lauantai 12. toukokuuta 2012

Vuosi - elämäni raskain

Huomenna tulee vuosi.....vuosi kun poliisit ilmestyivät ovellemme ja kertoivat suru-uutisen, isäni oli kuollut, yllättäen ja arvaamatta. Olin aina ollut isän tyttö. Uutinen oli shokki! Tuntui, että kaikki romahti. Onneksi oli perhe ja lapset, oli pysyttävä koossa, oli jatkettava normaalia elämää. Oli alettava hoitamaan asioita. Olin ja olen edelleen ainoa omainen ja ainoa perillinen, moni asia toki oli helpompaa kun ei tarvinnut mitään kysyä muilta. Mutta kaikki oli uutta ja vaikeaa. Nyt kun vuosi on kulunut, pääasiassa kaikki asiat on hoidettu, niitä on riittänyt uskomattoman paljon. Asoita joista en välttämättä ollut koskaan kuullutkaan. Asioita, jotka tuntuivat ylivoimaisilta. Ja veroilmoitus tuntuu sellaiselta edelleen.

Isää olisin tarvinnut monessa tilanteessa. Mietin, koska se möykky sisälläni helpottaa. Suru on edelleen valtava. Joka päivä olen isääni ajatellut ja joka päivä valtavasti kaivannut. Olen jollekin katkera, miksi minulta otettiin isä liian aikaisin, lapsilta se ainoa vaari. Elämä on niin epäoikeudenmukaista.
Toivottavasti iskä katselet hymyssä suin elämäämme sieltä pilven reunalta, ohjaatkin tarvittaessa. Mutta silti kysyn jatkuvasti: isä, miksi sinun piti lähteä?? Kaipaan sinua valtavasti, lapset kaipaavat. Tarvitsisimme sinua ja neuvojasi.  Sanoinko koskaan kuinka tärkeä olit minulle ja meille....kaikki jäi kesken.


1 kommentti: