Antiikkia, antiikkia

Olen kiinnostunut kaikesta vanhasta, ollut kai aina. Moni piti kai hulluna, kun rakensimme entiselle paikkakunnalle uuden talon, johon muutimme vuonna 2001, kaipuu maalle kuitenkin oli ja iti. Kävimme katsomassa useampaa erilaista paikkaa, kunnes päädyimme tänne ja rakastuimme. Myimme siis viisi vuotta vanhan talomme ja ostimme ikivanhan talon maalta. Palvelut olivat yli 20 kilometrin päässä, kauppakin. Myönnän kyllä, että päätöksen tehtyämme, hiukan alkoi hirvittää....lähinnä nuo välimatkat, lasten kaverit, koulumatka jne.  Mutta kuinka onnellisia olemmekaan tästä ratkaisusta olleet, vaikka hommaa täällä varmasti riittää enemmän kuin entisessä elämässä. Ja autoon tulleita kilometrejä. Ja tänne muuttaessamme lapsia oli viisi, nyt seitsemän.....se on se maalaisilmasto - niin puhdasta ja hedelmällistä.

Tuo blogini yläosan kuva on asuinympäristömme. Keskellä ei mitään. Tänä syksynä ensimmäistä kertaa uskoni täällä asumiseen horjui, kun tiet olivat ihan ajokelvottomassa kunnossa ja niitä pitkin piti ajaa useamman kerran päivässä neuvolaan, hammaslääkäriin, lasten harrastuksiin....nyt on taas hyvä. Nyt vaan kouluverkko puhuttaa, nyt lapsilla on koulumatkaa 12 km ja se on ihan hyvä ja kuljetukset toimii. Mutta mitä sitten kun uhkakuva on että muutaman vuoden päästä kaikki kyläkoulut loppuu kunnassa. Meillä on silloin vielä pieniä koululaisia ja eskarilaisia, heidän koulumatkansa olisi tuo yli 20 kilometriä, eikä suinkaan suorinta tietä. Koulumatka kestäisi varmasti kauan, liian kauan oman mittapuuni mukaan noin pienille. Mitä me sitten teemme, joudummeko harkitsemaan muuttoa muualle?

No polveilin aiheesta....sinänsä yllättävää minulle  ;)  . Hamstraan vanhoja esineitä, vanhoja huonekaluja, antiikkia....Isäni kuoltua perin monta ihanaa antiikkihuonekalua ja tietenkin jouduin myös hieman täydentämään kalustoa  :)  Kotimme on sekoitus uutta ja vanhaa.

Tässä löydöt antiikkiliikkeestä. Pieni pöytä keittiössä, keittiö on niin pieni, että sinne ei mahdu isoa pöytää,saati koko seurakuntamme syömään. Siksi meillä on iso pöytä olohuoneen puolella, jossa myös koko perhe ruokailemme. Toimii meillä. Jos jotain muuttaisin, niin toki haluaisin isomman keittiön ja sinne puuhellan.

Tässä lempihuonekaluni, peilipiironki perittynä isältäni. Aivan ihana ja massiivinen.

Myös kaksi tällaista laiskanlinnaa perin isältäni. Väri on ehkä.....ei niin makuuni, mutta olen jo tottunut. Aivan ihanat istua.

Kuva on huono, mutta kyseinen kattokruunu on myös isältäni ja yksi rakkaimmista esineistäni.

Haaveissa on vielä vaikka mitä. lapset eivät tosin halua huoneisiinsa antiikkia, heidän sisustuksensa on sitten vähän uudempaa. Olemme löytäneet kaikkea kivaa lastenhuoneisiin nettiputiikista  on24.fi , vähän erilaista. Nyt vaan odottelemme tyttöjen sänkyjä tulevaksi, kun niitten tulo on viivästynyt. Muuten kaikki on tullut kuten on luvattukin. Olen tilannut sieltä sohvan, kaksi kenkäkaappia eteiseen, vaatekaapin eteiseen. Tytöille tuli uuden kirjoituspöydät ja vaatekaappi ja ne sänngyt tulossa. Kaikki on ollut aina kunnossa ja moitteetonta. Kokoomista on siis riittänyt, mieheni alkaa olla jo aika pro siinä asiassa. Mutta kokoaminen sujuu paremmin lasten avustuksella kuin minun.
Lasten uusista huonekaluista en nyt viitsi ottaa kuvaa, kun ympäristö on niin sekainen. Millä saa lapset siivoamaan....laittamaan tavarat paikoilleen, takkinsa naulaan, kenkänsä paikoilleen??