Monelta löytyy tuo tukiverkosto ja olkaa onnellisia siitä. Ehkä sitä ei aina huomaa olla siitä kiitollinen, kun sellainen ja toimiva vielä löytyy. Meillä ei löydy, ei ole oikeastaan koskaan lastenhoitoapua, miehen kanssa kahdenkeskiset menot on tyyliin kerran kahdessa vuodessa. No tälle vuodelle tulee jopa kaksi, kun oltiin jo katsomassa vuonna 85 elokuva ja toukokuun lopussa mennään Bon Jovin konserttiin. Ei siis mielestäni liian usein.
Joskus tarvitsee myös päiväsaikaan päästä ilman lapsia mm. hammaslääkäriin, lääkäriin ja mihin lie, missä pääsee helpommalla yksin kuin pikkuväen kanssa. No meillä on ollut kuin lottovoitto tähän kunnan perhetyöntekijä, joka on käynyt meillä pian vuoden. Niin ihanaa. Maksullistahan tuo palvelu on, mutta mielelläni maksan.
Tänäänkin siis piti mennä Vammalan aluesairaalaan äitiyspoliklinikalle, ja olisi se ollut aika haastavaa noitten kotona olevien pienten kanssa. Pelastava enkeli oli sitten tuo perhetyöntekijä, joka pyyhälsi aamulla lasten kanssa, jotta minä pääsin lähtemään. Ja vieläpä ehdin käydä ihan itsekseni kahvillakin. Luksusta.
Tällaisia mietteitä tällä erää.
Ei ole meilläkään tukiverkkoa, tai me ollaan toistemme tukiverkko miehen kanssa ja kahdenkeskisissä menoissa sitten jo isoiksi kasvaneet lapset.
VastaaPoistaJos ei muuta, niin tästä on oppinut perhe pitämään yhtä ja muodostamaan omat perinteensä moniin tilanteisiin ja toisaalta tietää minkälainen mummu/anoppi sitä on sitten itse :)
Kupla