Antaa kaikkien kukkia vaan!

Minusta saa tykätä, tai olla tykkäämättä.
Elän elämääni niinkuin elän, tykkäsit tai et.
Jokaisella on oma tiensä mitä kulkea,
ja omat lahjat jotka meille on suotu.
Olemme erilaisia, ja se on hyvä niin.
Annetaanhan kaikkien elää omalla tavallansa.

Toi sopii niin meidän elämään. Sitä kun on poikettu normista ja tehty monta lasta, niin kyllä on saanut elämäänsä selitellä ja perustella ja kestää hämmästelyä ja ihmettelyä. Ihmisillä on joku oikeus tulla aina suoraan ihmettelemään emmekö ymmärrä ehkäisystä mitään, miten meillä voi olla näin paljon lapsia, onko meillä uskonnollisia vakaumuksia yms. Välillä nuo kommentit osaa päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kyllä ne toisinaan myös loukkaa. Eiköhän tämä ole henkilökohtainen ratkaisu, enkä ole ihmisiä vaivannut tai työllistänyt. Itse olemme lapsemme hoitaneet ja kasvattaneet, ei ole edes sitä tukiverkostoa, joka joskus olisi avuksi.

kolmannesta raskaudesta vielä onniteltiin ja saattoi tulla muutama onnittelukorttikin vauvan synnyttyä. Sen jälkeen raskausuutiset ovat aiheuttaneet muissa ihmisissä enemmänkin kauhistelua ja hämmästelyä, muutamaa ihanaa poikkeusta lukuunottamatta. ja tuntuu, että kun on lauma lapsia, on monasti silmätikkuna, koska ihmiset pääsevät muuten helposti sanomaan, että kun on noin monta lasta ei pysty huolehtimaan niistä, ne tekee aina sitä ja tätä yms.  Siksi olenkin aina tarkkana, että lapset osaavat käyttäytyä (ja osaavat ne), ovat varmasti puhtaissa ja ehjissä vaatteissa (olisivat varmasti muutenkin) ja muuta vastaavaa.

Itse olen ainoa lapsi ja olen aina halunnut sisaruksia. Ja kun asiasta enemmän ymmärsin,  niin aina sanoin haluavani paljon lapsia. Olen onnellinen että luoja on niitä suonut, seitsemän rakkauspakkausta, äidin ja isän silmäterää. Ja samalla usein vakavasti ja huumorillakin ihmettelemme kuinka samoista vanhemmista ja samnalaisella kasvatuksella kasvaa seitsemän niin erilaista lasta, niin luonteeltaan, ulkonäöltään,temperamentiltaan, oppimistaidoiltaan ym. Kyllä.....me huomioimme lapsemme yksilöllisinä persoonina....vaikka niin moni sitä kovasti epäileekin.