Hektistä elämänmenoa

Viime viikko oli hirveä.....todella hektinen, eikä meinannut arkea saada sujumaan. Kuinka kaipasinkaan jälleen sitä tukiverkostoa.....perjantaina olin ihan puhki, onneksi oli viikonloppu töistä vapaa.....
Olin siis koko viikon iltavuorossa ja pojathan ovat kotihoidossa. Tämä viikko sama homma, mutta pääsiäisenä on ruhtinaalliset neljä vapaapäivää.

Viime viikolla oli maanantaina soittotuntia, keskiviikkona orkesteriharkkoja parilla tytöllä jayhdellä teoriatunnit illalla, torstaina oli soittotuntia 50 kilsan päässä ja perjantaina partureita ja leirille kuskausta. Kuulostaa, ehkä helpolta, mutta kun isäntä on töissä 65 kilsan päässä, itse iltavuorossa 40 kilsan päässä, kaikki harrastukset ja palvelut kotona reilun 20 kilsan päässä ja yhden soittotunnit 50 kilsan päässä.....


Viikonloppu meni jopa huilatessakin ja saunoessa, kävi vieraitakin. Suuntaina yhtä muksua piti kuskata heti aamusta kirkoon rippikoulun vuoksi ja hakea yhtä leiriltä jne. Lauantai ja sunnuntain välisen yön nukuin koiranunta, kun en muistanut vaihtaako puhelimeni itse itsensä kesäaikaan ja soittaako kenties kello sitten talviajassa vai kesäajassa.....

Tänään taas iltavuoroon.....ja harrastukset menee samaan tapaan koko viikon, ehkä tästäkin taas selvitään. parin viikon päästä minun työmatkani syksyyn saakka lyhenee 20 kilometriä....

Meillä odotetaan syntyväksi hetkenä minä hyvänsä sekä kissan pentuja, että kaninpoikasia, saas nähdä kumpi poksahtaa ensin. Kissa on pidetty nyt vallan sisällä ettei synnytä ulos. Kerran synnytti terassin alle ja terassia jouduttiin purkamaan. Kissalla olisi kova halu ulos, mutta nyt on tyytyminen lämpöisiin sisätiloihin.

Mukavaa alkanutta viikkoa.

Maaliskuuta

Tänään on luvattu lunta, kymmenen senttiä. No ei siltä tällä hetkellä näytä....ja ei ennen vain ollut tavatonta, että lunta tuli maaliskuussa, sehän on tai ainakin ennen on ollut talvikuukausi. Tuulee kyllä kovaa....ja on kylmä.

Teinineiti lähti kylille ja käytiin vääntöä pukeutumisesta. Siinä iässä kun on tärkeämpää olla kaunis tai cool tai mitä sanoja ikinä sitä onkaan kuvaamaan, mutta kaikki muu on tärkeämpää, kuin se, että pukeutuu lämpimästi tai sään mukaan. Joku omatunto tai muu vastaava yrittää muistutella itseäni, että muistapa vaan....no muistan, mutta silti.....

Tarvitsisi puhaltaa pölyt kamerasta ja ottaa kuvia, vaikk aihan vain tätä blogia varten. Tosi vähän on tullut kuvattua ihan kameralla viime aikoina. Joskus jotain tilannekuvia puhelimella. Instagramiin tulee joskus laitettua ja facebookiin.

Tänään onkin meilkein ollut kotipäivä. Mies lähti viemään vitosta synttäreille fun parkiin.....ja minä vein tyttären vähän lähemmäksi synttäreille. Muuten onkin sitten vain oltu....no pientä hommaa kuitenin vissiin aina, lakanan vaihtoa ja pyykinpesua.

Huomenna saan uuden pesukoneen ja kuivausrummun, on sitä odotettu. Ei tarvitse enää tuolla pienellä koneella jyskyttää monta koneellista miltei joka päivä. Nyt tulee 8kg pesukone ja 9kg kuivuri, kyllä sitten kelpaa.

Ensi viikko taas vaikuttaa melko hektiseltä, miltei joa ilta olen iltavuorossa töissä, miehellä oli omia menoja, lapsilla oli menoja ja harrastuksia. Kun kalenteria katsoo, voi olla, että viikonloppuna taas huokaisee.....Joskus vaan kiireet kertyy ja kun ei ole sitä tukiverkostoa apuna lainkaan. Ja nyt kun vielä ei ole nuo pikkupojat päiväkodissa, vaan kotihoidossa ja siihen molempien työt ja menot. Huh.

Nyt jännätään myös, koska kissalla tulee synnyttämisen aika ja onko meidän kani saatu tiineeksi....

Paluuko??

Hienoa, että on kaivattu. Lämmittää mieltä. Viimeksi kirjoittanut syyskuussa viime vuonna. Monesti olen miettinyt, että pitäisi kirjoittaa.....mutta en ole saanut aikaiseksi, enkä oikeintiedä mistä kirjoittaisi tai vaikka mistä aloittaisi.

Edelleen olen työskennellyt hoitoalalla. Tehnyt töitä iltaisin ja viikonloppuisin, hoitaen lapset silti kotona.  Ensimmäisessä paikkaa olin miltei vuoden.....ja sitten menin toiseen, jossa on ollutongelmia viihtyvyydessä tai siis työyhteisö ei ole kovin mukava. Ja nyt vaihdan paikkaa, jossa teen töitä syyskuun alkuun saakka.
syksyllä alkaa uudet haasteet, sain vakityöpaikan 1.9 alkaen ja silloin kaksi nuorinta menee päiväkotiin. Meillä ei koskaan ennen olekukaan ollut päiväkodissa.....Vakipaikkahan on kuin lottovoitto ja vielä oli haaveena työskennellä kehitysvammaisten parissa. Nyt toiveet toteutuvat ja siihen saakka teen keikkatyötä.
Arki on siis aika hektistä. Elämän ruuhkavuodet tosiaan.

Esikoisella on menossa peruskoulun viimeinen vuosi, yhteishaussa on haettu. Nyt sitten odotetaan ja jännitetään. Saa nähdä mihin numerot riittää.....koulu kun ei edelleenkään oikein kiinnosta.
Kakkonen pääsee kesäkuussa ripille, on aika menevä teini, jonka kanssa haasteita riittää. Ja yritetty selittää, että rajat on rakkautta....harva teini kai tyytyy siihen.
Kolmonen soittaa edelleen käyrätorvea ja lähestyy uhkaavasti teini-ikää, viimeinen vuosi alakoulussa menossa.
Nelonen on venynyt pituutta ja muuttunut muutenkin monella tapaa, on nyt alakoulun nelosella. Soittaa edelleen klarinettia.
Vitonen on erittäin energinen tokaluokkalainen. En aina tiedä miten hänen energiansa saisi kanavoitua oikein ettei menisi yleiseksi koheltamiseksi ja pahan teoksi....muuten näppärä poika, joka pärjää tilanteessa kuin tilanteessa.
Kutonen käy koulun eskaria, sekin jo kohta lopuillaan. Luku ja kirjoitustaito orastaa. Tänään juuri hammaslääkärin odotushuoneessa luki, että tervetuloa. Menevä tyttö, luonnonlapsi.
Seiska haluaisi tehdä kaikkea mitä isommatkin, pystyi tai ei. Ikää on nyt 4 vuotta. Todella voimakastahtoinen ja itsepäinen. Lähtee syksyllä päiväkotiin. Haluaisi ei kuulemma....
Ja kuopuksemme täyttää vappuna jo kaksi vuotta. Meidän vauhtiville, pyörittää kaikki pikkusormen ympärille. Oma tahto on hänelläkin ja sitä ei taivutella. Päiväkotiura alkaa hänelläkin syksyllä 2.5 vuotiaana. Saas nähdä miten käy.
Minulle tuo päiväkoti on vähän mörkö.....mutta haluan ja tykkään käydä töissä 15 vuoden kotiäitiuran jälkeen.

Siinä kai tärkeimmät.....kevät tulee ja kuraa riittää.....leskenlehdet kukkii jo. Yritän petrata ja alkaa taas kirjoittelemaan, jos jotakuta kiinnostaa lueskella. Mukavaa maaliskuun loppupuolta.

Arkea

....sitä tämä elämä on. Itsellä alkamassa tänään taas viiden iltavuoron putki, oikeissa töissä siis. Isäntä hoitaa sitten harrastuskuskaukset.

Meillä on sairastettu siitä alkaen, kun kouluat alkoivat, ellen jo sitä maininnut. Ärsyttävää, koko ajan joku sairaana. Ärsyttävää. Mitä jos ne olisivat vaikkapa päiväkodissa?? Kuinka paljon sitten sairastettaisiin???
Nytkin seiskalla on silmätulehdus ja korvatulehdus, ja kuopuskin taitaa olla kipeä. Nelonen on tänään kotona sairastamassa, kun yskä on niin kova. Esikoisen vien perjantaina lääkäriin, kun astma oireilee kovasti koko ajan. Huoh. Joskus kun kuuntelen ihmisiä joilla on yksi lapsi ja jos se joskus on sairaana, niin......mutta voihan se olla raskaampaa, kun suurperheen sairastaminen, mene ja tiedä, en muista mitä oli olla yksi tai kaksilapsinen  :)

Viikonloppuna päästiin välillä mökillekin. Eipä olla paljon ehditty. ja mikä ilo, kun koko perhe lähti. Tai no, muu perhe lähti jo perjantaina , mutta minä olin töissä perjantaina illan ja lauantaina aamun, joten menin sitten vasta lauantaina. Mukava viikonloppu oli.

Nyt minulla onkin ollut kaksi vapaapäivää palkkatyöstä ja olen sitten tehnyt rästissä olevia kotihommia, pyykkäystä ja muuta siivousta. Ilmat ovat kyllä vallan ihanat.
Eilen oli alakoulujen yleisurheilukisat ja meilläkin oli kaksi osallistujaa. Mitaleja ei tullut, mutta tärkeintä on yrittäminen ja osallistuminen.

Tämmöistä arkea täällä......

Synttärihumua

Meillä on vietetty viikonloppu synttärihumua. Itselläkin oli vapaa viikonloppu miesmuistiin ja seuraava vapaa viikonloppu koittaa viiden viikon päästä. No nyt juhlittiin kuitenkin neljä vuotiasta ja kuusi vuotiasta.
Tänään on kuusivuotiaan nuorimman prinsessamma synttärit ja sain aikani kulumaan aamupäivällä kun kokosin hänen syntymäpäivälahjaansa.

Prinsessalle prinsessa legoja  :)

Tulevaisuuttani olen miettinyt. Vaikka alkujaan keikkatöihin menin, niin epävarmuus on ikävää, kun ei tiedä onko kuukauden päästä riittävästi töitä vai ei.  ja kun tykkään käydä yhdessä ja samassa paikassa. Toivottavasti saisin käydä nykyisessä paikassa. Eikä tarvitsisi ottaa toista keikkapaikkaa rinnalle. Yritin vähän kysellä tilanteestani, mutta kun ei ole vakkari, niin eihän sitä tulevaisuutta kukaan voi ennustaa ilman kristallipalloa......

Aina on jotakin mietintämyssyssä, nytkin toki työn lisäksi, esikoisen terveys tai sairaus, miten sen katsoo. Teinien muut ongelmat......mieli haluaisi muuttaa kylälle, pois täältä landelta. Elämä helpottuisi kummasti......pohdintaa, pohdintaa.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille.

Positiivisuus

Tulipa tänään tuollainen aihe mieleen. Itse koen, että olen aika negatiivinen ihminen. Tai kuvittelen niin, kun mietin monasti, että mikä voi mennä mieleen ja  maalailen piruja seinille. Ja mitäs jos....ja ei se kumminkaan onnistu.
Haluaisin olla positiivisempi ja olla vaikka ikuinen optimisti. Toisaalta pessimisti ei pety  ;)

Tänään kiersi facebookissa sellainen juttu, minkä minäkin kopioin statukseeni eli se meni näin:

 Jokainen tarvitsee joskus positiivista palautetta itsestään. Kirjoita siis tähän yksi positiivinen asia minusta. Kopioi sitten omalle seinällesi ja katso, mitä positiivista ystäväsi sinussa näkevät.

Ja tuohon sain seuraavia kommentteja: tehokas, organisaattori, iloinen, elämänmyönteinen, aikaansaava, ahkera ja löytää aina ratkaisun  :)  

Kivoja juttuja siis. Ainakin joku näkee minussa positiivisia asioita ja hyvä niin.

Joskus postasinkin aiheesta ja piti joka päivä kertoa positiivisia juttuja, mutta se taisi jäädä pariin kertaan. Kyllähän sitä hirveän paljon helpommin valittaa asioista, pienistäkin, kuin näkee positiivista. Tänäänkin olen valittanut, miksi meillä on aina sekaista ja tarttis siivota, kun viikonloppuna tulee synttärivieraita. Ja vali, vali. Lapset olivat siivonneet kun kävimme kaupassa. 

Vietämme siis lauantaina ja sunnuntaina synttäreitä, kutosen 6v synttäreitä ja seiskan 4v synttäreitä. Pari juustokakkua jos huomenna leipoisi. Mä en muuten koskaan leivo täytekakkuja, leivon aina juustokakkuja.

Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole;
sillä muista, että mitä sinulla nyt on,
se oli kerran niiden asioiden joukossa,
mistä vain uneksit.

 

Aurinkoinen syyspäivä.

Ihania lämpimiä syyspäiviä ollut.
Kiva, kun kun edes yksi huomasi minun palanneen, tai edes olleen poissa  :)

Tykkääkö ihmiset syksystä? Kyllä kai syksyssäkin on puolensa, varsinkin tällaisilla hienoilla ilmoilla.
Mutta minä koen syksyn jotenkin negatiivisesti....kesä on mennyt (olen kesäihminen). maisema muuttuu alastomaksi, taudit alkaa jyllätä, kamalaa rahanmenoa, pimeää, yleensä myös märkää....

Ja miten rahanmeno liittyy syksyyn??  No koulut alkoivat, kaikki tarvisevat sitä sun tätä. Kenkiä meillä ainakin on ostettu urakalla ja vaatteita muutenkin. Koulutarvikkeita, saappaita ja sadetakkeja.

Juuri oli koulukuvaus, kuudella lapsella. Aikamoista rahanmenoa. Eihän niitä kuvia olisi tietty pakko ottaa, mutta.....ja hyviä kuvia oli, kun netissä niitä katselin.

Ja nuo taudit.....minä olen pöpökammoinen, juu, ehkä se johtuu siitä, että suurperheessä ne taudit kestää, kun käy kaikki läpi ja vielä uudestaankin. Vatsatautihan on pahin kaikista, se on kertakaikkiaan katastrofi. Mutta on nämä flunssat ja kuumeetkin aika raskaita. Varsinkin jos niitä on usein. Meillä on menossa nyt jo toinen flunssa/kuumetauti koulun alun jälkeen ja kauanko koulua on käyty, neljä viikkoako??? En tiedä mihin näitten vastustuskyky on kadonnut.

Sellaista. Pysykäähän te muut terveenä ja nauttikaa auringosta!