Halloween asuja....

Paavo Pesusieni peruukilla ja ilman. Äiti olisi valinnut peruukin, tytär ilman ja jälkimmäinen vei voiton. Puvulla tuli toiseksi parhaimman puvun palkinto. Paavo Pesusieni ei nyt mikään pelottava ole, mutta tyttären suosikki, äidin inhokki.....äiti ei ymmärrä ko. huumoria.

Ja tässä tiukkailmeinen noita.

Kuopuskin halusi kuvattavaksi ihan vaan siksi, että  oppi seisomaan ilman tukea.

Kiireistä vaiko organisoinnin puutetta

Monta päivää jäänyt kirjoittamatta, no on ollut olevinaan kiirettä. Perjantai on muutenkin kiireinen päivä, kun pienillä on kerhopäivä ja sitten taas iltapäivällä yhtä tytärtä käyrätorven kanssa soittotunnille. Nyt oli vielä lisä se, että koululaisilla oli halloween disco ja sinne piti sitten kiirehtiä soittotunnin ja pukeutumisen jälkeen. Asut tarvitsee aina olla vimpan päälle. No kaksi vain laittautui kotona kun esikoinen lähti discoilemaan kaveriltaan ja yksi tytär ei edes lähtenyt discoilemaan vaan meni kaverinsa kanssa Tamperetaloon katselemaan ja kuuntelemaan Juha Tapiota....Itse kävin discoilun välissä kaupassa koska lauantaina ohjelmassa oli vanhimman tyttären ja kaverinsa 11 vuotis synttäribileet tuossa seuraintalolla.

Lauantaina siis vietettiin noita bileitä, oli karaoke ja discopalloa ja kilpailuja, väkeä taisi olla 20, riehakkaita joten onneksi oli muualla kuin kotona. Synttärit onnistui hyvin ja kaikilla oli hyvä mieli, äideilläkin. Herkkuja jäi kotiinkin tuotavaksi.
Illalla sitten lauantaisauna ja lapset toivoivat iltapalaksi lämpimiä voileipiä. Iskä ja lapset niitä sitten työsti illalla. kaikenkaikkiaan mukava ilta.

Aamulla heräsin järkkyyn päänsärkyyn, joka ei helpottanut millään. Lähdimme kuitenkin mökille lämmittämään ja lapset halusivat paistaa grillikodassa makkaraa. Piti olla reissussa pidempäänkin, mutta päänsärkyni ei vaan helpottanut, joten palasimme kotiin ja minä päivystykseen. Olo oli hirveä ja omituinen. No sain vahvempaa troppia ja verenpaineet oli taas korkeissa lukemissa. Onneksi huomenna on asian tiimoilta omalääkäri....vanhaksi olen siis vissiin tulossa, vaivojen kera.

Ei olo vieläkään ole mikään hyvä, mutta parempi. Kuuba ja Algeria tullut tutuksi, koska lapsilla on esitelmät ko. aiheista ja myöskin on tullut treenattua kolmannen luokan englantia. Kertaus on opintojen äiti.

Mainospala testiryhmältä

Lupailin kuvia noista lelukutsuleluista ja peleistä ja haettiin esittelylaukut ja laitettiin iltaa varten kuntoon. Samalla lapset taas innostuivat leikkimään ja pelailemaan kun kannoin aarrearkut olkkariin.

Tässäpä Plantoysin ja Voilan kestäviä kattauksia ja herkkuja. Näyttääkin herkullisilta, eikö?

Plantoysin parkkitalo. Paljon tykätty, sarjaan saa huoltoasemaa, lentokenttää, tieosia yms. Ja jos on ennestään esim. brion puurautatietä hankittuna niin tämän saa liitettyä siihen.

Smartgames logiikkapelit on tosi suosittuja ja koukuttavia - aikuisillekin. Tässä pohjoisnapa, taitaa olla ainakin omissa esittelyissä suosituin.

Tytöt esittelee käsinukkeja : hämis, leppis, kroko ja lehmä.

Ja rakentelua wedgits palikoilla.

Ja toinen tytär rakentelee supersuosituilla smartmaxeilla. ja sitten vielä yksi valmis rakennelma.

Jokaiselle jotakin siis.

On meillä jotakin suurta, muutakin kuin perhe

Eli meteli....no ei vaiskaan. Ruokalaskut on suuria ja kattilat....tästä kuva tähän kun meillä soppa keitetään 10 litran kattiloissa. Tänään tarjolla siskonmakkarasoppaa, nam.

Mutta siis ruoka - kamala menoerä ja ruoan hinta senkun nousee. Vaikka kuinka yrität vertailla hintoja ja seurailla tarjouksia, niin ruokalaskut aina ahdistaa. Mutta pakkorako, se ruoka.

Ei työt tekemällä lopu

Siis kun on niin monta keskeneräistä hommaa ja tehtävää tehtävää, eikä tiedä mistä aloittais. No mitäpä minä sitten tein, istahdin tähän koneelle kirjoittelemaan. Ehkä saa ainakin ne hommat päässä järjestykseen.

Ne pyykit odottaa edelleen laittajaansa (tulkaa nyt vaikka joku), oikein ottaa päähän nuo kasat tuossa, mutta ei vaan pysty, kun joku on vastenmielistä niin se. Tästä tulikin mieleen, että vein taas eilen ison kasan kirpparille tavaraa myyntiin ja toivoa sopii, että kauppa käy. Pieniä tytttövauvan vaatteita eli kai ne meidän vauvat on tässä....siis kai.
On ollut jo kirpparipöytä 2kk ja paljon on myyty, mutta tuntuu että tavara ei vähene millään, kumma juttu. Enkä siis ole ostanut aina tilalle kun edellinen on mennyt kaupaksi. Otin nyt pöydän vielä kuukaudeksi, vaikka päätin että en. Mutta se tarkoittaa taas sitä, että pitäis katsella niitä kirpparikamoja kasaan ja hinnoitella, ei sekään käy kädenkäänteessä, kun joku keskeyttää. Se noissa muissakin odottavissa hommissa on, että kun aloitat niin jatkuvasti joku keskeyttää, kun voiskin tehdä kerralla alusta loppuun, jollakulla on vessahätä, jollakulla tavarat vaipassa, nälkä tai jano.....hyvä syy siis olla edes aloittamatta.

Huomenna on lapsilla halloweendisco ja asupussi on....jossakin. varmaan jossakin perimmässä nurkassa, jota tarttis ruveta etsimään. No onneksi ne asut on edes kaikki samassa pussissa niin ei tarvitse etsiä kuin yksi pussi. Täytyypä räpsiä huommenna sitten kuvia tänne millaiset asut kelläkin on, tai no kaksi taitaa lähteä kotoa ja kaksi muualta.

Pitäisi laittaa illan lelukutsujakin varten kaikki valmiiksi. Sen kyllä ehtii vielä. tarviikiin ottaa muutamasta lelusta kanssa kuvia, vaikka joululahjavinkeiksi jos joku sattuu lukemaan näitä höpinöitä. Tykkään käydä pitämässä noita esittelyitä, esittelypaikkoja tarvitsisi saada vain lisää - vink vink. Ja kiva esitellä tuotteita joihin itsekin on hurahtanut ja lapset. Tähän sopiikin edustamani firman motto :  lapsihan oppii leikkien. ( www.leikkien.fi )

Vierailijoita.....

On ollut blogissani eilen yli 100....kiva juttu. Kommentoikaahan myös.  Mietin alussa uskallanko julkaista tätä missään, kiinnostaako ketään. Ehkä jotakuta, ehkä myös uteliaisuutta.....mutta kiitos että vierailette blogissani.

Iskä

Kuvat on huonoja, kun on kuvattu kuvasta....
Isä on niin usein mielessä, varmaan lähestyvä isänpäivä vaikuttaa, mutta varmasti myös se, että nyt on aikaa surulle ja ajatuksille ja muistoille, kun kaikki järjestettävät ja hoidettavat asiat on hoidettu. Ei päivääkään etten isää ajattelisi....möykky on ja pysyy sisällä.....

Isän kuolemasta on siis 5,5 kk....käännekohta, jolloin mun elämäni muuttui. Olin isän kanssa yhteyksissä miltei joka päivä. 13.5.2011 olin lasten koulun kanssa kevätretkellä Tampereella. Iltapäivällä ajattelin että pitäisi soittaa isälle, mutta jätin soittamatta. Päästiin kevätretkeltä kotiin ja ehdin ottaa kupillisen kahvia, kun lapset sanoivat että pihaan ajoi poliisiauto.....he tulivat kertomaan isän kuolleen iltapäivällä.... Sen jälkeen menikin tosi pitkä aika ihan sumussa ja surussa. Siinä kohtaa olisin monasti tarvinnut tukiverkostoa, apua lasten kanssa, mutta enpä saanut. Oli paperia paperin perään, hautajaiset, omaisuuden realisointia, perunkirjoitusta ja vaikka mitä ja kaikki ihan uutta minulle. Onneksi oli tämä perhe, joka piti siinä normaalissa elämässä kiinni, oli pakko jaksaa, vaikka välillä tuntui ettei jaksa.
4.6.2011 isä haudattiin Nokialle lähelle mummun ja vaarin hautaa. Se oli mustaakin mustempi päivä. Isän näköiset hautajaiset ja vain lähimmät paikalla. Arkku oli kaunis, kukat olivat kauniita, pappi puhui kauniisti ja ilmakin oli kaunis ja lämmin. Olin niin kietoutunut suruuni, mietin, tuinko lapsia surussaan tarpeeksi.....

Kuolinsyy on vielä hämärän peitossa....isä oli kuollessaan vain 57 vuotias, tiettävästi terve mies. Lähti komiasti saappaat jalassa....kuten olisi halunnutkin.

Monasti mietin, että kumpi parempi, että tietää sairauden tms. vuoksi että kuolema on lähellä ja saa hyvästellä läheisensä vai se että käy kaikki ihan yhtäkkiä, varoittamatta. Itselläni tapahtui tuo jälkimmäinen ja tuntuu että kaikki jäi kesken, hyvästitkin sanomatta......paljon tekemättä, paljon sanomatta....miksei niitä tehty tai sanottu, ei tiedetty että yhteinen matka loppuu niin pian.

Isä, kaipaan sinua hirvittävästi.