Yksinhuoltajana

Niin siis otsikosta huolimatta avioliittoni voi hyvin ja on voimissaan. Mutta tämän viikon olen ollut ja olen edelleen vielä ainakin vuorokauden yksinhuoltajana. Mies ja esikoinen ja kolmonen ovat Ruotsissa. Matka on muksujen orkesterin soittomatka, kovasti odotettu sellainen. Isäntä on siellä valvojana. Lähtivät kotoa maananantaina ja tiistain välisenä yönä ja tulevat perjantaina puolenpäivän aikaan.
Täytyy kyllä nostaa hattua yksinhuoltajille, minusta ei varmaankaan olisi siihen, no ainakaan tällä katraalla ja asuen täällä keskellä korpea.

Lauantaina on vielä ristiäiset, niitäkin pitäisi suunnitella, onneksi äitini on siinä apuna ja onneksi olemme ulkoistaneet julat eli pidämme ne muualla, ei tarvitse siis siivota ja puunata  (ja sen huomaa.....). On ollut vitosen kouluunmenotarkastusta, kauppareissuja villien muksujen kanssa, synttärikuskausta, kavereita, uintia, huomenna vielä  vauvan lääkäriä ja ristiäistarvikkeiden ostoa. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, parilta muksulta puuttuu vielä osa vaatteista....

Soittajilla on mennyt hienosti. Itselleni on outoa, kun yleensä olen aina kaikilla reissuilla ja retkillä mukana ja vastuussa lapsistani ja nyt pallo onkin miehellä. No on hän raportoinut ahkerasti, tietäen, että pohdin ja stressaan. Ehkä heillekin tekee hyvää ilman holhoavaa äitiä  ;)

Ukkosta pelkään ja sitähän on nyt yksinollessani riittänyt ja ennustusten mukaan tulee riittämään.....kesä on ihanaa aikaa, mutta hyttyset ja ukkonen ovatkin äärettömän ikävät vitsaukset, ilman niitä olisi miltei täydellistä.

Aurinkoa ystävät  :)