1. On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa. Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin. Teille laulamme nyt näkemiin. Turvallista matkaa me toivotamme näin. On aika purjeet nostaa ylöspäin. Turvallista matkaa aalloilla elämän kanssa hyvän ystävän.
2. Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa. On joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa. On yksi, joka pysyy, kaiken ymmärtää: Jeesus vierellemme aina jää. Turvallista matkaa me toivotamme näin. On aika purjeet nostaa ylöspäin. Turvallista matkaa aalloilla elämän kanssa hyvän ystävän.
Tuo on se laulu, joka lauletaan mm. koulunsa päättäville kutosille. Meilläkin huomenna kevätjuhlassa ja kyllä siinä itkuhanat aukeaa. Pojan opettaja sanoi viime vuonna silloisista kutosista hyvin, tuuppasi joukon kohti tuntematonta. Siltä itsestäkin nyt tuntuu. Tuttu ja turvallinen alakoulu loppuu ja suuri ja tuntematon odottaa. Kyllähän toki oikeasti tiedän, että kaikki järjestyy ja menee uomiinsa, kunhan alkuun päästään. Mutta onhan se niin, että kaikki uusi ja tuntematon jännittää ja mietityttää . Mutta niin elämän kuuluu mennäkin, lapsen itsenäisyys kasvaa. Ja varmasti helpompaa seuraavan kohdalla, mutta eka on aina eka. Viimeisiä päiviä viedään.
Meillä tuota laulua lauletaan joka päivä,tytär joutuu säestämään sen kutosille huomenna.Ja eskarissahan tämä jo opitaan,on siis jokakeväinen tuttu juttu...
VastaaPoistaTsemppiä,äidin sydäntä se ylä-asteelle meno hirvittää,mutta siitä se lähtee!Meillä jo toinen sinne siirtymässä...