Pitkästä aikaa!

Syksykin on jo pitkällä. En ole saanut kirjoiteltua, kun olen ollut niin stressaantunut ja lamaantunut, kaikkia huolia ja murheita, jotka eivät vaan helpota. Välillä tuntunut, että järki lähtee....tai mistäpä minä itse tiedän vaikka olisi lähtenytkin. Mutta vannon ja vakuutan taas, että kyllä se pitää paikkansa, että pienet lapset ja pienet murheet ja isot lapset ja isot murheet.

Minä aloitin kaksi uutta harrastustakin. Keskiviikkoisin käyn lasten harrastusten lomassa niska-selkä ryhmässä ja on vallan mukavaa. Ja sitten kesällä jo päätin, että jos aikatauluun mahtuu, alan harrastamaan jotakin ihan uutta. Ja niinpä aloitin kansalaisopiston puutyöt torstai-iltaisin. Käyn siellä esikoisen kanssa. Kuulemma kautta aikojen ensimmäinen äiti-poika pari. En ole kuin koulussa aikanaa miljoona vuotta sitten tehnyt puutöitä. Ja eilen päästiin jo tositoimiin ja kyllä jännitti  niin, että meinasin jäädä kotiin. Itse teen sellaista reiluhkoa tarjotinta. Aloitimme sellaisesta koivulankusta, josta tehtiin suiroja, joista tehdään liimalevy tarjottimelle pohjaksi. Käytin eilen sirkkeliä, vannesahaa, oikohöylää ja tasohöylää. Ylitin siis oikeastaan itseni.

Flunssakin kävi kaatamassa minut. Minuun ei yleensä flunssat iske, mutta kaipa tuo stressi ja väsymys myötävaikutti siihenkin. Kyllä oli tuskaa olla kaameassa flunssassa ja hoitaa muksut ja muut hommat samalla. Mutta taas selvittiin.

Pieninkin kasvaa hurjaa vauhtia, ikää jo 4.5 kk ja painoa liki 7 kiloa. Melkein kääntyy vatsalleen, mutta ihan ei vielä onnistu. Juhlapäiviäkin on ollut, kutonen täytti 5 vuotta ja seiska täytti 3 vuotta. Kolme vuotat täytettyään pääsi myös seurakunnan päiväkerhoon ja on käynyt siellä jo kolmasti.

Meille on pikkuhiljaa muuttanut neljä pupua  :)  Tässä kuvassa ensimmäisenä saapunut  Lara pupunen.

Mukavaa syksyistä viikonloppua kaikille. Toivottavasti se lumi ei ensi viikolla kuitenkaan vielä tule, vaikka sellaisiakin ennusteita on nähty.