Matkustaminen

Tulipa mieleeni aiheeksi matkustaminen, kun huomenta Suomi-ohjelmassa kerrotaan matkustamisesta Mauritiukselle. Näyttää vallan ihanalta - ehkä joskus sitten eläkkeellä. Itse ole matkustanut ennen lapsia paljon, nykyään vain nojatuolissa.

Ensinnäkin usein on kivoja tarjouksia perhehyteistä, perhepaketeista jne. Mutta ne koskee normaaleja perheitä, ei suurperheitä. Sitten kun ruvetaan räätälöimään tarjouksesta sopivaa tällaiselle epänormaalille perheelle, se menee joko mahdottomaksi tai äärettömän kalliksi, jopa normihintaakin kalliimmaksi. Jännää kyllä. Siitä syystä, emme ole paljoa matkailleet, koska se on niin hankalaa....ja toki kallistakin.

Meidän lapset ei ole autossa istuja tyyppiä....ilmeisesti normaalistikin saa istua autossa riittävästi, kun välimatkat on pitkiä. Siksi mökkikin hankittiin läheltä.
Laivalla on käyty ja vieläkin mahdutaan ahdattuna kahteen hyttiin. Mutta hotellihuoneet onkin toinen juttu, ei mahduta kahteen, kun ei sinne saa riittävän montaa lisävuodetta ja kolmea huonetta emme saa kun ei ole kolmea aikuista....hankalaa siis. Entäpä ne ruokailut tai niistä aiheutuvat kustannukset ravintoloissa....aika järkkyjä hintoja.

Viime kesänä pääsi minun ja äitini kanssa neljä vanhinta lasta Rhodokselle. Kyllä sitä odotettiin. Ja olihan se toki kokemus ja elämys lapsille. Vaikka äiti kyllä ikävöi myös kotiin jääneitä lapsia kovasti. Matka mahdollistui äitini rahallisella avustuksella ja  otimme all inclusive paketin, ja se oli kyllä paras ratkaisu. Ja selvisimme kahdella huoneella, koska mukana oli vain ne neljä lasta, eli lähempänä normaalia. Muistoihin jää ne matkan viivästykset mennen tullen. Mennessä lähtö viivästyi noin 12 tuntia ja lähtö tuli yllättäen vajaan kolmen tunnin varoitusajalla, enpä ole koskaan ajanut niin lujaa. Ja saatiin kävellä autosta suoraan lentokoneeseen, mutta tärkeintä että ehdittiin. Paluumatka tuntui sujuvan mukavasti ja istuimme jo ajallaan koneessa, kun moottori hajosi ja istuimme 7-8 tuntia lentokentällä ja muutaman tunnin viereisessä hotellissa ja kotimatka pääsi alkamaan äärettömän väsyneinä 17 tuntia myöhässä.
Ehkäpä joskus taas.....mutta toisella lentoyhtiöllä.

Viroon voisi lähteä, kun lapsilla on nyt passitkin. Itse tykkään käydä tuossa naapurimaassa kovasti.

Yksi mieleenpainuneista matkamuistoista myös.....