torstai 27. lokakuuta 2011

Iskä




Kuvat on huonoja, kun on kuvattu kuvasta....
Isä on niin usein mielessä, varmaan lähestyvä isänpäivä vaikuttaa, mutta varmasti myös se, että nyt on aikaa surulle ja ajatuksille ja muistoille, kun kaikki järjestettävät ja hoidettavat asiat on hoidettu. Ei päivääkään etten isää ajattelisi....möykky on ja pysyy sisällä.....

Isän kuolemasta on siis 5,5 kk....käännekohta, jolloin mun elämäni muuttui. Olin isän kanssa yhteyksissä miltei joka päivä. 13.5.2011 olin lasten koulun kanssa kevätretkellä Tampereella. Iltapäivällä ajattelin että pitäisi soittaa isälle, mutta jätin soittamatta. Päästiin kevätretkeltä kotiin ja ehdin ottaa kupillisen kahvia, kun lapset sanoivat että pihaan ajoi poliisiauto.....he tulivat kertomaan isän kuolleen iltapäivällä.... Sen jälkeen menikin tosi pitkä aika ihan sumussa ja surussa. Siinä kohtaa olisin monasti tarvinnut tukiverkostoa, apua lasten kanssa, mutta enpä saanut. Oli paperia paperin perään, hautajaiset, omaisuuden realisointia, perunkirjoitusta ja vaikka mitä ja kaikki ihan uutta minulle. Onneksi oli tämä perhe, joka piti siinä normaalissa elämässä kiinni, oli pakko jaksaa, vaikka välillä tuntui ettei jaksa.
4.6.2011 isä haudattiin Nokialle lähelle mummun ja vaarin hautaa. Se oli mustaakin mustempi päivä. Isän näköiset hautajaiset ja vain lähimmät paikalla. Arkku oli kaunis, kukat olivat kauniita, pappi puhui kauniisti ja ilmakin oli kaunis ja lämmin. Olin niin kietoutunut suruuni, mietin, tuinko lapsia surussaan tarpeeksi.....

Kuolinsyy on vielä hämärän peitossa....isä oli kuollessaan vain 57 vuotias, tiettävästi terve mies. Lähti komiasti saappaat jalassa....kuten olisi halunnutkin.

Monasti mietin, että kumpi parempi, että tietää sairauden tms. vuoksi että kuolema on lähellä ja saa hyvästellä läheisensä vai se että käy kaikki ihan yhtäkkiä, varoittamatta. Itselläni tapahtui tuo jälkimmäinen ja tuntuu että kaikki jäi kesken, hyvästitkin sanomatta......paljon tekemättä, paljon sanomatta....miksei niitä tehty tai sanottu, ei tiedetty että yhteinen matka loppuu niin pian.

Isä, kaipaan sinua hirvittävästi.

1 kommentti: