torstai 14. helmikuuta 2013

Aamukaaos

Onko muualla moista?
Meillä tuntuu pahenevan vaan. Viisi kouluunlähtijää saavat armottoman kaaoksen aikaan. Kuka katsoo toista liian pitkää, yhdellä sun toisella on hanska tai pipo tai vähintään ainakin joku vihko hukassa. Vitonen on innokas ärsyttämään kaikkia aamulla, varsinkin tuota vanhinta tytärtä ja sitten ei ole enää kellään kivaa. Nyrkit yrittävät viuhua, sanan säilästä puhumattakaan. Ja kertakaikkiaan allekirjoittaneella menee hermo. Esikoista naurattaa koko kaaos ja mitä enemmän sisarensa ärsyyntyy sen hauskempaa. ja kuinka pian 14 vuotiasta tarvitsee koko ajan huomauttaa: mene aamupalalle, etsi vaatteesi, pakkaa reppu jne jne. Kaipa tuo itsekin osaisi, mutta on varmaan tottunut että minä naputan. Hoh-hoijaa.
Herätän porukan joka aamu 6.20 ja ovesta pihalle lähtevät kaikki viisi 7.10 ja tuo aika välissä tuntuu olevan huutoa ja parkua, ovien paiskontaa ja muuta mukavaa.

Sitä vaan miettii, että meilläkö vain tällaista? Onko muilla aamut helppoja?
No nyt on rauhallista. vain kaksi nuorinta kotona, katsovat aamun lastenohjelmia ja on ihan hiljaista.....vielä.....

3 kommenttia:

  1. Täällä sama meininki vaikka meillä on vaan kolme. Eikä yksikään ole edes kouluiässä. Esikoinen eskarissa ja jos pitää ottaa muut lapset mukaan niin kaaos on hirveä. Samoiten jos ollaan menossa esim. kauppaan.
    Olen itsekin miettinyt että ei muilla varmasti ole tällaista mutta voin näköjään lohduttautua että muitakin on.

    VastaaPoista
  2. Meillä menee yllättävän rauhallisesti, mutta lähtijöitä onkin vain 2. 8-vuotiasta pitää hoputtaa pukemaan ja syömään.. Hui, en osais edes kuvitella mitä se ois viiden koululaisen kanssa.. Hatunnosto sulle!

    VastaaPoista
  3. No hop! Kyllä tosiaan on meilläkin:) TAi pahinta oli viime kevät ja syksy, kun yhden teinityttären murkkuikä sekoitti kyllä kaikkien hermot just aamuisin. Nyt on taas vähän inhimillisempää touhua, mutta kyllä meillä milloin kukakin tiuskii toiselle ja saa unisen sisaruksen taatusti härnääntymään.

    Mä olen, ymmärryksestä (tavallaan) huolimatta koittanut sitkeästi painottaa hyviä käytöstapoja, että jos ei osaa sanoa nätisti, olis sitten hiljaa, mutta kieltämättä ei pahemmin tulosta ole tullut kuin hetkellisesti.

    Mä ajattelen, että kun kuitenkin iltapäivällä kotiin tullessaan osaavat olla ihmisiksi, niin eiköhän ne siitä aamutkin taas uomiinsa mene, joskus.... (hah, ihan kuin ei ois murkkuja tulossa yks toisensa perään!)

    VastaaPoista