Paluuko??

Hienoa, että on kaivattu. Lämmittää mieltä. Viimeksi kirjoittanut syyskuussa viime vuonna. Monesti olen miettinyt, että pitäisi kirjoittaa.....mutta en ole saanut aikaiseksi, enkä oikeintiedä mistä kirjoittaisi tai vaikka mistä aloittaisi.

Edelleen olen työskennellyt hoitoalalla. Tehnyt töitä iltaisin ja viikonloppuisin, hoitaen lapset silti kotona.  Ensimmäisessä paikkaa olin miltei vuoden.....ja sitten menin toiseen, jossa on ollutongelmia viihtyvyydessä tai siis työyhteisö ei ole kovin mukava. Ja nyt vaihdan paikkaa, jossa teen töitä syyskuun alkuun saakka.
syksyllä alkaa uudet haasteet, sain vakityöpaikan 1.9 alkaen ja silloin kaksi nuorinta menee päiväkotiin. Meillä ei koskaan ennen olekukaan ollut päiväkodissa.....Vakipaikkahan on kuin lottovoitto ja vielä oli haaveena työskennellä kehitysvammaisten parissa. Nyt toiveet toteutuvat ja siihen saakka teen keikkatyötä.
Arki on siis aika hektistä. Elämän ruuhkavuodet tosiaan.

Esikoisella on menossa peruskoulun viimeinen vuosi, yhteishaussa on haettu. Nyt sitten odotetaan ja jännitetään. Saa nähdä mihin numerot riittää.....koulu kun ei edelleenkään oikein kiinnosta.
Kakkonen pääsee kesäkuussa ripille, on aika menevä teini, jonka kanssa haasteita riittää. Ja yritetty selittää, että rajat on rakkautta....harva teini kai tyytyy siihen.
Kolmonen soittaa edelleen käyrätorvea ja lähestyy uhkaavasti teini-ikää, viimeinen vuosi alakoulussa menossa.
Nelonen on venynyt pituutta ja muuttunut muutenkin monella tapaa, on nyt alakoulun nelosella. Soittaa edelleen klarinettia.
Vitonen on erittäin energinen tokaluokkalainen. En aina tiedä miten hänen energiansa saisi kanavoitua oikein ettei menisi yleiseksi koheltamiseksi ja pahan teoksi....muuten näppärä poika, joka pärjää tilanteessa kuin tilanteessa.
Kutonen käy koulun eskaria, sekin jo kohta lopuillaan. Luku ja kirjoitustaito orastaa. Tänään juuri hammaslääkärin odotushuoneessa luki, että tervetuloa. Menevä tyttö, luonnonlapsi.
Seiska haluaisi tehdä kaikkea mitä isommatkin, pystyi tai ei. Ikää on nyt 4 vuotta. Todella voimakastahtoinen ja itsepäinen. Lähtee syksyllä päiväkotiin. Haluaisi ei kuulemma....
Ja kuopuksemme täyttää vappuna jo kaksi vuotta. Meidän vauhtiville, pyörittää kaikki pikkusormen ympärille. Oma tahto on hänelläkin ja sitä ei taivutella. Päiväkotiura alkaa hänelläkin syksyllä 2.5 vuotiaana. Saas nähdä miten käy.
Minulle tuo päiväkoti on vähän mörkö.....mutta haluan ja tykkään käydä töissä 15 vuoden kotiäitiuran jälkeen.

Siinä kai tärkeimmät.....kevät tulee ja kuraa riittää.....leskenlehdet kukkii jo. Yritän petrata ja alkaa taas kirjoittelemaan, jos jotakuta kiinnostaa lueskella. Mukavaa maaliskuun loppupuolta.