Sataa vettä, tekee hyvää luonnolle, kohta kaikki vihertää. Huomenna ei kuitenkaan saisi sataa!
Olimme isännän kanssa eilen yläasteen vanhempainillassa. Aika jännää, muistan itse kuin eilisen, kun menin yläasteelle ja nyt on pojan aika siirtyä sinne. Suuri elämänmuutos koko perheellä. Tuntematon pelottaa. Pojan koulunkäynti on muutenkin ollut haastavaa, entä nyt tuolla. Pelkään kiusaamista....ja onhan se muutos, nykyisessä koulussa noin 50 oppilasta ja yläasteella noin 400. Toivottavasti löytää paikkansa siellä. Kaikki jännitimme kovasti luokkajakoa, luokalta lähtee yläasteelle 9 oppilasta, poikia on kolme, onneksi pojat pääsivät samalle luokalle. Olisi ollut ikävää mennä vaikka ainoana uudelle luokalle, vaikka niitä kavereita sieltä saakin, mutta alku on kuitenkin eri juttu.
Ja hieno oli koulukin, kaikki ihan uutta....suurta ja sekavaa. Tutustumispäivä on parin viikon päästä.
eilen oli myös vitosen kuusi vuotis neuvola ja se jos jokin oli koitos. Poika ei suostunut mihinkään. Huusi, itki ja potki. Väkisin otimme mitat, näkö ja kuulo ja temput jäi tekemättä. Kyllä nolotti, nolotti hirveästi. Ei auta vaikka sanotaan, että ovat nähneet kaikenlaista, silti....Sitä miettii, mitä on tehnyt väärin, mikä poikaa vaivaa ja vaikka mitä, laittaa epäilemään äitiyttä ja omaa kasvattajan rooliaan.
Ajatus katkeaa, kun yksi vaatii sitä ja toinen toista....jatkanpa paremmalla aikaa.
Voimia!joskus lapsen kanssa neuvolassa käynti voi olla tosi vaikeeta!Koita saada siinä sitten th.t uskomaan,mitä lapsi osaa oikeasti kotona!
VastaaPoistaYläkouluun menemisestä sanottiin meillä,että tulevan kesän aikana lapsi ylittää nuoruuden kynnyksen.Pikkuhiljaa opetetaan,kannustetaan ja ohjataan itsenäisempään ajatteluun ja ratkaisujen tekemiseen!
Voimia sinulle kasvattajan tärkeässä tehtävässä,olet paras juuri sellaisena kuin olet!