Lehdet lentää, lehdet lentää, nyt syksy jo on.....

SYYSLAULU

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie."

- Tove Jansson - (suom. Elstelä)

Vettä tulee niin, että kohta meiltä pääsee liikkumaan vain uiden tai veneellä. Ja on se niin mielenkiintoista, että yläkoulussa olevat lapset eivät voi pukeutua sään mukaisesti, vaan mieluummin kastumista ja/tai kylmää uhmaten. Onhan se toki mukava olla koko päivä märissä kengissä ja sukissa tai muuten märissä vaatteissa. Alakoululaiset sentään pukeutuivat sään mukaisesti: saappaisiin ja sadetakkeihin.  No etäisesti muistan oman asenteeni ja käytökseni yläkouluikäisenä.....

Viimeinenkin harrastus alkoi eilen. Vitonen eli rasavilli poikamme aloitti sählykoulun ja kivaa oli. Ja kuinka reipas tuo poika olikaan, kun äiti oli "kärpäsenä katossa". Poika ei siis tiennyt, että äiti katselee. Osasi hoitaa asiansa hienosti. Tuli hyvä mieli.

Tarttis alkaa kuvaamaan ja myymään pieniä vauvanvaatteita ja pieniä tytön vaatteita, miten se muka on niin raskasta tai vastenmielistä, että siirrän hommaa koko ajan...

Olen lukenut viime aikoina paljon kasvatusoppaita, lähinnä nuoria ja murrosikää koskevia. Ehkä kipuilen sen asian rinnalla ja pohdin asioita. Ei ole nuoruus helppoa aikaa, ei nuorelle itselle eikä vanhemmille. Paljon on tullut pohdittua asiaa.....niin haavoittuvaista aikaa. Vaaditaan ymmärrystä ja tukea ja oikeissa kohdissa, oikealla tavalla.....Ja kun maailma on kovin erilainen kun itse oli nuori, toki moni asia samanlaistakin. Toivottavasti vastoinkäymisetkin pian kääntyisi voitoksi.....
näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Mukavaa sadepäivää.