen mummulareissulla uuden koululaukun, kun minä en luvannut, koska vanha oli vielä ihan hyvä. Vitonen aloittaa eskaritaipaleensa tuolla koulun eksarissa. tarkoittaa sitä, että on niinkuin koululainen siellä eka ja tokaluokkalaisten joukossa. Hänelle on ostettu reppu, penaali ja koulutarvikkeita, vaatearsenaali tarvitsee vielä tarkistaa ja kaipa nuo kaikki tarvitsee parturiin vielä. Aika paljon siis hankintoja vielä.
Toukokuussa odotin lomaa kuin kuuta nousevaa, mutta aikansa kutakin, nyt olen vallan tyytyväinen, että koulu alkaa ja päiviin tulee taas rytmi. Vähenee naohistelutkin kenties, kun ei tarvitse koko ajan katsella samoja naamoja. Vaikka onhan meillä kavereita käynyt toki kesälläkin ja meidän muksut kavereilla.

Meillähän aloittaa nyt eka yläasteella seiskalla, sitten meillä on kutosluokkalainen, nelosluokkalainen, kakkosluokkalainen ja eskarilainen. Kutonen käy kerhossa kerran viikossa ja viimeinen villahousu on vain äidin ilona. eli monenlaista mahtuu porukkaan, paljon muistettavaa ja paljon erilaista. Pitää äidinkin pään kunnossa, ei pääse dementia iskemään.

Juuri muistelimme mitä kaikkea on kesällä koettu...on ollut särkänniemen reissua, powerparkia, leirejä, mökkeilyä, konsertteja, kesäteattereita, yökyläreissuja, mummulareissua isommilla, uimakoulua, shoppailua, remonttia, yyteriä, eli paljon kaikkea erilaista,vaikka tuntuu että ollaan oltu vain kotonurkissa. Kaikista näistä syntyy muistoja, muistoja joita voi sitten myöhemmin muistella, tärkeitä sellaisia. Kukapa meistä ei muistaisi montaakin kivaa vaikka vain ihan pientä hetkeä tai juttua lapsuuden kesistä.....