keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Sataa, tuulee ja (no ei onneksi salamoi)

Marraskuun viimeinen päivä. Lapset ovat jo monta päivää laskeneet, että montako yötä, kun saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Ja televisiostakin alkaa joulukalenteri. Ja meillä se joulukuun eka on juhlapäivä muutenkin, kun on äidin, allekirjoittaneen syntymäpäivä.  25 vuotta siis pian plakkarissa  :)





Tässä meidän joulukalenteririvistö. tai no minun aamulehden joulukalenteri siitä puuttuu ja vanhimman tyttären meikkikalenteri. Nuo on ihan törkeän kalliita nuo tilpehöörikalenterit. Mutta tein löydön yhdestä nettiputiikista, myivät vuoden 2010 kalentereita puoleen hintaan, eihän niissä siis mitään eroa ole tämän vuoden kalentereihin kuin varmaan ulkoasu. Ei haittaa meitä. On siis meikkikalenteria, Littlest petshopkalenteria, Hello kittyä ja legokalenteria ja ihan suklaakalentereita. Voi sitä "krääsän" määrää, joka noista kalentereista tulee. Mutta joulu on vain kerran vuodessa.

Ja tuohon otsikkoon....toistan kyllä itseäni, voiko pihalla kurjemmalta näyttää????? Eilen maa oli hiukan edes kuurassa, mutta ei enää....ankeaa!

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Ensimmäinen adventti

Tänään oli tämän joulunodotuksen ensimmäinen adventti. Ja toistan itseäni, mutta eihän se todellakaan siltä tunnu, kun vettä tulee kaatamalla. Hetken tuli illansuussa lunta ja lapset menivät heti innolla ulos, mutta eipä ollut pitkä ilo se, taas ropisee kun vettä tulee.

No me olemme silti päässeet joulunodotuksen fiilikseen aika hyvin. Toki on opiskeltu historiasta keskiaikaa ykkösen ja kakkosen kanssa, toisella oli jotenkin hallussa, toisella ei mitenkään. Mutta äidillä palautui taas mieleen ristiretket ja Kalmarin unionit. Kolmosen kanssa on opiskelti luonnontietoa, eristeitä, pintavettä ja pohjavettä, siirtolaisuutta ja pakolaisuutta. Tiedättekä miten hehkulamppu toimii, miksi se valaisee? Minäpä tiedän ja osaan vastata siihen, mutta ennen en kyllä osannut. Siis ei ole yhtään haittaa tuosta peruskoulun asioiden kertaamisesta. Tosin minun aikanani ei ollut luonnontietoa, olisko ollut ympäristöoppi....

Ja palataan siihen joulun odotuksen tunnelmaan. Kynttilät ovat palaneet koko päivän. Yksi isän kuvan vieressä, isän muistolle  <3 , kuinka häntä kaipaankaan.... leivoimme lasten kanssa ekat piparit ja ekat joulutortut. Hyviä oli. Leipomisen lomassa kuuntelimme joululauluja. Jouluverhotkin jo laitoin keittiön ikkunaan.

Mutta kertokaapa missä on meidän jouluvalolaatikko??  Ei löydy niin mistään! Tiedän, että kaikki jouluvalot riisuttiin yhteen ja samaan laatikkoon, mutta missä on se laatikko? Ei missään. Mielestämme joka paikka on tutkittu, ja kun ei se nyt mikään pieni laatikko ole.

Joululahja-asiatkin on hyvällä mallilla, tosi hyvällä itseasiassa, siinä asiassa olen ollut reipas. Ja ei jouluun liittyvää....tai no kai se siihenkin tavallaan, pyykkivuoret on poissa!


Monen sortin leipureita!

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kultainen nuoruus

Olin eilen vihdoin katsomassa Tampereen työväen teatterissa esityksen vuonna 85 remix. Ja oli ihan hirvittävän hyvä!! Eli, joka ei ole sitä vielä käynyt katsomassa, niin suosittelen todellakin. Seurassani oli 9 vuotias tyttäreni ja 11 vuotias tyttäreni kaverinsa kanssa ja kaikki pitivät kovasti.

Esitys toi niin oman nuoruuden mieleen, oi niitä aikoja. Oli kirjavat salihousut, mukavat varmasti päällä ja kai ne hienoiltakin näytti....silloin. Ja kaikki neonvärit, oli tuulipukuja ja ihania neonkeltaisia säärystimiä....miksi ne oli silloin niin hienoja, mutta nyt....sanoisinko, että kun sonnistautuisin moisiin, niin monen päät kääntyisi.....ja ne isotupsupipot (tuskin on muuten yhdyssana), ja mulla on muuten sellainen vieläkin. Ja se keskustorin nakkikoppi, muistatte kai? Ja paljon paljon muuta. Vieläkin kirvottaa hymyn huulille.

Nyt puhuin vain niistäå nostalgisista muistoista. Mutta eihän esitys ole mitään ilman hyviä näyttelijäsuorituksia ja niitä riitti. Sami Hintsanen oli toisaalta kuin oma itsensä, siis se oma itsensä miltä hän vaikuttaa mm. tartu mikkiin ohjelmassa. Enhän häntä toki sen kummemmin "tunne". Vaikka kaikki julkkiksethan ovat tavallaan tuttuja meille. Hyvin jäi mieleen myös Mauno, Tappara, poliisi ja .....itse asiassa kaikki. Ai niin ja ne miesten takatukat  :)

Tästä voisin kirjoittaa, vaikka kuinka pitkän stoorin. Koska toki ihania olivat lavastukset, ja musiikit ja.....no ne kaikki, siis täydellinen kokonaisuus. Aion mennä uudestaankin, vien tuon esikoispoikani katsomaan myös, koska nyt nähtyäni, tiedän, että hänkin tykkää.

Ja nyt normaalia koti-lauantai-iltaa, makkaraa ja saunaa, biisikärpästä ja sen sellaista. Ja huomenna ei yhtään mitään ohjelmaa....tai no lupasin lasten kanssa leipoa pipareita ja joulutorttuja ensimmäisen adventin kunniaksi.

Mukavaa lauantaita kaikille!

torstai 24. marraskuuta 2011

Sataa, sataa ropisee

Uskomaton ilma pihalla. Kohta pitäisi laulaa, on hanget korkeat nietokset, mutta kovin kornilta kuulostaa. Niinhän se pitäisi olla, ensi viikolla siirrytään joulukuuhun!  Mä en mitenkään ole talvi-ihminen, mutta onhan se lumi ja pakkanen talvella mukavampaa kuin kura ja vesisade. Lapset haluaa jo möyrimään lumeen, laskemaan mäkeä, hiihtämään ja luistelemaan. Poikani 5v, kysyy joka päivä, äiti joko on talvi. No mitähän tohonkin vastaisi, lapselle talvi on silloin kun on lunta. Kalenterin mukaan on vuodenaika nimeltä talvi, mutta ei kovin tyypillinen talvi-ilma.

Tulikohan ostettua lapsille turhaan talvivermeet ja muut, tarvitaanko niitä lainkaan? Suksia, monoja, toppavaatteita., kaikki on odottamassa, turhaanko?

Päivän tilannekuva. kuopus apuna kotiaskareissa.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Shoppailua

Olisipa ollut kamera mukana shoppailureissulla. Ihan hävetti kun kärry oli niin kukkurallaan täynnä. Mutta kaikki tarpeellinen tuli ostettua, mitä varten reissuun lähdettiin. Esikoinen sai luistimet ja uuden kypärän sekä viimeisen Harry Potter dvd:n, se dvd tosin ei ollut ostoslistalla. Kakkonen sai luistelukypärän, kun se tietty tarvii olla perjantain jäähallireissulla. Kolmonen sai myös kypärän, kun vanha oli pieni. Kakkonen ja kolmonen saivat samanlaiset kypärät ja se kertakaikkiaan otti kakkosta niin vietävästi päähän. Syy, että ne oli samanlaiset  (koska tiesin, että sanomista tulee), niin ei ollut muunlaisia tarjolla. Joko on luistelematta tai käyttävät samanlaisia kypäriä. Sanoin, että laittavat tarroja omiinsa, niin ovat sitten uniikit.

Kolmonen sai talvikengät, samoin nelonen sai talvikengät, itseasiassa kahdet eli nyt saa talvi tulla ja pitää tulla ettei ollut turha ostos. Vitonen ja kutonen saivat dvd:n joulupukki ja noitarumpu, mielestäni ihana elokuva, olen käynyt sen katsomassa myös teatterissa ja se vasta ihana olikin. Suosittelen.

Paras ostos taisi olla seiskan uudet Pionin talvikengät, eli tuolle 1v2kk:n ikäiselle pojalle. Hänhän etenee vielä konttaamalla tai puita pitkin, muttei kävele. Kotona laitettiin uudet kengät jalkaan, ja kuinkas kävikään, poika otti ja käveli heti kolme askelta ja heti kohta lisää, magic shoes!

Ja minäpä sain itsekin jotain, se on harvinaista. Löysin kivat kengät, ei ehkä hirveän kauniit, mutta kivannäköiset ja käytännölliset. Samoin löysin itselleni uuden talvitakin, joka oli vieläpä 50% alennuksella ja ihana.

Aikaa tähän kaikkeen meni vain kaksi tuntia, juu-u, onneksi on kauppakeskukset, hommasta kun piti suoriutua siinä ajassa kun kakkonen kaverinsa kanssa on kuvataidekerhossa.  Hyvä minä.

Pettymysten aamu

Joka paikassa toitotettiin, että sunnuntain ja maanantain välisenä yönä sataa lunta. No mitä tekivät lapset ekana aamulla, juoksivat katsomaan, neä kiinni lasiin ja mikä pettymys.....ei hiutalettakaan lunta!!!  Miksei sitä satanutkaan meille??  Voi itku. Sen jälkeen olikin kaikilla aamu pilalla, se näkyi ja kuului.

Voi tätä rahan menoa....tänään tarvitsee lähteä ostoksille, kolmet talvikengät ostoslistalla  (jos se talvi vaikka vielä tulee!), esikoinen tarvitsee uudet luistimet (ei, siinä en ennakoi, vaan menevät loppuviikolla jäähalliin) ja kolme kypärää tarvitsee ostaa. Olen jo hankkinut tänä syksynä lukemattoman määrän ulkoilutamineita, kyllä lapset kuluttaa ja kasvaa....lasten kasvaessa menotkin kasvaa. Samoin pitää sanonta paikkansa: että kun on pienet lapset, on pienet murheet ja isot lapset, niin murheetkin on isommat. Näin on.

Kuinkahan monta unohdusrastia koululaisilla onkaan tänään päivän saldo, unohtui kirjoja ja allekirjoitettuja kokeita. Yksi jo soitti, että viitsitkö tuoda....no en viitsi, pitäisi huolehtia itse.

Tykkään arpajaisista, kiva arvonta olisi eräässäkin blogissa :)  http://paapii-blogi.blogspot.com/2011/11/polloisa-arvonta.html  ei pöllömpi  :)

lauantai 19. marraskuuta 2011

"Askartelua"

No niin tämä päivä menikin ihan siivillä. Hommia oli hirveästi, mutta aika paljon vielä jäi. Tänään oli pääosassa kalusteaskartelua. Vihdoin ja viimein tuli kaikki isompien tyttöjen uudet kalusteet ja ne sitten kasattiin, kerrossänky olikin jo hiukan haastavampi juttu. Mutta kasassa on ja työillä on kaikki kalusteet uutta. Vielä matto kun löytyy, turkoosi tahi pinkki ja samoin verhot niin kaikki on kunnossa.


Tässä tyttöjen uusi kerrossänky, näyttää kyllä paremmalta livenä kuin kuvassa. Lisäksi hankittiin vaaatekaappi, lipastot ja pöydät samaa sarjaa. ja kyllä vaan kalusteiden hankkiminen olisi huomattavasti mukavampaa kun ne saisi koottuna jo valmiiksi, mutta ehei.
Seuraavassa kuvassa on uusi pöytä, joita tuli kaksi samanlaista ja ne sijoitettiin vastakkain. Hyllykkä päällä on kuitenkin on näköesteenä, että molemmilla on omat puolet, eikä tarvitse koko ajan toista katsella. sisarukset kun ei kumma kyllä ole aina kavereita keskenään.

Ja sitten uusi valaisin, bling-bling lamppu.



Tämän minäkin ottaisin, senverran joka tytössä taitaa olla sitä blingblingiä - isoissa ja pienissä.

Jos huomenna hieman pihahommia, kun lupasivat lunta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä satavaksi. Trampoliini pitää laittaa kasaan ja keräillä muita tavaroita ja pyöriä lumen tieltä. Vaikka tuskinpa se lumi heti pysyväksi jää.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Kysymyksiä ja vastauksia

Löysin tämän yhdestä blogista ja ajattelin kopsata omaani ja opetella tuntemaan itseäni  :) ja kertoa lukijoillekin pinttyneistä tavoistani.


Miten menee? Ihan hyvin, väsyttää.

Miten juot kahvisi? maidon kanssa
Onko sinulla lempinimiä? no eipä nykyään, jos äiti sanaa ei lasketa
Mitä lajia haluaisit harrastaa muttet voi? paritanssia

Minkälainen possu olisit, jos olisi pakko? iso emakko
Onko sinulla koskaan ollut salaista ihailijaa? no vaikea sanoa, jos se on salainen....niin sellaisena on sitten pysynytkin

Oletko koskaan käynyt naku-uinnilla? Olen kauan sitten
Mitä alkoholipitoista juomaa joit viimeksi? piparinmakuista lonkeroa

Olisiko elämäsi erilaista ilman alkoholia? no eipä kai, koska nykyinenkin elämä on aikalailla ilman alkoholia
Tiedätkö miten alkoholia kuuluu käyttää? no en varmaan, kun en juuri käytä
Oletko koskaan lentänyt baarista ulos? en
Milloin olet seuraavan kerran humalassa? en tiedä, tuskin ihan hetkeen

Paidan väri, joka on nyt päälläsi?lila

Ketä halasit viimeksi? miestäni

Oletko pilkunviilaaja? en todellakaan (moni voi vahvistaa)
Millainen olet liikenteessä? rauhallinen ja varovainen, joskus tosin liian raskas kaasujalka
Minkä merkkistä autoa ajoit viimeksi? mitsubishia

Pahinta koulussasi/työssäsiVai täällä kotona? Työni on täällä kotona, tappelevat ja kiukuttelevat lapset, sotkut
Pahinta lemmikissäsi? kun se ei ole vielä oppinut sisäsiistiksi

Pahinta kotikaupungissasi? kyläkoulujen lakkauttaminen

Pahinta kesässä? ötökät ja käärmeet

Oletko koskaan saanut 10 todistukseen? en, paitsi käytöksestä
Minne avainnippusi avaimilla pääsee? kotiin, seuraintalolle, mökille

Milloin viimeksi söit lääkkeen? hetki sitten särkylääkkeen

Oletko suudellut ketään fb-kaverilistallasi olevia? Totta mooses

Stressaatko? Kysy vaan kuinka paljon!  Aina ja kaikesta. Tapa josta haluaisin päästä eroon
Ärsyttävin tapa herätä? johonkin karmeaan meteliin

Tunnetko henkilöä, josta olet pitkään yrittänyt päästä väkisin eroon? kyllä
Mikä olisi todennäköisin syy siihen, että olet jäänyt auton alle? olisin ajatuksissani ja huomioni olisi muualla
Mitä teit ennen näihin kysymyksiin vastaamista? tyhjensin kauppakassit

Erikoisin paikka, jossa olet nukkunut? no enpä ole tainnut nukkua erikoisissa paikoissa
Eksoottisin eläin, jota olet koskenut? alpakka ehkäpä
Millainen riitelijä olet? Huudan ja raivoan....ja kaivelen vanhoja....
Mikä auttaa selviytymään mahdollisista suruista? perhe
Millaista insidehuumoria sinulla on ystäviesi kesken? sellaista normaalia
Oletko koskaan seurustellut saman henkilön kanssa kahdesti? en
Onko sinulla jotain outoja pelkoja? no joo....pelkään, että vatsatauti rantautuu perheeseen, tiedän, outoa....
Mitä olet halunnut, mutta et ole saanut? no vaikka mitä, vaikka toki paljon olen saanutkin. isomman talon esimerkiksi olen halunnut

Mitä laittaisit jäätelöannoksen päälle? suklaakastiketta
Entä pizzan päälle? tonnikalaa ja katkarapuja

Oletko koskaan haaveillut tietystä talosta? ehkäpä

Koska viimeksi puhuit englantia? tänään, yllättävää kyllä ja edellisestä kerrasta oli niin pitkä aika, ettei meinannut ensin taipua.
Pahin haava/murtuma tms, mikä sinulla on ollut? ei ole moisia ollut
Millaisesta mukista viimeksi joit jotain? varmaan omasta viivi ja wagner, Viivi pomottaa mukista

No olihan siinä, hupipala.

Viikonloppu edessä

Olipa jotenkin rankka viikko. Väsytti ihan totaalisesti, kun lapset tappelivat jatkuvasti. Tuntuu, että vain meidän lapset tappelevat keskenään. Mistä se niihin tulee, että haukkuvat ja nimittelevät toisiaan, kiusaat ja tönivät, ei sitä ainakaan kotia opi. Onko se jollain sisaruksilla vain geeneissä?  En tiedä, ei ole kokemusta, minullahan ei ole sisaruksia. Aina kaipasin niitä ja kyselin vanhemmiltani, koska saan siskon tai veljen, no enpä koskaan saanut. Sittenpä ajattelin jo aikas pian, kun asioista jotakin ymmärsin, että minä haluan monta lasta. Onneksi Luoja on niitä suonut.

Mutta siis lapset ovat tapelleet, murkku on ollut kuin riivattu koko viikon, ne oikeasti syövät energiaa. Tuntuu, että kaikkesi annat ja mikä on kiitos??  No se oli vain tämän viikon tuntumaa, jotenkin itselläkin ollut melankolinen olo. Kaippa tämä kaikki pimeys ja harmaus ja sen sellaiset vaikuttaa.

Mutta kiva, kun on viikonloppu edessä, eikä mitään suurempaa ohjelmaa. tai no tyttöjen huoneprojekti jatkuu. Vihdoin ja viimein odotetut sängyt saapuivat pihaan. Eli tietää isännällä taas kasaamista.  Ja tytöillä siivoamista.

torstai 17. marraskuuta 2011

Antiikkia, antiikkia

Olen kiinnostunut kaikesta vanhasta, ollut kai aina. Moni piti kai hulluna, kun rakensimme entiselle paikkakunnalle uuden talon, johon muutimme vuonna 2001, kaipuu maalle kuitenkin oli ja iti. Kävimme katsomassa useampaa erilaista paikkaa, kunnes päädyimme tänne ja rakastuimme. Myimme siis viisi vuotta vanhan talomme ja ostimme ikivanhan talon maalta. Palvelut olivat yli 20 kilometrin päässä, kauppakin. Myönnän kyllä, että päätöksen tehtyämme, hiukan alkoi hirvittää....lähinnä nuo välimatkat, lasten kaverit, koulumatka jne.  Mutta kuinka onnellisia olemmekaan tästä ratkaisusta olleet, vaikka hommaa täällä varmasti riittää enemmän kuin entisessä elämässä. Ja autoon tulleita kilometrejä. Ja tänne muuttaessamme lapsia oli viisi, nyt seitsemän.....se on se maalaisilmasto - niin puhdasta ja hedelmällistä.

Tuo blogini yläosan kuva on asuinympäristömme. Keskellä ei mitään. Tänä syksynä ensimmäistä kertaa uskoni täällä asumiseen horjui, kun tiet olivat ihan ajokelvottomassa kunnossa ja niitä pitkin piti ajaa useamman kerran päivässä neuvolaan, hammaslääkäriin, lasten harrastuksiin....nyt on taas hyvä. Nyt vaan kouluverkko puhuttaa, nyt lapsilla on koulumatkaa 12 km ja se on ihan hyvä ja kuljetukset toimii. Mutta mitä sitten kun uhkakuva on että muutaman vuoden päästä kaikki kyläkoulut loppuu kunnassa. Meillä on silloin vielä pieniä koululaisia ja eskarilaisia, heidän koulumatkansa olisi tuo yli 20 kilometriä, eikä suinkaan suorinta tietä. Koulumatka kestäisi varmasti kauan, liian kauan oman mittapuuni mukaan noin pienille. Mitä me sitten teemme, joudummeko harkitsemaan muuttoa muualle?

No polveilin aiheesta....sinänsä yllättävää minulle  ;)  . Hamstraan vanhoja esineitä, vanhoja huonekaluja, antiikkia....Isäni kuoltua perin monta ihanaa antiikkihuonekalua ja tietenkin jouduin myös hieman täydentämään kalustoa  :)  Kotimme on sekoitus uutta ja vanhaa.


Tässä löydöt antiikkiliikkeestä. Pieni pöytä keittiössä, keittiö on niin pieni, että sinne ei mahdu isoa pöytää,saati koko seurakuntamme syömään. Siksi meillä on iso pöytä olohuoneen puolella, jossa myös koko perhe ruokailemme. Toimii meillä. Jos jotain muuttaisin, niin toki haluaisin isomman keittiön ja sinne puuhellan.



Tässä lempihuonekaluni, peilipiironki perittynä isältäni. Aivan ihana ja massiivinen.






Myös kaksi tällaista laiskanlinnaa perin isältäni. Väri on ehkä.....ei niin makuuni, mutta olen jo tottunut. Aivan ihanat istua.



Kuva on huono, mutta kyseinen kattokruunu on myös isältäni ja yksi rakkaimmista esineistäni.

Haaveissa on vielä vaikka mitä. lapset eivät tosin halua huoneisiinsa antiikkia, heidän sisustuksensa on sitten vähän uudempaa. Olemme löytäneet kaikkea kivaa lastenhuoneisiin nettiputiikista  on24.fi , vähän erilaista. Nyt vaan odottelemme tyttöjen sänkyjä tulevaksi, kun niitten tulo on viivästynyt. Muuten kaikki on tullut kuten on luvattukin. Olen tilannut sieltä sohvan, kaksi kenkäkaappia eteiseen, vaatekaapin eteiseen. Tytöille tuli uuden kirjoituspöydät ja vaatekaappi ja ne sänngyt tulossa. Kaikki on ollut aina kunnossa ja moitteetonta. Kokoomista on siis riittänyt, mieheni alkaa olla jo aika pro siinä asiassa. Mutta kokoaminen sujuu paremmin lasten avustuksella kuin minun.
Lasten uusista huonekaluista en nyt viitsi ottaa kuvaa, kun ympäristö on niin sekainen. Millä saa lapset siivoamaan....laittamaan tavarat paikoilleen, takkinsa naulaan, kenkänsä paikoilleen??

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Matkustaminen

Tulipa mieleeni aiheeksi matkustaminen, kun huomenta Suomi-ohjelmassa kerrotaan matkustamisesta Mauritiukselle. Näyttää vallan ihanalta - ehkä joskus sitten eläkkeellä. Itse ole matkustanut ennen lapsia paljon, nykyään vain nojatuolissa.

Ensinnäkin usein on kivoja tarjouksia perhehyteistä, perhepaketeista jne. Mutta ne koskee normaaleja perheitä, ei suurperheitä. Sitten kun ruvetaan räätälöimään tarjouksesta sopivaa tällaiselle epänormaalille perheelle, se menee joko mahdottomaksi tai äärettömän kalliksi, jopa normihintaakin kalliimmaksi. Jännää kyllä. Siitä syystä, emme ole paljoa matkailleet, koska se on niin hankalaa....ja toki kallistakin.

Meidän lapset ei ole autossa istuja tyyppiä....ilmeisesti normaalistikin saa istua autossa riittävästi, kun välimatkat on pitkiä. Siksi mökkikin hankittiin läheltä.
Laivalla on käyty ja vieläkin mahdutaan ahdattuna kahteen hyttiin. Mutta hotellihuoneet onkin toinen juttu, ei mahduta kahteen, kun ei sinne saa riittävän montaa lisävuodetta ja kolmea huonetta emme saa kun ei ole kolmea aikuista....hankalaa siis. Entäpä ne ruokailut tai niistä aiheutuvat kustannukset ravintoloissa....aika järkkyjä hintoja.

Viime kesänä pääsi minun ja äitini kanssa neljä vanhinta lasta Rhodokselle. Kyllä sitä odotettiin. Ja olihan se toki kokemus ja elämys lapsille. Vaikka äiti kyllä ikävöi myös kotiin jääneitä lapsia kovasti. Matka mahdollistui äitini rahallisella avustuksella ja  otimme all inclusive paketin, ja se oli kyllä paras ratkaisu. Ja selvisimme kahdella huoneella, koska mukana oli vain ne neljä lasta, eli lähempänä normaalia. Muistoihin jää ne matkan viivästykset mennen tullen. Mennessä lähtö viivästyi noin 12 tuntia ja lähtö tuli yllättäen vajaan kolmen tunnin varoitusajalla, enpä ole koskaan ajanut niin lujaa. Ja saatiin kävellä autosta suoraan lentokoneeseen, mutta tärkeintä että ehdittiin. Paluumatka tuntui sujuvan mukavasti ja istuimme jo ajallaan koneessa, kun moottori hajosi ja istuimme 7-8 tuntia lentokentällä ja muutaman tunnin viereisessä hotellissa ja kotimatka pääsi alkamaan äärettömän väsyneinä 17 tuntia myöhässä.
Ehkäpä joskus taas.....mutta toisella lentoyhtiöllä.

Viroon voisi lähteä, kun lapsilla on nyt passitkin. Itse tykkään käydä tuossa naapurimaassa kovasti.



Yksi mieleenpainuneista matkamuistoista myös.....

maanantai 14. marraskuuta 2011

Tekstiiliurheilua ala koira.....

Pakko mainostaa lemmikkitarvikekaupaa Zooplus.fi. Ensinnäkin siellä on tosi monenlaista ja erikoistakin valikoimaa, edullista, hyviä tarjouksia, paketti tulee kotiovelle ja vieläpä äärettömän nopeasti. Eli tuotteet tulevat Saksasta ja tilasin ne keskiviikkoiltana ja tänään posti toi ne kotiin.


Tässä Minin ihastuttava pehmopesä. Hintaa oli 19.90 euroa. Samaan hintaan varmaan löytyy Suomestakin. Mutta koiruus meni sinne heti ja kävi unille. Voi olla, että tuolla pesällä on väliin ruuhkaa. Kissat tykkäävät moisesta, samoin Opa-koiruus tykkää kaikista tuollaisista.

Sitten vaatteita, aivan....koiralle. Kun sitä paleltaa ulkona. tosin nuo nyt olivat kaikki vielä suuria.

Keskimmäinen mahtuu aika pian, mutta muissa on vielä kasvun varaa. Punainen koiranpusero maksoi 6.95, keskimmäinen oranssi 9 euroa ja tuo maastotakki myös 6.95 eli ei pahan hintaisia siis. Ja aika hauskoja.

Tässä onnellinen kolmevuotias koiruus sylissä. Itsehän hän ei saa Miniä ottaa, mutta kun istuu lattialle, niin Mini kiipeää syliin.

Siivousta ja raivausta....

Tottahan se on, että meillä on liikaa kamaa, romua, tavaraa.....Moni on ihmetellyt, kuinka me mahdumme asumaan tässä talossa. Ei meillä ihmisillä tiukkaa tee, mutta meidän tavarat ei vaan meinaa mahtua. Kun kukaan ei osaa luopua. Meillähän ei siis lapsilla ole omia huoneita, kaksi on aina samassa huoneessa. Meistä se on ihan normaalia, mutta senkin aiheen ympärillä ihmettelijöitä riittää.

Tänään olen sitten taas raivannut ja setvinyt, kenkiä, tumppuja, lakkeja.....kaikkia kuitenkin tarvitaan aina monta. ja säilytyssysteemit ei riitä mihinkään, ja vaatteiden kohdalla eteinen on niin surkea.
Kahdella vanhemmalla tytöllä on uudistettu huonetta, kaikki huonekalut uusiksi. Nyt on jo kasattuna pöydät, vaatekaappi ja lipasto. Sänkyjä edelleen odotellaan. Ja työillä on tehtävänä luopua osasta tavarasta, mutta ei, ei vaan onnistu.No kaikki ei tule vaan mahtumaan. Osasta täytyy vallan luopua ja osa laittaa säilytykseen muualle.
Mutta en ole itse paljon sen parempi....jospa vielä tuota ja tuota tarvitsen....ja sitten toisaalta tavaroiden raakkaaminen on niin ärsyttävää puuhaa. Kirpparipöytä on ollut pian kolme kuukautta ja vähän on tavara vähentynyt, mutta sanottakoon että tosi vähän.
Ja kun ei ne tavarat pysy järjestyksessä ja kun kaikki (paitsi mies) jättää tavaransa sinnetänne, niin onhan se kaaos jatkuva....ja naputus asiasta - myöskin jatkuvaa.

Mutta ei kun jatkamaan.....

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäivä

Onnea kaikki Suomen isit!  Toisille päivä on kiireinen, on monta isää, pappaa, vaaria, appiukkoa muistettavana. Meillä ei ole, on vain enää meidän perheen lasten iskä, minun mieheni siis. Lapset olivat tehneet mitä ihanampia lahjoja isälle, kuka koulussa, kuka kerhossa. Lahjoja tulee aina monta, kun on monta tekijää ja on niin herkistävän ihania.
Lapset tietää, että isä ei tykkää kakuista, joten meidän isä herkuttelee paistetulla kananmunalla ja pekonilla ja sitähän hän sai.

Muistamisten jälkeen kaksi soittajalasta lähti tämän päivän kestävälle soittoleirille. Pari lasta jäi isän kanssa kotiin, koska kolmevuotias on kovassa kuumeessa. Minä otin kaksi lasta mukaani ja lähdin ajelulle tai tarkasti sanottuna muistamaan isääni....sytyttämään siis kynttilän isän haudalle. Ensimmäinen isänpäivä ilman isää....miksi?  Olen tarvinnut isän apua ja neuvoa, tämän tasan puolen vuoden ajan kun isä on ollut poissa, niin uskomattoman monta kertaa. Numero löytyy vielä puhelimesta ja niin monta kertaa olen ollut isälle soittamassa. Ja niin monta kertaa on kyyneleet kirvonneet silmiini....tänäänkin, kun automatkalla olen kuunnellut radiosta tarinoita erilaisista isistä ja kuunnellut kappaleita, jotka tuovat mieleen isän.


Tähän sopii myös hyvin Kaija Koon laulun viimeinen lento sanat:

Se oli kaunis kevät päivä
Säteet auringon sinkoili pinnalta jään
Isä toiveikkaana taivaalle katsellen
Viritti liidintään
Isä koskaan kertonut ei
Että vuodet menneet häneltä voimia vei
Ei edes pyytänyt ymmärtämään
Että hän tahtoi vain yli sinisen taivaan lentää
Isä lähti ikävä jää
Viimeinen lento niin hieno niin hento
Lempeät tuulet isän saattoi matkaan
Hän oli vapaa niin kuin on sudenkorento
Lennolla jolta ei palannutkaan
Ei isä koskaan ehtinyt kertomaan
Mitä mielessä liikkuikaan
Silti minä tiedän sen ikuisen kaipauksen
Niitä tunteita minäkin tunnen
Hetken tuulet ehti häntä kuljettaa
Vähän aikaa oli vapaa, piti ilmojen valtikkaa
Ja sitten ihan kuin yllättäin
Kai hän lensi pilviin
Puhtaan valkoisiin
Ainakin toivoisin niin
Viimeinen lento…
Viimeinen lento niin hieno niin hento
Aurinko säteillään muistot kultaa
Hän on vapaa niin kuin on sudenkorento
Isä lähti tuulten matkaan
On kai sen oltava niin
Jään kyyneliin
On kai sen oltava niin, oltava niin
Olkoon se niin

torstai 10. marraskuuta 2011

Ruoanlaitto on pakkopullaa!

Voi, että minä en voi sietää ruoanlaittoa! kun sitä tarvii tehdä aina ja paljon ja kun osa porukasta on nirsoja. Ja en tykkää käydä ruokakaupassa, kun se niin tiiviisti liittyy tohon ruoanlaittoon, huoh.

Meidän lapset söisivät aina makaronia ja kanakastiketta, siis aikuisten oikeesti aina!  ja meillä se ei kertakaikkiaan miehen kanssa enää uppoa. Ja kun ei viitsi tehdä montaa ruokaa, montaa kertaa päivässä. Ja meillä kyllä siis tehdä joitakin ruokia siltikin vaikkei olisi kaikkien makuun, pakkohan se on, muuten me syötäis aina sitä yhtä ja samaa. Sitten kuunnellaan vaan napinaa, yök, en tykkää. sekin on niin ärsyttävää, oot vaivalla tehnyt ruokaa....yök, mä en ainakaan syö tota.

Esikoinen ei tykkää syödä perunaa, eikä vihanneksia, paitsi porkkanaraastetta. Ja esikoinen (12v) ei vieläkään tykkää syödä paahtoleivästä kuoria, joka ei jotenkin mene ymmärrykseeni. Kakkonen ei syöä juuri mitään, ei mielellään lihaa, ei makkaraa, ei vihanneksia, ei hedelmiä, ei vaaleta leipää jne. perunaa ja voita syö usein peliltään. Jollakin sekin elää. Kolmonen syö mitä vaan, oikeastaan kaikki uppoaa, riisi ei kuulu lemppareihin, mutta sitäkin syö, hälle menee kaikki salaatitkin ja sienet. Nelonen taitaakin olla nirsoista nirsoin, kakkostakin nirsompi. Nelonen ei syö perunaa edes ranskalaisina. Silti kasvaa pituutta enempi kuin kukaan vanhemmista. Mutta ei sano yök, jättää vaan syömättä. Koulussa ei syö juuri koskaan mitään.
Vitonen oli miltei kaikkiruokainen noin kolmivuotiaaseen saakka. Hällä oli kyllä pahat allergiat noin kaksivuotiaaksi, mutta silti söi kaikkea mitä sai ja sen jälkeenkin. Sitten alkoi ronkelointi, ehkäpä tuo isompien ronkelointi vaikutti, hän ei missään tapauksessa laita suuhunsa perunaa, jauhelihaa tai tomaattia. Toki on muitakin mitä ei syö, puuroja ei ainakaan. Kutonen on aika kaikkiruokainen, mutta pizzaa ei suostu syömään.
Seiska on kaikkiruokainen....vielä, mutta ehkäpä se nirsoilu siitä kehittyy.

Eli tee tässä sitten ruokaa ja mieti mitä syödään. Toisaalta vähän mieluummin tekisin, jos joku vaikka miettisi valmiiksi....ei oo helppoo.

Ja mitä maksaa ruoka meidän perheessä? Ihan hirveitä, en ole laskenut, koska alkaisi ahdistaa, aina sieltä kuitenkin tarvitsee sitä tavaraa kantaa kamelin lailla.Että jos menisi vaikka syömään.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Ja se kuva unohtui....

Tässä vähän isoimman ja pienimmän kokoeroa.....

Kotiutumista

Hyvin ovat vanhemmat koirat ottaneet pikkuisen uuden tulokkaan porukkaansa, itseasiassa niin hyvin, ettei niitä juurikaan kiinnosta. Haistelevat toista mennen tullen, mutta siinä se. Se niitä vanhempia kyllä kiinnostaa, että miksi tuolle uudelle tulokkaalle tarjoillaan jatkuvasti ruokaa ja heille ei....
Pentu on tosi terhakka tapaus ja leikkisä, mutta vielä ainakin äärettömän huono syömään ja se jos mikä saa minut stressaamaan.

Lapset olivat eilen seuraamassa tartu mikkiin nauhoitusta ja voi sitä intoa, kun tulivat, itsekin oli jo melkein kateellinen, kun olisi ollut niin kivaa olla mukana. Ja nimmareita oli kaikilla niin Hintsaselta kuin mm. Vicki Rostilta ja Freemanilta. Ja nyt sitten odotellaan, että näkyykö telkkarissa ja kuinka paljon. Kaksi vanhempaa oli lähetyksessä joka näkyy heti vuoden vaihteen jälkeen ja kolmonen oli ohjelmassa joka näkyy juuri ennen joulua.

Joulukuvastoja on tipahdellut postin mukana ja ne on tietysti luettu jo ihan hiirenkorville ja yks merkkaa rasteille yksi ympyröillä, kuka milläkin. Mutta jos niitä rupee setvimään, niin tarvii olla mijönääri, jotta voi ostaa ne kaikki tai miettiä missä on kenties isoin rasti tai vastaavaa....Eli toiveissa piisaa. Ja myönnettävähän se on, että jopa minulla joskus joulunaikaan mopo karkaa tai ainakin meinaa karata käsistä.

Ai niin ja sain muuten terveen paperit....verenpaine on silti korkea ja ainoa häikkä mikälabrakokeissa oli niin hemoglobiini on liian korkea, mutta se on ollut aina, eikä ole mikään vika.....

tiistai 8. marraskuuta 2011

Nyt se muutti meille......


Nimittäin chihuahuavauva. Aivan ihanuus. Nyt sitä ihastellaan ja ihmetellään koko perheen voimin.

Uusi perheenjäsen!

Enpäs paljasta vielä mikä tai kuka se on....mutta tänään meille pitäisi kotiutua uusi perheenjäsen. Jännää se on aina, tulee sitten nelijalkainen tai kaksijalkainen. Nimeä on kuumeisesti mietitty  :)
Kenties seuraava päivitys jo uuden perheenjäsenen kera, kuka tietää....

maanantai 7. marraskuuta 2011

Eläimellistä menoa vol 2

Etsin yhtä eläimellistä kuvaa, mutta en löytänyt, mutta pari muuta otosta voisin tähän laittaa. Kissat on selkeästi kuvauksellisempia kuin koirat.

Tässäpä taas hyvä esimerkki siitä kuina kissat osaavat nauttia elämästä.

Tässä kaikki neljä kissaa ruokailee. Silloiset neljä, nyttemmin kissakokoonpano on hieman muuttunut. Tässä on Molla, Kukka, Antero ja Olli.

Tässä macho kolli Olli kiipeilytelineen putkessa, aika täynnä tuo putki, täynnä kissaa siis. Olli tuli meille kun muutimme tänne maalle ja pitää huolen siitä, että reviirille ei muita kolleja tule, paitsi ehkä silloin kun Olli no kuluussa. Olli  ei kulje peltoja pitkin, vaan aina tietä pitkin ja Ollin kuulee jo kaukaa, kun mouruaa kovaa ja korkealta kulkiessaan.

Tässä Aku kissa isännän tohvelissa . Aku muutti meiltä naapuriin, kun ei tullut toimeen Ollin kanssa.

Pentukuvia olisi vaikka kuinka, mutta tässä meidän talon ensimmäiset pennut. Molla neljän onnellisen pennun emo. Molla on saanut meillä kahdet pennut, kunnes kävi leikkurissa.

Eläimellistä menoa

Sitäkin meillä on, tosiaan. Ja huomenna varmaan yksi enemmän....katsotaan. Jännää. Jos muutama kuva noista eläimistä.


Tässä perhoskoira  Opa. Opa haluaa aina korkealle ja nukkuukin usein noin sohvan selkänojalla. Opa tykkää myös mennä kaikenmaailman koreihin ja laatikoihin. opa on vähän kireä tyyppi ja hieman liian hyvin syönyt.




Kissat ovat ihania siitä, että osaavat nauttia elämästä. Toki ovat vallan viisaitakin. Meillä on kissoja viisi ja kyllä hiiret ovat pysyneet poissa (yök). Tässä kuvassa kissa nimeltä Kukka kukkasohvalla. Kukalla on ollut kahdet pennut, mutta menneenä kesänä leikkautin kaikki meidän tyttökissat, niin enää ei pentuja tule.


Tässäpä meidän seropi Minttu, tuli meille kuusivuotiaana pari vuotta sitten. Minttu on aika haastava, kun osaa avata kaikki ovet ja on aikamoinen ruokarosvo, mutta leppoisa kaveri muuten.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Pyhäinpäiväviikonloppu

Onkin mennyt oikeastaan oleillessa ja hyvä joskus niinkin.
 Mökille oli kaikilla halu lähteä, mutta perjantaina emme vielä viitsineet lähteä, koska neiti 11 v kotiutui vasta 00.30. Ei ollut hunningolla ei....vaan iltakirjastossa. Kunta järjesti viidesluokkalaisille iltakirjaston, tarjolla oli kauhutarinoita sekä niitten kirjoittamista, kauhuiltapalaa ja kaikkea muuta hauskaa, aloittivat klo 18 ja lopettivat puoleltaöin. Hauskaa oli ollut ja onneksi minun ei tarvinnut hoitaa hakupuolta, koska en ole mikään illanvirkku.

Lauantaiaamuna sitten kamat ja muksut kasaan ja mökille mars. Siellä ei mitään erityistä, syömistä, laiskottelua ja saunomista. Iskän haudalla olisi pitänyt käydä, mutta päätin, että menen vasta viikon päästä kun on isänpäiväkin. Ekaa kertaa menen isänpäivänä  "isän luokse" hautausmaalle.
Lauantaina sain myös pitkästä aikaa kutsun kynttiläkutsuille ja sielläkin muutama kynttilä tuli ostettua, nyt onkin ihana poltella kynttilöitä pimenevissä illoissa. Itse rakastan kynttilöitä. Tänään myös viriteltiin hiukan ulos valoja ja sisällekin, ei nyt ihan vielä ole joulunaika, mutta jouluvalojen ja kynttilöiden aika todellakin.

Yksi tytär ei mökillä yöpynyt, vaan oli kutsuttu pyjamabileisiin kaverilleen ja sinne vein illalla. Hauskaa oli ollut kun isänsä hänet tänään sieltä haki. Kivoja juttuja ja kiva kun joku jaksaa järjestää.....meilläkin moisia vingutaan, mutta kun tätä populaa on täällä muutoinkin, niin yökyläilijöitä en juuri suosi, päiväsaikaan kaverit ovat kyllä tervetulleita.

Sunnuntai-illan ohjelmassa olisi vielä kunnanjohtajan tapaaminen tuossa seuraintalolla ja kyläkokous. Kyläpäällikön pesti alkaa tulla päätökseen, kivaa on ollut, mutta aikansa kutakin ja nyt on aika siirtää kapula seuraavalle.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Kiitävi päivät....

Välillä on elämä hektistä, mutta se tekee omasta elämästäni sitä mielekästä. Paitsi ihan joskus kello kaulassa lentäminen ja jatkuva auton ratissa istuminen stressaa.....vaikka nyt pitäisi vähentää stressiä, kun on sitä verenpainetta - helpommin sanottu kuin tehty. Oikeastihan olen ihminen, joa stressaa - aina ja kaikesta. Tapa, josta ei niin vaan pääse eroon, lupaan kyllä yrittää. Verenpaineet siis jatkuu, nyt ostin kotiinkin verenpainemittarin, ihan kuin olisin tullut vanhaksi....seuraavaksi kai lääkedosetti.
Maanantaina kävin siellä lääkärissä ja juu paineet korkealla ja juu pää aina vaan kipeä ja juu niskat jumissa. Verikokeita iso kasa ja sydänfilmiä ja troppia.

Tänään sitten menin labraan, ei sillain tuttua juttua minulle, käyn tosi harvoin, eipä ole ollut tarvetta - onneksi. No menin jo varttin yli seitsemän, ajattelin että olen eka niin mies pääsee mahdollisimman pian töihin. Mutta se kokemuksen puute, siellähän istui jo seitsemän mummua ja pappaa ennen minua ja juu jonotusnumerokone alkaa syöstää numeroita vasta puoli kahdeksan ja juu minä saan ottaa lappuni kahdeksantena, koska he olivat istuneet siellä jo ennen minua, osa jo seitsemältä. En sitten kysynyt, että miksi ne istuvat siellä puoli tuntia ennen numerokoneen avautumista....kai niillä oli johonkin kiire. Eli otin sitten sen vuoronumeron kahdeksan ja keskustelin säästä, lämmintä on.
Näytteenotossahan ei sitten kauaa mennyt, viisi putkea verta ja sydänfilmi ja sitten pääsi mies töihin.
Maanantaina sitten taas lääkärille tuomiolle.

Tällaista tämä vanheneminen sitten on.