Kokonaiset kolme....

.....hammasta on kohta kuopuksen suussa. Kaksi alahammasta on ollut jo pari kuukautta, niitten tulo olikin tuskan takana, kovaa kuumetta ja huutoa. Nytkin on ollut huutoa ja levottomuutta, mutta ei kuumetta ja yksi ylähommas on näillä näppäimillä läpi.

Kova menijä on tuo kuopus, koko ajan menossa, sylissä ei viihdy, nukkuminen ei suju. Kovasti kampeaa itseään seisomaan ja pääseekin, mutta se alastulo.....

Lasten kasvattamista olen pohtinut viime aikoina taas syväällisemmin. Kaipa aina teen niin kun on jonkun kanssa hankalampaa. Meillä yksi on hankalampi kuin muut tai sanoisiko, että hankalampi kuin muut yhteensä. Vaikka kuinka kasvattaisit lapset samalla tavalla, "samalla kaavalla", niin ei se vaan aina suju toivotulla tavalla. Ja kuinka usein kokeekaan itsensä epäonnistuneeksi. Äitini mies sen kiteyttää hyvin: "mikään maailmassa ei ole niin hankalaa kuin lasten kasvatus". Niinpä. Ja hänellä on kolmostytöt, nykyään tosin aikuisia jo.

Auttaako huonosta käytöksestä ja muusta ei toivotusta rangaistukset?? Ei auta kaikilla, toisia ne itkettää, toisia vain naurattaa. Auttaako, kun poistaa ansaittuja oikeuksia?? Ei auta, iillekin nauretaan pahimmassa tapauksessa. Auttaako kotiarestit, kaverikiellot.....ei todellakaan. No mikä auttaa sitten?? Keskustelu?? No ei, jos ei löydy oikeanlaista keskusteluyhteyttä....

Meidän kolmevuotias on ihan valmis Putouksen jatkojoukkoihin, suusta tulee vain ja ainoastaan putousfraaseja! Hyvä vaiko huono juttu? No kaikki jaksaa naurattaa pari kertaa, mutta ei loputtomiin.....

Toissapäivänä kysyin vanhimmalta tyttäreltä tukiopetuksen jälkeen, että avautuiko asiat? Se yksi pieni sana siinä kysymyksessä oli pikkupojalle kuin bensaa liekkeihin.....koko ilta meni kuunnellessa tuon eräänkin putoushahmon "nyt se on auki ja nyt se on kiinni" fraaseja.

Niin, että "mitä jäbä duunaa?"

Plussalla

....ei raskaustesti, eikä tili, vaan mittari ulkona. No olipa kökköinen otsikko, mutta en nyt  muutakaan keksinyt.

Uusi liesi on nyt hankittu  ja paikalleen asennettu, ja todellakin vaihdoin merkkiä. Edellisen lieden maahantuojalle kun valitin räjähdyksestä, niin he sanoivat, että voivat myydö uuden lasin uunin luukkuun omakustannehintaan 89 euroa. Sanoin, kiitos ei, vaihdan merkkiä ja näin tein.

Itse olen varmaan tullut vanhaksi, kävin lääkärissä ja lääkäri määräsi verenpainelääkityksen. Siinä sitten keskustelen ihmisten kanssa sairauksista ja lääkkeistä. Niin se vaan vanhuus hiipii hiljaa, mutta varmasti.

Raha on kyllä hubaa tällaisessa suurperheessä....no ei noihin lääkkeisiin paljoa mennyt, nehän on melkein ilmaisia. Mutta kun hajoaa noita kodinkoneita, lasten harrastukset, bensa, kun kuskataan harrastuksiin, ruoka jne jne. Tänään oli nelosen silmälääkäri ja se käynti maksoi 100 euroa!!! Apua!  Maksoiko joku markka-aikaan silmälääkäristä noin 600 mk?? Tuskinpa. Ja sitten piti vahvuuksia muutella, niin linssit vaihtoon ja taas euron kuvat vaan vilisteli silmissä....huoh.
Mutta moni muu asia laittaa miettimään myös, tyttö meni kaverinsa kanssa Tampereelle, noin 60 kilsaa matkaa, ja matka yhteen suuntaan 10 euroa. maksettiinko me todella bussilla kulkemisesta muutama vuosi sitten  60 markkaa??? Tuskinpa sitäkään....mutta nutpä maksetaan kaikesta paljon, mukisematta, kun ei muutakaan voi.

Että semmoista, oliko synkkä postaus? Tänään on ollut synkkä päivä. Onko huomenna parempi?!

Joskus vastustaa

Onneksi on viikko jo puolessa....

Maanantaina neloselta hukkui puhelin, ei löydy mistään ja lopulta ei tiedetä hukkuiko kotona vai muualla, kyllä otti (ja ottaa edelleen) päähän. No nyt on liittymä suljettu.
Maanantai-iltana räjähti uunin luukku tuhannen sirpaleiksi, ei ollut uuni päällä, laitettiin vaan pelti uuniin ja uunin luukku kiinni ja järkyttävä räjähdys ja joka paikka lasia täynnä. Uskomatonta. Ja liesi oli vasta kaksi ja puoli vuotta vanha. No onneksi sen korvasi vakuutus (ei tietty kokonaan). Muutama päivä nyt ainakin ollaan ilman uunia, se nyt ei sinällään onneksi ole katastrofi. Laitoin maahatuojallekin sähköpostia, että miten niin voi käydä, katsotaan nyt vastaako, vai olenko vain deletoitu viesteineni.

Nyt meillä on kaksi tiskikonetta. (Ei olisi asennettu ja hankittu tähän samaan syssyyn jos olisi tiedetty, että liesikin menee vaihtoon) Tarkoitus ei ole, että kaksi tiskikonetta pyörii samaan aikaan. Vaikkakin meillä tiskikone pyörii kaksi tai kolme kertaa päivässä, Ajatus tuli jostakin sisustusohjelmasta. Välttyy myös riitelyltä, että kuka tyhjentää tiskikoneen. Eli idea on, että toisessa on puhdasta ja toista voi täyttää likaisilla. Eli puhtaasta koneesta voi ottaa suoraan käyttöön ja se tyhjenee sitä mukaa ja likaiset laittaa toiseen ja napsauttaa päälle, kun on täysi. Hyvä idea siis! Sitten on laput niissä, että likaista tai puhdasta, niin ei tarvitse edes katsoa  :) Ehkä käytännöllisyyden lisäksi myös inasen mukavuudenhalua vai peräti laiskuutta....

Tänään olisi yläkoulun valinnaisvanhempainilta. Meidän seiskaluokkalaisella taitaa vielä olla asia hieman hakusessa tai mieli on muuttunut jo monta kertaa, ja myönnettäköön, ei se helppo ratkaisu olekaan. Viikko aikaa tehdä päätös. Katsotaan meneekö viime metreille.

Että tällainen alkuviikko, loppuviikko saisi mennä sitten paremmissa merkeissä, eiks vaan!

Kirpputoria

Varasin pitkästä aikaa kirpputoripöydän. Varasin samantien kuukaudeksi, niin saa viedä tavaraa vähän kerrallaan. Näin ei pöytäkään ole ihan tupaten täynnä ja sitä on ihmisten helpompi katsella. Nyt sitten on haalittu tavaraa, mistä voisi luopua. lapset ovat antaneet myös tavaroitaan myyntiin ja saavat niistä toki sitten rahat.

Hinnoittelu on mielestäno tosi hankalaa, tarkoitus pysyä kirpputorihinnoissa, mutta ei nyt hyvää haluaisi ilmankaan antaa, no siinä onkin sitten aikamoinen puntaroiminen.
Vauvan vaatteet saa lähteä, samoin äitiysvaatteet, niitten aika kun meidän perheessä on ohi. Samoin kutosen kasvaessa jää pienten tyttöjen juttuja, joille ei käyttöä ole hänen jälkeensä, kun pahnan pohjimmaiset on tyttöjä.
Sitten löytyy pelejä ja dvd levyjä, jota on jo pelattu useampaan kertaan läpi tai katsottu moneen kertaan, samoin on kirjojen laita.
Kaikenlaisia astioita jäi isältäni, jotka eivät ole paikkaansa meillä löytäneet, niin ne voi toki myydä. Että tavaraa laidasta laitaan.
Kyllä olisi niin paljon turhaa tavaraa, tai meille turhaa, jollekin toiselle toivon mukaan tarpeellista.

Saas nähdä miten käy, saadaanko tilaa, päästäänkö tavaroista eroon ja saadaanko vähän rahaakin....

Talven touhuja

Vihdoin kun kovat pakkaset väistyivät, niin onkin pari päivää ollut ihan loistavat ulkoilukelit. Lunta on kovin vähän, joten hiihtokelejä vielä odotellaan, mutta luistelemaan pääsee jo hyvin.
Itse olen harmittavan laiska sunnuntaiaamuisin, mutta tänään porukka kiskoi minut aamusta liikkeelle ja luistelukentälle, jonne sitten suuntasimme kaikki paitsi kaksi vanhinta.
Kutonen ja seiska eivät vielä osaa luistella, mutta luistimet jalassa tänäänkin harjoittelivat pystyssä pysymistä ja pientä liikkumista.

Tämä poikanen luuli olevansa heti mestari jäällä, mutta kun ei sitten taito ja toive kohdanneetkaan, niin pätti ettei luistelu olekaan häntä varten, eikä enää noussut terien päälle. No uusi yritys huomenna. Kypärä oli toki kiva juttu ja se on pysynyt päässä koko päivän - sisälläkin.

  Onneksi oli laidat, mutta toki välillä uskalsi irrottaakin....harjoitusta kerta toisensa jälkeen, niin kyllä se siitä     lähtee.

                                                                   Yritetään yhdessä  <3

                           Isot tytöt tuunasivat huonettaan ja tuli sieltäkin sitten nappastua pari kuvaa.

                          Ja isojen tyttöjen huoneissa on pari nelijalkaista asukkia, tässä niistä toinen:

Mukavaa tammikuun viimeistä viikkoa!

Kylymä!

On aina niin kylmä! Pihalla on kaunista ja aurinkokin paistaa, mutta kun on kylmä!!  Saa pelätä, että putket jäätyy ja lapset ei tarkene ulkona, itsestä nyt puhumattakaan. Ja autokaan ei tykkää kylmästä ja vaikka mitä, vali, vali.
Tänäänkin taas aamusta alkaen -26, eikä yhtään ole vielä helpottanut.

Mitään muuta ei länsirintamalla. No nurkkia siivoilen ja varasin kuukaudeksi kirpputoripöydän ja sinne pitäisi alkaa roudaamaan tavaraa lauantaina, toivottavasti muutaman euronkin saisi haalittua.

Kynsitaidetta  :)

Ihmistaidetta?  :)

Nyt on tehty lopullinen päätös, että meidän lapsiluku on täysi, tai ei sitä nyt juuri tehty, vaan aiemmin. Maanantaina tehtiin toimenpide päiväkirurgisella sairaalassa, jotta minä en ainakaan lisäännyt enää  :)  Isännällehän se toki on vielä mahdollista  :)
Olo ennen toimenpidettä oli toki haikea ja hiukan ahdistunutkin, mutta se tunne meni kyllä ohi. Kahdeksan tervettä lasta ja heistä kun saa vielä kunnon kansalaisia, niin on siinäkin vielä tehtävää. Toki olen viimeisen 14 vuotta ollut aika paljolti raskaana. Aikansa kutakin....


Että sellaista täältä nyt lyhkäisesti....kipakoita pakkaspäiviä kaikille.

Pakkasukko

Lienee käynyt, mittari näyttää -16 ja se tuntuu kylmältä, kun on tottunut useampaan plusasteeseen ja vesisateeseen. Että nyt se talvi tuli, lunta ja pakkasta. ja lapset olivat miltei koko eilispäivän ulkona. Onneksi on omassa pihassa pulkkamäkija muutenkin lääniä touhuta.
Esikoisen jäälyhdytkin tuli valmiiksi, vastahan se vesi oli terassilla ämpäreissä odottelemassa edes pikkupakkasta kuukauden verran.
Nyt vihdoin jäätyi....

Niin vaan kävin taas keskustelua teinien kanssa, lähinnä tyttöjen, että onko parempi näyttää hyvältä ja palella vai pukeutua sään mukaisesti lämpimästi, ja olla omasta mielestään vähemmän tyylikäs. Minusta niillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Ja vaikka ei pitkiä aikoja tarviikaan olla pihalla, jos bussi tulee ajallaan. Mutta mitä jos bussi hajoaa tuonne johonkin metsätaipaleelle tai ajaa ojaan tms, niin kylmähän siinä tulee odotellessa. Äitikään ei pääse salamana hätiin, kun olen tänään autoton. Ihan hitusen meinasi muistin sopukoista pyrkiä esiin omat teiniaikani ja kenties samat ongelmat, paitsi, että silloin ei kyllä bussi kuljettanut vaan laitettiin vaan tossua toisen eteen, huvitti tai ei. ja silloin oli välitunneilla ulkoiltava, yläasteellakin, nykyään ei tarvitse. Ikävä kyllä. Ja meillä on ainakin teinineiti, joka ei ulkoile, jos ei ole pakko.

Olenkin tainnut unohtaa mainita tai en ole kerennyt, että meidän kuopus liikkuu. Ja kuinka olikaan päässyt unohtumaan, kuinka rasittavaa on, että vauva lähtee liikkeelle. Esikoista odottaa kuin kuuta nousevaa, koska se lähtee liikkeelle, miksei se jo lähde......mutta sitten sen jo tietää, mitä se on, vaikke välttämättä muista. Pikkumies löytyy kaikki roskat, vaikka olisi juuri imuroitu. Pikkuväeltä putoaa hamahelmiä ja vaikka mitä pientä, jonka luokse tuo liikkuva vauva kiitää huippunopeasti roskankiilto silmissä. J akuinka nopeasti se pieni ihminen kaataa koiran vesikupin, vaikka vahdin ja seison vieressä ja kuinka nopeasti se saa itsensä siihen vesilammikkoon....ja monta muuta vastaavaa tilannetta.

Ja kuinka se liikkuminen vaikuttaa uniin, ei ole tuo pieni mies nukkunut koskaan hyvin. Mutta nyt liikkumisen myötä, se ei nuku enää lainkaan.....yölläkin liikkuminen mielessä ja jos ei lähde liikkeelle, niin ainakin suunnittelee sitä, eikä ainakaan nuku....huoh. Vanhemmat niin mielellään nukkuisivat yönsä....*haukotus*

Mukavaa alkanutta viikkoa......