Pääsisäiseen päin

Pianhan se pääsiäinen on. Koululaiset ovat istuttaneet koulussa rairuohoja ja yhtäkkiä havahduin, että täytyyhän noiteen pienenpienkin se homma tehdä. Me istutimme rairuohoksi ohraa, tulee mielestäni kauniimpaa. Nyt on sitten se tehty. Eivät vaan malta odottaa, että kasvaa.
Seuraavaksi pitäisi hakea pajunoksia ja askarrella virpomisvitsoja, kun sunnuntaina menevät virpomaan. "Virvon varvon vitsat käyvät, tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks, vanhasta nuoreks. Sulle vitsa, mulle palkka".
Pääsiäisenä onkin koululaisillakin viisi päivää vapaata, kun ovat jo torstainkin vapaalla viime viikolla olleen yökoulun vuoksi.

Teinpä löytöjä oman kunnan nettikirppiksellä. Ostin sellaisen muovisen liukumäen, plaston poljettavan traktorin peräkärryllä ja toisen pokutraktorin ja köyhdyin vain 35 euroa!! Kyllä olin onnellinen. Pieni liukumäkin on ollut nyt sisällä ja kaksi nuorinta ovat viihtyneet hyvin sen parissa.

Tuollaisen siis.

Tänään olisi ohjelmassa kuopuksen 1.5 vuotis lääkärineuvola. Ja se onkin hyvä, saa korvat katsottua samalla, kun pikkumies on kuumeillut pari päivää. Ja jospa se tuon kutosenkin korvat ehtisi tsekkaamaan.

Mistä muffinsit tulee....

Kysyi kolme vuotias tyttäreni eilen.....ja minäpä tunsin piston jossakin sydämen tienoilla ja ajattelin, että apua, tulee liian harvoin leivottua lasten kanssa. Niinpä päätin, että tänään leivotaan muffinseja. No aamusta alkaen kysyttiin, että koska leivotaan.....
Ja niin leivottiin pätkismuffinseja ja siinä kohtaa viimeistään muistin, miksi tulee niin harvoin leivottua lasten kanssa. Kaikki halusivat sekoittaa, kaikki halusivat rikkoa munia jne. Ja sitten kaikki täyttivät muffinsivuokia ja tuloksen atoki oli kaksi pellillistä herkullisia muffinseja, mutta myös jauhoja joka paikassa, tiskiä, takinaa joka paikassa, kaikkien vaatteet enemmän ja vähemmän takinassa tai jauhoissa jne. Mutta lapsilla oli hauskaa....ja sehän on tärkeintä. Kohta alan siivoamaan sotkuja, kun tästä koneelta itseni nostan.

Ja kuva viimeisistä lumileikeistä......

Pitäisi päivittää

Pitäisi kirjoittaa, mutta kun en keksi mitä kirjoittaisi....siis sitä luovuuden tuskaa taas.
Kovasti kesää kohti mennään. Kyllä niin väsyttää aamuisin kellojen siirtämisen jälkeen, vaikka menen aikaisin nukkumaankin, en koskaan  valvo kymmentä pisempään.

Kevätvarustelua on tehty vaatteiden osalta ja kelkat, pulkat ja sukset viety talvisäilöön myllyyn. Piha on kyllä aika jäätiköllä, mutta paljon on myös jo ihan hiekalla. Leskenlehden nuppu on jo näkyvissä navetan seinustalla,mutta kukkaan ei ole vielä puhjennut. Yöt ovat olleet kylmiä, tänäänkin -6. Perjantaiksi lupasi lunta.....ei yhtään olisi tarvis enää. Vettä vaan niin lumet lähtee nopeammin.

Mutta palaan taas, kun saan jutun tynkää enemmän. Kenties tänään kuvien kera muffinsileipojaisista. Mitä muille, lukijoille kuuluu???  Laittakaahan kommentteja.

Tällaiset ihanat, pirteät kevätvermeet sai kuopus. Vielä ei ole tosin niillä päästy ulkoilemaan.

Ja vitonen on onnessaan uusista tennareistaan....jotka odottaa kaapissa tennarikelejä.

Ja kenkäkaupoilla on käyty, vissiin ainakin 15 parin verran.

Muodonmuutos

Nyt on poika käynyt parturissa ja kyllä on suuri muutos. Aikaisemmassa tekstissä on pojasta kuva pitkässä tukassa ja nyt tulee uudella tukalla....

Olin niin tyytyväinen lopputulokseen. Poika itse oli etsinyt hiusmalleja netistä ja esitti sitten haluamansa parturille. Ja tietty asianmukaista vahaa ostettiin.

Dressmanilta löytyi pojalle suorat housut. Farkut on koko 170 cm ja dresmanin valikoimasta löytyi mustat suoran housut, jotka olivat passelit. Niitä saapi sitten käyttää konserteissa ja perjantaina hautajaisissa ja muissa tulevissa juhlissa. Kyllä oli äärettömän ihana myyjä tuolla myymälässä Ylöjärvellä ja erittäin hyvää palvelua.

Palasimme kotiin päin, niin katkesi pakoputki autosta ja roikkui siis maahan. Mikä meteli....ja ihmiset kääntyivät toljottamaan joka suunnalta, ihan kuin olettaen, että en tiedä tapahtunutta. Kyllä oli noloa! Ja muusta perheestä se tuntui olevan kovin huvittavaa....nyt tarttisi sitten saada auto mahdollisimman pian kuntoon, kun ilman autoa en pärjää. Kyllä tuntui kyliltä 20 km kotimatkakin niin pitkä tuolla rikkinäisellä putkella - huoh.

Mutta nyt nukkumaan, flunssa ei vain hellitä ja olo on niin raskas.

Buzzausta ja hopottamista

Toimin aika ajoin buzzadorina ja hopottajana. Siinähän pääsee testaamaan joitakin tuotteita ja sitten suosittelemaan niitä muille ihmisille. Hauskaa.

Buzzadorista sain nyt testattavaksi kissanruokaa laatikollisen. Ja hyvin ainakin meidän kissoille maistuu.

Ja hopottajana toimin lasten puuroille. Niitä tuli myöskin laatikollinen kokeiltavaksi. Kaikki maut ei kyllä maistu meidän kuopukselle.

Vihdoin parturiin

Siis itsekin pääsen tiistaina, vihdoin. Onneksi tilasin ajoissa, kun perjantaina on hautajaiset, vaikka niistä en parturia tilatessani  vielä tiennyt. Mutta vihdoin saan esikoispoikani parturiin, se on kasvattunut hiuksiaan aikansa ja nyt lupautui parturiin - vihdoin. Pojan hiukset eivät sovi pitkäksi, kun menevät hirveään solmuun ja "huopaantuvat" sieltä alta. Laitanpa nyt kuvan nykyisistä hiuksista edestä ja takaa ja toivon mukaan jo lähipäivinä kuvaa uudesta lookista.

Eli tämä tarina jatkuu.....

Kevätvarustelua ja omaa aikaa

Kun alkaa näyttää, että kevättä kohti mennään, on aika päivittää kevätvarusteet tai onhan ne samat varusteet myös kesä ja syksyvarusteet. Tuntuu vaan, että juuri hankin talvivarusteet koko porukalle ja nyt taas varusteiden vaihto. Ja nykyajan vaatteet, varsinkaan kengät, ei montaa kautta kestä. Tosin ei lapsilla välttämättä mahdukaan kauempaa, muttei todella kestäkään. Nytkin yhdellä sun toisella alkaa talvikengät olemaan mennyttä....mutta siis nyt on katsottu jo tulevaan. On ostettu tennaria ja lenkkaria. Välikausitakkia ja housua.  Sievoinen summa uponnut niihin. Mutta minkäs teet, on rikkaus kun on neljä vuodenaikaa.

Meillähän ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ei lastenhoitoapua missään. Ja se on viime aikoina stressannut ja masentanut allekirjoittanutta oikein urakalla. Neuvolasta on ennenkin tarjottu puhelinnumeroa perhetyöhön, mutta kynnys pyytää sieltä (tai mistään muualtakaan) apua on ollut tosi korkea. No nyt sitten suivaantuneena jatkuvaan avuttomuuteen, soitin sinne. Olin varautunut, että joudun johonkin pitkään avuntarvejonoon. Mutta mitäpä vielä, heti oli tälle viikolle aika. ja tänään tuli ihana perhetyöntekijä ensimmäiselle tutustumiskäynnille. Pelkäsin, miten lapset suhtautuvat, kun eivät olleet kovin innoissaan, kun eivät ole missään juuri hoidossa olleet. Ja nuorimmainen on kova vierastamaan. Mutta meni niin hyvin, lapset olivat innoissaan ja kaikilla oli kivaa. Tänään olin itse paikalla, mutta ensi kerralla saan poistua paikalta. Ja nyt siis minulla on arkena omaa aikaa kolme tuntia kerran viikossa. Niin ihanaa! Mietin vaan, että miksen ottanut yhteyttä aikeisemmin?

Kevättä kohti mennään, ihanaa. Itse en ole lainkaan talvi-ihminen. Mutta olkaahan varovaisia, on liukasta, katoilta putoaa jäätä ja lunta. Että vaikka kevät on huumaavaa aikaa, olkaa tarkkana.