torstai 21. marraskuuta 2013

Täällä(kin) sataa lunta

Maa on valkoinen, tosin ei varmaan kauaa, kun illaksi on luvattu vesisadetta. Eli ei kestä tuo lumen tuoma ilo kauaa.
Nyt olen ollut tyytyväinen pikkupakkasiin, kun sen myötä olen saanut tuon pikkumiehen nukkumaan ulkona, tähän saakka ei ole onnistunut kuin silloin keväällä kun oli ihan pikkuruinen. Nythän hän on jo iso, 6.5 kuukautta.

Meidän pupupoikueesta yksi pupu kuoli tänä aamuna, surullista, vaikka olikin ihan pieni, onneton rääpäle. No viisi on vielä, toivottavasti niistä saadaan kunnon kaneja ja kunnon kaneille kunnon kodit. Otan niistä sitten taas kuvia. Nyt ovat vielä ihan onnettomia.

Aika haipakkaa on menty tämä viikko, eilinen meinasi olla ihan mahdoton, mutta selvittiin, mutta jouduin jo taipumaan pyytämään naapurista apua, jota en kyllä koskaan tee. Mutta itse en millään pystynyt olemaan monessa paikkaa samaan aikaan. Noina päivinä jopa ottaa päähän, että asutaan täällä syrjässä, olisi huomattavasti helpompaa asua siellä missä tapahtuu eli kirkolla. Ja lapset voisivat mennä itse harrastuksiinsa.

Vitsi meillä oli tiistaina kamala hammaslääkärireissu ja tässä maassa on taas yksi hammaslääkäripeloinen ihminen lisää. Meidän nelosella oli aika hampaanpoistoon, pysyvä hammas poistetaan, kun on yksi liikaa. No sen piti olla ihan pala kakkua ja minä hyväkäs lupasin ettei satu. Käynti oli ihan hirveä, toimenpide kesti 45 minsaa, tyttö itki hirveästi ja puudutusta lisättiin viisi kertaa ja itseltäkin tuntui että happi loppuu. Eipä ole helppoa saada tyttöä tuon jälkeen hammaslääkäriin....en tiedä oikeasti oliko vika lääkärissä vai hampaassa vai missä, mutta pieleen meni. Eipä pystynyt soittelemaan klarinettia, eikä mennyt kouluunkaan seuraavana päivänä. Ja ikää tytöllä siis 9 vuotta.

Joulukin alkaa olla jo lähellä....


2 kommenttia:

  1. jaksuja sinne <3 hammaslääkäri-pelko on kurja homma :(

    VastaaPoista
  2. Oivoi, noi hampaanpoistot on aina kinkkisiä, varsinkin pysyvien hampaiden. Voin vain kuvitella kuinka tiukkaa teki, kun meilläkin yhden lapsen kiinni jumahtanut MAITOhammas vaati lekurin kaksin käsin kiskomisen niillä vempaimilla.... huh.

    Mä tiedätkö niin sympatiseeraan sua ton syrjässä asumisen kannalta. Meillä on todellakin samat aatokset aina täällä (tai mulla siis on) varsinkin näin rumaan vuodenaikaan :D Sitten kun on kaunista niin kelpaa taas (vähän enemmän) asustellakin syrjässä! Nimimerkillä tällä viikolla kaikki omat jutut pois jättänyt ja silti mieskin joutuin jättään omia juttujaan pois että kaikki lapset ees saatiin sinne minne pitikin!

    VastaaPoista