Viikko ennen lomaa

Todella talvisen näköistä on ulkona, yöllä oli satanut lunta ja puutkin ovat taas talvisen näköisä ja siis koko maisema yleensäkin. Aika märkää tosin tuntui olevan, kun vein aamulla koiraa ulos, eli se tietää myös läjäpäin märkiä ulkovaatteita.

Tänä aamuna lähti vain neljä lasta koulumatkaan, kun yksi koululainen jäi kuumeessa kotiin. Tällä viikolla ei saisi muut sairastua eikä ensi viikollakaan. En vain tiedä miten pysyä terveenä, kun liikkeellä on jos jotakin tautia. Käsiä pestään ahkerasti ja syödään vitamiineja ja maitohappobakteereita.

Täällä on ensi viikolla hiihtoloma ja meillä olisi toiveena ja haaveena lähteä mökille. Koko talvena ei olal sinne päästy, aina kun ollaan oltu lähdössä, niin joku on sairastunut ja helpompi on sairastaa kotona kuin mökillä. Nyt siis kädet kyynerpäitä myöten ristiin, että pysyttäis terveenä.

Viikonloppuna saatiin siirreltyä mukavasti huonekaluja, tuli enemmän tilaakin. Ja koottiin pinnasänky (vauvan tuloon on tosin vielä ainakin kaksi kuukautta). Samoin tuotiin lipasto vauvan vaatteille, jos niitä sitten pikkuhiljaa laittaisi. On se aina uutta ja ihmeellistä vauvan odotus ja vauvan tulo, vaikka niitä lapsia olisi useampi ennenstäänkin.
Mukavaa talvista, alkanutat viikkoa. Nauttikaahan lomasta, kenellä sellainen jo on.

Aamukaaos

Onko muualla moista?
Meillä tuntuu pahenevan vaan. Viisi kouluunlähtijää saavat armottoman kaaoksen aikaan. Kuka katsoo toista liian pitkää, yhdellä sun toisella on hanska tai pipo tai vähintään ainakin joku vihko hukassa. Vitonen on innokas ärsyttämään kaikkia aamulla, varsinkin tuota vanhinta tytärtä ja sitten ei ole enää kellään kivaa. Nyrkit yrittävät viuhua, sanan säilästä puhumattakaan. Ja kertakaikkiaan allekirjoittaneella menee hermo. Esikoista naurattaa koko kaaos ja mitä enemmän sisarensa ärsyyntyy sen hauskempaa. ja kuinka pian 14 vuotiasta tarvitsee koko ajan huomauttaa: mene aamupalalle, etsi vaatteesi, pakkaa reppu jne jne. Kaipa tuo itsekin osaisi, mutta on varmaan tottunut että minä naputan. Hoh-hoijaa.
Herätän porukan joka aamu 6.20 ja ovesta pihalle lähtevät kaikki viisi 7.10 ja tuo aika välissä tuntuu olevan huutoa ja parkua, ovien paiskontaa ja muuta mukavaa.

Sitä vaan miettii, että meilläkö vain tällaista? Onko muilla aamut helppoja?
No nyt on rauhallista. vain kaksi nuorinta kotona, katsovat aamun lastenohjelmia ja on ihan hiljaista.....vielä.....

Tukiverkko

Monelta löytyy tuo tukiverkosto ja olkaa onnellisia siitä. Ehkä sitä ei aina huomaa olla siitä kiitollinen, kun sellainen ja toimiva vielä löytyy. Meillä ei löydy, ei ole oikeastaan koskaan lastenhoitoapua, miehen kanssa kahdenkeskiset menot on tyyliin kerran kahdessa vuodessa. No tälle vuodelle tulee jopa kaksi, kun oltiin jo katsomassa vuonna 85 elokuva ja toukokuun lopussa mennään Bon Jovin konserttiin. Ei siis mielestäni liian usein.

Joskus tarvitsee myös päiväsaikaan päästä ilman lapsia mm. hammaslääkäriin, lääkäriin ja mihin lie, missä pääsee helpommalla yksin kuin pikkuväen kanssa. No meillä on ollut kuin lottovoitto tähän kunnan perhetyöntekijä, joka on käynyt meillä pian vuoden. Niin ihanaa. Maksullistahan tuo palvelu on, mutta mielelläni maksan.
Tänäänkin siis piti mennä Vammalan aluesairaalaan äitiyspoliklinikalle, ja olisi se ollut aika haastavaa noitten kotona olevien pienten kanssa. Pelastava enkeli oli sitten tuo perhetyöntekijä, joka pyyhälsi aamulla lasten kanssa, jotta minä pääsin lähtemään. Ja vieläpä ehdin käydä ihan itsekseni kahvillakin. Luksusta.

Tällaisia mietteitä tällä erää.

Uusi viikko

Niin taas alkoi uusi viikkoa, saas nähdä millaiseksi se kääntyy. Kaksi lasta oli viime viikon soittoleirillä ja sieltä saattoi tull aikäviä tuliaisia, vatsatauti nimittäin. Se on mulle aina kriisin paikka, ahdistaa siis jo valmiiksi. Toivotaan että vältyttäis.

Mutta muuten se soittoleiri näytti olevan innostava reissu. Lapset olivat tosi innostuneita ja iloisia leirin jälkeen. Ja paljon oli soitettu, kuten teemaan kuuluukin. Meillähän esikoinen soittaa saksofonia, vissiin neljäs vuosi menossa ja kolmonen soittaa toista vuotta käyrätorvea. Esikoisella välillä merkkejä, että kiinnostaako vaiko ei, mutta sitten kun enemmän taas porukassa soittaa niin näkyy se kipinä.

Ja tuohon edellisen postauksen kuvaan, kyllä, kyseessä oli äitiyspakkaus. Ja ihan ikioma. En ole tämän lapsen odotusta tuonut missään kohtaa "julkisuuteen", kun ihmisten kommentit on niin loukkaavia ja inhottavia. Kun suurimman osan mielestähän meillä on liikaa lapsia. Vaikka mieletämme hyvin on lapset hoidettu ja kasvatettu, eikä olla vaivattu yhtään ketään. Saahan sitä ihmisillä mielipiteitä olla, mutta joskus saisi ihmiset pitää mölyt mahassaan.

Lunta on tupruttanut urakalla koko viikonlopun. Allekirjoittanutta alkaa jo talvi hiukan kyllästyttää.....kevättä voisi alkaa jo tehdä. En tosiaankaan ole talvi-ihmisiä. No jospa se pian, hiihtoloman jälkeen vaikka....

Meidän kutonen on nyt 4.5 vuotias ja häneltä lähti eilen ensimmäinen hammas. En meinannut uskoa, että hammas voi heilua. Yleisesti lapsilta ensimmäiset hampaat alkaneet lähteä eskari-iässä, eli tämä oli tosi aikaisin. Ja tytötstä hieman pelottavaakin. Hammaskeiju oli muistanut yön aikana kolikolla, mutta vaikka kuinka peilistä tihrustaa niin uutta hammasta ei suussa näy. Ja se nyt vaivaa kovasti tyttöä, että miksei siihen heti tullut uutta hammasta  :)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ikäkriiseistä

Jaa mistäkö keksinkin moisen otsikon? No äitini täytti 60 vuotta viime viikolla ja todellakin oli hälle kriisin paikka. Äitini on vieläpä todella nuorekas ja hetkeäkään ei uskoisi ikäisekseen, todella nuorekas äiti minulla siis.
Siitäpä pääsinkin aiheeseen, että miten ikäkriisin ilmenee ja miksi se toisilla ottaa kovemmalle kuin toisilla? Kukapa sitä vanheta tahtoo, paitsi nuorena, kun odottaa että pääsee rippikouluikään ja täysi-ikäiseksi ja mitä lie.....
Itselläni oli jonkinlainen 30 vuoden kriisi, mutta nyt huomaan kun 40 vuotta lähestyy, niin kriisiä pukkaa. Joopa joo, aina tuntui, että 40 vuotta on tosi kaukana, keski-ikä....ja nyt se on ihan ovella, vajaan kolmen vuoden päässä. Jotenkin tuntuu, että pitäisi saada jotakin aikaiseksi, kasvaa aikuiseksi. Mitäpä olen saanut aikaiseksi....moni voisi sanoa, että lapsia  :)  Niinhän se onkin, mutta harvapa sitä pitää suurena saavutuksena ns. meriittinä. No toki itse pidän kyllä. Ja pianhan ne lapsetkin on tehty ja voi keskittyä itseensä enemmän, kenties päättää miksi ryhtyy isona....
Suuria kysymyksiä siis.

Samalla kun miettii omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan niin toki lastenkin. Esikoisella oli valinnaisaineiden valinta ja toki sitä miettii että mistä olisi hyötyä tulevaisuudessa, vaikka ei hajuakaan mikä poikaa tulevaisuudessa oikeasti kiinnostaa. Mutta eipä taida hänkään tietää....aika näyttää, toivottavasti.....
Sitä voi itse antaa vain eväitä, ehdotuksia, olla tukena ja turvana, toivottavasti itse onnistuu nyt siinä.

Tällaisia pohdintoja tähän iltaan.....

Jos palailisi taas.....

Kovasti on syyhyttänyt alkaa taas kirjoittamaan. Josko nuo ilkeämieliset kyttääjät olisivat jättäneet rauhaan. Ja joku lukijakin olisi vielä jäljellä.

Eipä meidän elämässä ihmeitä ole tapahtunut. Sairasteltu on urakalla, mikä on meille outoa, meni jo pari vuotta ainakin ihan terveinä ja nyt koko ajan sairaana. Aika raskasta. Mutta näillä mennään, kesää kohti, ihanaa.....

Muuten ihan arkista aherrusta, koulua, harrastuksia, ulkoilua. Miehenkin kanssa päästiin kahdestaan iltaa viettämään viime viikolla. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa, vähintään kaksi vuotta. Oltiin Tampere-talossa vuonna 85 elokuvan ensi-iltagaalassa ja sen jälkeisessä manserock konsertissa. Oli mahtavaa. Seuraavakin reissu yhdessä on sovittu, Bon Jovin konsertti Tampereella toukokuun lopussa.

Tänään olisi esikoispojan valinnaisaineinfo koululla. Tulee info tarpeeseen, muuten en oikein ymmärtänyt minkä verran saa ottaa ja minkä verran pitää ottaa. Pojalla on mennyt yläkoulussa hyvin ennakkopeloista huolimatta. Ja syksyllähän meiltä lähtee jo toinenkin yläkouluun. Ei jännitä enää samalla tavalla, kun paikka on pojan myötä tullut jo tutuksi. Paljon positiivisemmalla mielellä katsomme syksyyn, kuin vuosi sitten. Tuntematon jännittää aina.

Käsityöinnostus on iskenyt. taitoa ei ole harmikseni koskaan ollut. Nyt aloin virkkaamaan koreja. Tässä ensimmäinen luomus, jonka tein viime viikonloppuna. Ei ehkä täydellinen, mutta omin käsin tehty.

Syy taukoon ja jatko epäselvää....

Haluaisin niin kirjoittaa tätä blogia.....mutta elämässäni on ihmisiä, joille ei asiamme kuulu, emmekä halua heidän kuuluvan elämäämme heidän tekostensa takia.....he kuitenkin ovat löytäneet blogini ja siitä on taas seurannut sitä sun tätä.....
Joten pidän ainakin taukoa ja katson miten jatkan.....