Näin suurperheenä törmää usein monenlaisiin kysymyksiin, esim. paljon teillä kuluu maitoa päivässä tai viikossa, minkälaisella autolla te ajelette, oletteko lestadiolaisia tai jonkun uskontokunnan edustajia, miten te mahdutte (kun on pieni talo) jne.
Noh, yksi päivä näitä tuossa mietin. Tai no ei kaikkia tarvinnut toki miettiä :)
Mutta maitoa menee päivässä varmaan vain kolme purkkia tai neljä, mikä on kai ihan ok, viikossa menee varmaan 25-20 litraa. Osa on tavallista ja osa laktoositonta. Leipää menee 1-2 isoa paahtoleipäpakettia päivässä ja sen lisäksi 1-2 ruispuikulapaketti, mutta ruoalla ei syödä leipää, paitsi keittopäivinä.
Perunoita keitetään kerralla yksi 2 kg:n pussi, se riittää koko porukalle, koska kaikki ei tykkää perunasta. Makaronia keitetään kolme pussia kerralla eli 1.2 kg, siitä saattaa jäädäkin. Riisiä keitetään kerralla yksi pahvirasia, onko siinä kilo?
Jauhelihaa menee yhteen kastikkeeseen noin kilo ja siitä saattaa jäädä isänne evästä.
Juustoa ostetaan aina iso, reilun kilon mötikkä ja kauankohan se kestää? Muutaman päivän-vajaan viikon. Leikkelepaketti ei kauaa kestä ja yhdestä kurkusta ei riitä kaikille. Iso 600 gramman florarasia hupenee nopeasti, olisiko parin päivän juttu.....Ketsuppia kuluu paljon :)
Vessapaperia menee pari rullaa päivässä. Talouspaperiakin kuluu paljon, mutta se ei ole välttämättömyys.
Tiskiainetta ja pyykinpesuainetta kuluu....tiskikone pyörii vähintää kaksi kertaa päivässä, joskus jopa kolme. Pesukonetta pitäisi pyörittää ainakin kerran päivässä, mutta aina en viitsi, niin sitten se pitää pyöriä toisina päivinä useamman kerran. Nyt kun vaihdoin ne lakanat kerralla niin olen pessyt pyykkiä noin kolme koneellista joka päivä.
No autoon kertyy kanssa kilometrejä, vaikka se ei liitykään suurperheeseen, vaan välimatkoihin. Mies ajaa työmatkaa noin 70 kilsaa/suunta eli 140 kilsaa joka päivä. Itse kulutan tiistai, keskiviikko ja torstai-illat tuolla kylillä 2-3 tuntia, kun en viitsi ajella tuota 23 kilsan matkaa edestakaisin. Mutta miltei joka päivä ajan vähintään 60 kilsaa, joskus enemmänkin, viikonloppuisin en paljon ajele.
Jokaisella on vähintään kahdet kengät, suurimmalla osalla enemmän+saappaat, niin meidän eteisessä on ainakin 30 paria kenkiä, ja kun eteinen on pieni kuin kärpäsen p* niin aina on sekaisin. Samoin kaikilla on esillä vähintään kaksi takkia, niin se on jo helposti 20 takkia. Rukkasista ja pipoista puhumattakaan. Samoin siinä eteisessä on nyt luistimia ja kypäriä ja mailoja.....ja ulkona on seinän vieressä 7 paria suksia, jotka tosin saa viedä varmaan jo säilöön.....
Makuuhuoneita on vain neljä eli useampi lapsi jokaisessa huoneessa, eivätkä näytä siitä kärsivän :)
Siinähän sitä tilastotiedettä hiukan....
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
tiistai 11. helmikuuta 2014
Nyt mulla on se!!
Nimittäin ompelukone!!
Tuli ostettua ihan yllättäen, kiitos blogikirjoittelun! Eräs tarkkaavainen lukijani otti yhteyttä ja kertoi, että voisi myydä koneensa edullisesti. Tarjoukseen oli pakko tarttua ja nyt minulla on kone. Eilen sen hain. Tästä alkaa taas uuden oppiminen.
No minä vasta eilen luin käyttöohjeita ja tein asian suhteen ajatustyötä, niin yläkerrassa kone surisi jo kilometritolkulla, kun tyttäret aloittivat ompelun. Eivätkä lukeneet ohjekirjoja ja syntyi jo monta kassia vanhoista lakanoista :) Toiset miettii ja suunnittelee ja toiset tekee....
Nyt kyllä tarttisi jonkun aloittelijn ompelukurssin, mutta eihän sellaista nyt ole tähän hätään tarjolla. kenties syksyllä voisi katsoa kansalaisopiston tarjontaa, ellen sitten ole jo ihan pro ;) silloin.
Kaikkea sitä ja ajatelkaahan, että tätäkään ei olisi tapahtunut, ellen olisi sitä tähän blogiin kirjoittanut. Kaikki on mahdollista siis. Ja joskus mietin, että lukeeko jorinoitani kukaan.
Mutta ei pelkoa, ei tästä tule käsityöblogia.....ehkä joskus jotain saavutuksiani voin kuvata. Muutenkin pitäisi ottaa enempi valokuvia, mutta ei vaan huomaa.
Olin eilen verikokeissa...ja ei voi aina parjata kunnallista terveydenhuolto. Menin asenteella, että istun siellä ikuisuuden, mutta kuinka ollakaan kaikki kesti 25 minsaa. Nopeaa ja tehokasta. Ja tuloksia tuli tekstiviestillä puhelimeen, nykyaikaa. Mutta ei siinä viestissä toki lukenut, onko arvot ok vaiko eivät. No siinä auttoi sitten netti. pääasiassa kaikki oli kai kunnossa.
Tänään saakin ottaa rauhallisesti aamupäivän, mutta sitten iltapäivän puolella se ajelu taas alkaa. Pitää hakea nelonen koulun tiedekerhosta. Sitten pitää kuskata vitonen sählykouluun ja nelonen soittotunnille. Pitäisi hakea nelosen silmälasit liikkeestä ja käydä viemässä kirpputoripöytään tavaraa ja muistaa ostaa kaneille ruokaa. Eli aika rauhallista kuitenkin. Jospa vielä illalla pääsisi saunaankin. Niin sittenhän se päivä olisi jälleen paketissa.
Kurkkukipua ja nenän tukkoisuutta porukka hieman täällä valitellut, mutta eiköhän se siihen jää. Meille ei nuo flunssat oikein iske päälle - onneksi.
Tuli ostettua ihan yllättäen, kiitos blogikirjoittelun! Eräs tarkkaavainen lukijani otti yhteyttä ja kertoi, että voisi myydä koneensa edullisesti. Tarjoukseen oli pakko tarttua ja nyt minulla on kone. Eilen sen hain. Tästä alkaa taas uuden oppiminen.
No minä vasta eilen luin käyttöohjeita ja tein asian suhteen ajatustyötä, niin yläkerrassa kone surisi jo kilometritolkulla, kun tyttäret aloittivat ompelun. Eivätkä lukeneet ohjekirjoja ja syntyi jo monta kassia vanhoista lakanoista :) Toiset miettii ja suunnittelee ja toiset tekee....
Nyt kyllä tarttisi jonkun aloittelijn ompelukurssin, mutta eihän sellaista nyt ole tähän hätään tarjolla. kenties syksyllä voisi katsoa kansalaisopiston tarjontaa, ellen sitten ole jo ihan pro ;) silloin.
Kaikkea sitä ja ajatelkaahan, että tätäkään ei olisi tapahtunut, ellen olisi sitä tähän blogiin kirjoittanut. Kaikki on mahdollista siis. Ja joskus mietin, että lukeeko jorinoitani kukaan.
Mutta ei pelkoa, ei tästä tule käsityöblogia.....ehkä joskus jotain saavutuksiani voin kuvata. Muutenkin pitäisi ottaa enempi valokuvia, mutta ei vaan huomaa.
Olin eilen verikokeissa...ja ei voi aina parjata kunnallista terveydenhuolto. Menin asenteella, että istun siellä ikuisuuden, mutta kuinka ollakaan kaikki kesti 25 minsaa. Nopeaa ja tehokasta. Ja tuloksia tuli tekstiviestillä puhelimeen, nykyaikaa. Mutta ei siinä viestissä toki lukenut, onko arvot ok vaiko eivät. No siinä auttoi sitten netti. pääasiassa kaikki oli kai kunnossa.
Tänään saakin ottaa rauhallisesti aamupäivän, mutta sitten iltapäivän puolella se ajelu taas alkaa. Pitää hakea nelonen koulun tiedekerhosta. Sitten pitää kuskata vitonen sählykouluun ja nelonen soittotunnille. Pitäisi hakea nelosen silmälasit liikkeestä ja käydä viemässä kirpputoripöytään tavaraa ja muistaa ostaa kaneille ruokaa. Eli aika rauhallista kuitenkin. Jospa vielä illalla pääsisi saunaankin. Niin sittenhän se päivä olisi jälleen paketissa.
Kurkkukipua ja nenän tukkoisuutta porukka hieman täällä valitellut, mutta eiköhän se siihen jää. Meille ei nuo flunssat oikein iske päälle - onneksi.
lauantai 8. helmikuuta 2014
Siivouspäivä
Tuntui taas kuin pommi olisi räjähtänyt tässä huushollissa. Joten ei muutakuin hommiin, siivottavaa riitti ja riittää. Ärsyttää niin paljon kun joka paikka roikkuu tavaraa.
Meinasin jo luovuttaa koko homman, kun kuopus vaan itki ja itki ja siivouksesta ei meinannut tulla mitään, kun isäntäkin oli autonhuoltohommissa ja pikkumiehelle ei sisarukset kelvanneet. No onneksi jätkän pätkä nukahti ja minä sain jatkaa hommia. Nyt on ainakin vähän siistimpää.....
Päätin kerralla vaihtaa kaikille kymmenelle hengelle petivaatteet, sen jälkeen tietää vaihtaneensa. Ja kun niitä alkaa pesemään, niin kyllä siinä viikko menee, kun on muutakin pyykkiä. Nyt on pyykkikasa lattiasta kattoon, kun on kaikki siellä kasassa. Sitä sitten setvimään.....huomenna. Onneksi isommat osaa jo itse laittaa uudet petivaatteet, paitsi tuo esikoispoika, joka ei oikein osaa tai halua tai jotakin siltä väliltä.
Tänään vein taas kirpputorille tavaraa ja tuntuu, että yhtään ei ollut pöydästä huvennut, mutta olihan se, tilitin pöydän, niin kassalta sain 199 euroa! Oikein alaleuka meinasi loksahtaa. No osa oli sitten lasten omia tavaroita, joita olivat antaneet myyntiin, niin kotona oli sitten vuorossa yleinen rahanjako :)
Nyt alkoikin, kuinka ollakaan, laiskottaa, kun lysähti tähän koneen ääreen....ei muutakuin ylös ja hommiin :)
Meinasin jo luovuttaa koko homman, kun kuopus vaan itki ja itki ja siivouksesta ei meinannut tulla mitään, kun isäntäkin oli autonhuoltohommissa ja pikkumiehelle ei sisarukset kelvanneet. No onneksi jätkän pätkä nukahti ja minä sain jatkaa hommia. Nyt on ainakin vähän siistimpää.....
Päätin kerralla vaihtaa kaikille kymmenelle hengelle petivaatteet, sen jälkeen tietää vaihtaneensa. Ja kun niitä alkaa pesemään, niin kyllä siinä viikko menee, kun on muutakin pyykkiä. Nyt on pyykkikasa lattiasta kattoon, kun on kaikki siellä kasassa. Sitä sitten setvimään.....huomenna. Onneksi isommat osaa jo itse laittaa uudet petivaatteet, paitsi tuo esikoispoika, joka ei oikein osaa tai halua tai jotakin siltä väliltä.
Tänään vein taas kirpputorille tavaraa ja tuntuu, että yhtään ei ollut pöydästä huvennut, mutta olihan se, tilitin pöydän, niin kassalta sain 199 euroa! Oikein alaleuka meinasi loksahtaa. No osa oli sitten lasten omia tavaroita, joita olivat antaneet myyntiin, niin kotona oli sitten vuorossa yleinen rahanjako :)
Nyt alkoikin, kuinka ollakaan, laiskottaa, kun lysähti tähän koneen ääreen....ei muutakuin ylös ja hommiin :)
perjantai 7. helmikuuta 2014
Oletko ajoissa vai myöhässä?
Minua inasen ärsyttää myöhästelevät ihmiset. Äitini esimerkiksi on aina myöhässä. Minä itse en ole koskaan myöhässä, yleensä olen aina hyvissä ajoin, aikaisessa. Mieheni taas on aina aikaisessa, liikaakin.
Tänä aamuna kuitenkin olin kerhosta minuutin myöhässä, vaikka ei kai siellä kellokorttia ole. Mutta huono omatunto siitä tulee ja tuli. Kamala selittely heti.
Ja tänäänkin se melkein myöhästyminen johtui siitä, että esikoinen oli aamulla kotona ja hänen kanssaan seurustelin. Poika on ollut tämän viikon työharjoittelussa isänsä työpaikalla ja sai tunnit jo täyteen eilen. Niin oli tänään sitten ansaittu vapaapäivä. Ja sitten auton lasitkin oli jäässä ja luulin ettei ole.....
No kun aamulla olin melkein myöhssä, niin hakiessakin olin melkein myöhässä eli jäi "päälle". Toivottavasti ei tullut tavaksi :) kaikkea sitä ihminen murehtii, kun ei edes myöhästynyt vaan vain melkein.
Nyt on päiväkahvin aika, poika kävi kauppa-autolla ja toi mammalle Runebergin tortun kahvin kanssa. Että se dieetti sitten vaikka maanantaina.....
Mukavaa viikonloppua!
Tänä aamuna kuitenkin olin kerhosta minuutin myöhässä, vaikka ei kai siellä kellokorttia ole. Mutta huono omatunto siitä tulee ja tuli. Kamala selittely heti.
Ja tänäänkin se melkein myöhästyminen johtui siitä, että esikoinen oli aamulla kotona ja hänen kanssaan seurustelin. Poika on ollut tämän viikon työharjoittelussa isänsä työpaikalla ja sai tunnit jo täyteen eilen. Niin oli tänään sitten ansaittu vapaapäivä. Ja sitten auton lasitkin oli jäässä ja luulin ettei ole.....
No kun aamulla olin melkein myöhssä, niin hakiessakin olin melkein myöhässä eli jäi "päälle". Toivottavasti ei tullut tavaksi :) kaikkea sitä ihminen murehtii, kun ei edes myöhästynyt vaan vain melkein.
Nyt on päiväkahvin aika, poika kävi kauppa-autolla ja toi mammalle Runebergin tortun kahvin kanssa. Että se dieetti sitten vaikka maanantaina.....
Mukavaa viikonloppua!
torstai 6. helmikuuta 2014
Oppiikohan vanha koira uusia temppuja?
Olen aina ollut käsitöissä peukalo keskellä kämmentä. Olen kuitenkin alkanut haaveilemaan ompelemisesta ja ompelukoneesta....oppisinkohan ompelemaan? Kun en ole koskaan osannut? Vai joutuisinko toteamaan, että sinne meni rahat, en opi....
Voisihan sitä mennä syksyllä johonkin kurssille, paitsi olen miettinyt sitä aiemminkin, mutta ne kurssit ovat olleet ihan huonoon aikaan.
olisi ihana surautella ompelukoneella vaikkapa pipoja, verhoja, tyynynpäällisiä, pöytäliinoja, patalappuja ja kaikkea muuta ihanaa, ihanista kankaista.
Kävin eilen siivoamassa kirpputoripöytää, aina huonosti siellä kauppa käy. Varsinkin vaatteet eivät liiku mihinkään. Lasten lelut ovat kyllä menneet. Tarvii miettiä mitä myytävää keksisi nurkista, siis sellaista, jota ihmiset ostaisivat. Vinkkejä, ideoita? Kirpputoripöytä on minulla vielä kolmisen viikkoa ja tavaraa kyllä olisi varmasti, mutta mikä myisi? Myytävä tavara on kaikki ollut siistiä, puhdasta ja ehjää. En kertakaikkiaan tajua, että jotkut vievät kirpputorille myytäväksi rikkinäistä ja likaista....no ehkä sitten itsekin ostavat sellaista.
Voisihan sitä mennä syksyllä johonkin kurssille, paitsi olen miettinyt sitä aiemminkin, mutta ne kurssit ovat olleet ihan huonoon aikaan.
olisi ihana surautella ompelukoneella vaikkapa pipoja, verhoja, tyynynpäällisiä, pöytäliinoja, patalappuja ja kaikkea muuta ihanaa, ihanista kankaista.
Kävin eilen siivoamassa kirpputoripöytää, aina huonosti siellä kauppa käy. Varsinkin vaatteet eivät liiku mihinkään. Lasten lelut ovat kyllä menneet. Tarvii miettiä mitä myytävää keksisi nurkista, siis sellaista, jota ihmiset ostaisivat. Vinkkejä, ideoita? Kirpputoripöytä on minulla vielä kolmisen viikkoa ja tavaraa kyllä olisi varmasti, mutta mikä myisi? Myytävä tavara on kaikki ollut siistiä, puhdasta ja ehjää. En kertakaikkiaan tajua, että jotkut vievät kirpputorille myytäväksi rikkinäistä ja likaista....no ehkä sitten itsekin ostavat sellaista.
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Juttuseuraa vailla
Minä olen muuten tosi usein juttuseuraa vailla, siis aikuista juttuseuraa. Onhan mulla täällä kolme juttuseuraa päivät pitkät, välillä pitkät päivät, iältään 9kk, 3v ja 5v. Juu mukava niittenkin kanssa on jutskata, mutta se aikuinen seura vaikka kahvikupin ääressä olisi niin tervetullutta. Olen ehkä ennenkin kertonut ja aiheuttanut ihmetystä, että todellakin suurperheessä voi kokea itsensä yksinäiseksi.
No yksi syy tähän seuran kaipuuseen on tämä blogin kirjoittaminen, vaikkei tässä nyt kukaan vastaile tai keskustele rakentavastikaan, niin saapahan itse ainakin sylkäistyä ajatuksiani ulos.
Mutta nyt ajattelin ruveta kirjoittamaan joka päivältä ylös positiivisia juttuja. Itselle on ihan huomaamatta tullut paha tapa märehtiä negatiivisissa ja nähdä asioissa negatiivisia piirteitä ja se syö miestä ja naista. Jospa oikein mustaa valkoiselle laitan pari positiivista asiaa päivässä.
No tämä päivä on vasta puolessa, niin tänä päivänä hyviä asioita on ollut jo toki, vaikkei niitä välttämättä etsimättä huomaa.
- Sain juoda aamukahvini rauhassa, kun lapset katselivat lastenohjelmia.
-koira ei ollut pissannut viime yönä lainkaan sisälle (mitä se on tehnyt monena yönä syystä tai toisesta)
-Kukaan ei narissut ruoasta.
-sain hyvää ja rakentavaa palautetta sähköpostilla.
Onhan sitä siinä jo vai mitä.
Olen löytänyt tieni pariin uuteen, siis minulle uuteen blogiin, jospa syventyisin nyt niihin, kun on rauhallinen hetki. Kuopus nukkuu. Ja vitonen, kutonen ja seiska viilettävät pihalla. (toki mä välillä katson, että kaikki on siellä hyvin....)
No yksi syy tähän seuran kaipuuseen on tämä blogin kirjoittaminen, vaikkei tässä nyt kukaan vastaile tai keskustele rakentavastikaan, niin saapahan itse ainakin sylkäistyä ajatuksiani ulos.
Mutta nyt ajattelin ruveta kirjoittamaan joka päivältä ylös positiivisia juttuja. Itselle on ihan huomaamatta tullut paha tapa märehtiä negatiivisissa ja nähdä asioissa negatiivisia piirteitä ja se syö miestä ja naista. Jospa oikein mustaa valkoiselle laitan pari positiivista asiaa päivässä.
No tämä päivä on vasta puolessa, niin tänä päivänä hyviä asioita on ollut jo toki, vaikkei niitä välttämättä etsimättä huomaa.
- Sain juoda aamukahvini rauhassa, kun lapset katselivat lastenohjelmia.
-koira ei ollut pissannut viime yönä lainkaan sisälle (mitä se on tehnyt monena yönä syystä tai toisesta)
-Kukaan ei narissut ruoasta.
-sain hyvää ja rakentavaa palautetta sähköpostilla.
Onhan sitä siinä jo vai mitä.
Olen löytänyt tieni pariin uuteen, siis minulle uuteen blogiin, jospa syventyisin nyt niihin, kun on rauhallinen hetki. Kuopus nukkuu. Ja vitonen, kutonen ja seiska viilettävät pihalla. (toki mä välillä katson, että kaikki on siellä hyvin....)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)