.....ja mennään toki uudelleenkin. Siis sinne kuntosalille. Vähän oltiin siellä pihalla, mutta kyllä me opitaan ja hikikin kerkes tulla ja jaloissa ja käsissä tuntuu että jotain on ihan tehtykin. Ja juttukin luisti, vaikkei ennestää tunnettukaan salikaverin kanssa. Kivaa siis.
Negatiivista oli se, että sali oli kovin pieni ja väkeä jonkun verran, saijotenkin koko ajan varoa ettei tölmäse ketään. Sunnuntaina mennään katsastamaan kunnan toinen sali, oisko ees hitusen isompi.
Harmittaa niin vietävästi vanhimman tyttären puolesta, kun on käynyt näytelmäharjoituksissa intensiivisesti koko syksyn ja kevään. Harjoitellut hirveän määrän vuorosanoja ja ollut ahkera, tykännytkin kovasti. Nyt muutama muu lapsi ollut paljon pois, jonka vuoksi näytelmä esitetään lyhennettynä, vain kymmenen ekaa sivua. No kuinkas kävikään, tyttären roolit oli siellä loppupäässä, eli hän on tehnyt turhaa työtä, ollut turhaan innoissaan ja odottanut näytöstä, kertonut sukulaisille. Lavalla pääsisi seisoskelemaan, mutta ei ole mitään puheroolia kun ne omat roolit ei osunut siihen kymmeneen ensimmäiseen sivuun. Arvatkaa harmittiko, niin äitiä ja tytärtä. No eipä mene tytär enää harjoituksiin, eikä mene lavalle seisoskelemaan. Tyhmää kärsiä toisten takia, kun itse on uurastanut. Mutta eipä tälle voi kuin voivotella, opettajakaan, myönsi, että tytär joutuu nyt kärsimään muiden takia. Ei mene vaan aina nallekarkit tasan. HARMITTAA!
Tänään vien yhtä tytärtä lääkäriin, kun ei kuule kuulokokeessa korkeita ja matalia ääniä.....lääkäri katsoo ettei ole vaikkua ja tulehdus on parantunut. Kyllähän tuo ihan normaalisti muuten kuulee. No tarkastetaan. Lääkärille menon ärsyttävin puoli on se, että täytyy ottaa nuo kolme pienintäkin sinne istumaan ja odottelemaan, kun niitä ei saa nyt mihinkään. Ja lääkäriä ei tietty saanut sellaiselle päivälle/ajalle, kun olisi se kullanarvoinen perhetyöntekijä meillä.
No kun sieltä lääkäristä selviydyn, onkin kiirehdittävä kotiin ja vaihdettava kokoonpanoa ja vietävä kolme lasta parturiin, nelonen, vitonen ja kutonen. Pari kaverisynttärilahjaakin pitäisi huomiselle saadan, mutta ei taida keritä muutakuin hakemaan rahalahja kirjekuoreen, tylsää, mutta joskus niin.
No niin näillä mennään, aina ei voi tehdä kuten haluaisi, vaan joskus täytyy tehdä toisin, silleen kun on mahdollista.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti