Tuntuu ettei ole mitään sanottavaa ja toisaalta olisi paljonki. Stressit ja murheet vie jotenkin keskittymiskyvyn muualle ja aiheuttaa kamalan ihottuman....joo mulla stressi saa aikaan hirveän ihottuman ja nytkin toinen käsivarsi on ihan ruvella ja kipeä.
No mistähän alkaisi, kun en ole pitkään aikaan kirjoittanut....Syysloma oli ja meni ja meni pieleen. Vaikkakin facebook päivitystäni lainaten, lomaa se on huonompikin loma. Kuopus oli kovassa kuumeessa miltei koko viikon, tosin eihän meillä nyt sentään koko viikon lomaa ollut. Mutta mökille ei sitten päästy lainkaan.
No päästiin Robinin keikalle ja saatiin vietettyä vanhimman tyttären 13 vuotissynttäreitä.
Uskomatonta, että hänkin jo täytti 13 vuotta....niin se aika menee ja lapset kasvaa. Ihana nuori nainen, joskus hieman haasteellinenkin ;)
Ja se Robin <3 oli vaan niin ihqu <3 Olin keikalla kolmen vanhimman tyttären ja yhden lainalapsen kanssa. Ja kyllä se nuori mies vaan osaa, wau!
Kouluun paluu oli sitten tällä viikolla, viikko alkoi kovissa pakkasissa tai no kovissa ja kovissa, mutta -11 oli kahtena aamuna. No nyt onkin sitten saman verran lämmintä ja kuraa ja mutaa ja märkää ja harmaata....
Eilen oli erikoinen keli, tiistain ja keskiviikon välin oli satanut jäätävää tihkua ja vettä ja maa oli ollut kylmä, uskomatonta kyllä, täällä oli ihan hirveä keli ja tiet aivan jäätiköllä. Mies asiasta soitti ja varoitteli....
No ensin lähti yläkoululaiset isommalla bussilla 7.05 ja hetken päästä soittivat, että ovat ojassa....great....3 kilsaa meiltä. No siinä sitten äkkiä pikkuväkeä sängyistä ylös ja vaatteisiin, kunnes muksut soitti, että ei tarvii tulla, kun menevät sillä toisella, jonka määrä ottaa noi pienemmät 7.15. No se tuli myöhässä, otti nuo pienemmät vasta 7.40 ja muutaman muun ja lähtivät matkaan.....kohta soi puhelin ja arvaatte varmaan....äiti...me ollaan ojassa ja syvällä....sydän kurkussa matkaan. Nyt jäi aamupalat kesken ja matkaan. Nyt onnettomuuspaikka oli 5 kilsaa meiltä, toiseen suuntaan. Lähdin ajamaan ja tiellä pysyminen oli tosi haasteellista, ja mulla oli vielä talvirenkaat, vauhtia oli 20km/tunnissa.
Siellä ne olivat bussi melkein kyljellään....otin omani kyydistä ja mietin, että mistäs nyt.....no paikalle hälytetty taksi tuli samalla ja alakoululaiset lähtivät sillä alakouluun ja pääsivät kuin pääsivätkin perille. Yläkoululaiset tulivat kanssani kotiin, kyllä kaksi ojassakäyntiä oli heille jo ihan tarpeeksi ja kouluun viestiä, että täältä ei pääse kouluun....aikamoinen aamu siis.
No sade ja ilman lämpeneminen aiheutti nopeasti sen, että tiet muuttuivat jäätiköstä kuravelliksi. Ja pääsin kuin pääsinkin iltapäivällä liikenteeseen, oli ohjelmassa vanhempainvarttia ja harrastuskuskausta. Ihanaa oli päästä myös jumpalle.
Tänä päivänä oli jo sitten ihan normi aamu. Tänään puutöitä vuorossa ja kuskausta....
torstai 24. lokakuuta 2013
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Lehdet lentää, lehdet lentää, nyt syksy jo on.....
SYYSLAULU
Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.
Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.
Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.
Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie."
- Tove Jansson - (suom. Elstelä)
Vettä tulee niin, että kohta meiltä pääsee liikkumaan vain uiden tai veneellä. Ja on se niin mielenkiintoista, että yläkoulussa olevat lapset eivät voi pukeutua sään mukaisesti, vaan mieluummin kastumista ja/tai kylmää uhmaten. Onhan se toki mukava olla koko päivä märissä kengissä ja sukissa tai muuten märissä vaatteissa. Alakoululaiset sentään pukeutuivat sään mukaisesti: saappaisiin ja sadetakkeihin. No etäisesti muistan oman asenteeni ja käytökseni yläkouluikäisenä.....
Viimeinenkin harrastus alkoi eilen. Vitonen eli rasavilli poikamme aloitti sählykoulun ja kivaa oli. Ja kuinka reipas tuo poika olikaan, kun äiti oli "kärpäsenä katossa". Poika ei siis tiennyt, että äiti katselee. Osasi hoitaa asiansa hienosti. Tuli hyvä mieli.
Tarttis alkaa kuvaamaan ja myymään pieniä vauvanvaatteita ja pieniä tytön vaatteita, miten se muka on niin raskasta tai vastenmielistä, että siirrän hommaa koko ajan...
Olen lukenut viime aikoina paljon kasvatusoppaita, lähinnä nuoria ja murrosikää koskevia. Ehkä kipuilen sen asian rinnalla ja pohdin asioita. Ei ole nuoruus helppoa aikaa, ei nuorelle itselle eikä vanhemmille. Paljon on tullut pohdittua asiaa.....niin haavoittuvaista aikaa. Vaaditaan ymmärrystä ja tukea ja oikeissa kohdissa, oikealla tavalla.....Ja kun maailma on kovin erilainen kun itse oli nuori, toki moni asia samanlaistakin. Toivottavasti vastoinkäymisetkin pian kääntyisi voitoksi.....
näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Mukavaa sadepäivää.
Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.
Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.
Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.
Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie."
- Tove Jansson - (suom. Elstelä)
Vettä tulee niin, että kohta meiltä pääsee liikkumaan vain uiden tai veneellä. Ja on se niin mielenkiintoista, että yläkoulussa olevat lapset eivät voi pukeutua sään mukaisesti, vaan mieluummin kastumista ja/tai kylmää uhmaten. Onhan se toki mukava olla koko päivä märissä kengissä ja sukissa tai muuten märissä vaatteissa. Alakoululaiset sentään pukeutuivat sään mukaisesti: saappaisiin ja sadetakkeihin. No etäisesti muistan oman asenteeni ja käytökseni yläkouluikäisenä.....
Viimeinenkin harrastus alkoi eilen. Vitonen eli rasavilli poikamme aloitti sählykoulun ja kivaa oli. Ja kuinka reipas tuo poika olikaan, kun äiti oli "kärpäsenä katossa". Poika ei siis tiennyt, että äiti katselee. Osasi hoitaa asiansa hienosti. Tuli hyvä mieli.
Tarttis alkaa kuvaamaan ja myymään pieniä vauvanvaatteita ja pieniä tytön vaatteita, miten se muka on niin raskasta tai vastenmielistä, että siirrän hommaa koko ajan...
Olen lukenut viime aikoina paljon kasvatusoppaita, lähinnä nuoria ja murrosikää koskevia. Ehkä kipuilen sen asian rinnalla ja pohdin asioita. Ei ole nuoruus helppoa aikaa, ei nuorelle itselle eikä vanhemmille. Paljon on tullut pohdittua asiaa.....niin haavoittuvaista aikaa. Vaaditaan ymmärrystä ja tukea ja oikeissa kohdissa, oikealla tavalla.....Ja kun maailma on kovin erilainen kun itse oli nuori, toki moni asia samanlaistakin. Toivottavasti vastoinkäymisetkin pian kääntyisi voitoksi.....
näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Mukavaa sadepäivää.
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Kuvapostaus :)
Jos nyt laittaisi kuvia välillä.....
Pupuja :)
Ihan itse käännyin....vihdoin ja viimein.
Mitä lie kynsijuttuja.....tai toi on kai ihan vaan yhdellä lakalla tehtyä. (mä mitään tiedä....)
Sisko ja sen veli....kakkonen ja kasi <3 Ikäeroa noin 12.5 vuotta.
Vahtikoira Mini.
Känkkäränkkä kylässä.....
Nyt pikkumiestä neuvolaan ja nelosta hammasröntgeniin....aamulla oli pakkasta -4, hrrr.....
Pupuja :)
Ihan itse käännyin....vihdoin ja viimein.
Mitä lie kynsijuttuja.....tai toi on kai ihan vaan yhdellä lakalla tehtyä. (mä mitään tiedä....)
Sisko ja sen veli....kakkonen ja kasi <3 Ikäeroa noin 12.5 vuotta.
Vahtikoira Mini.
Känkkäränkkä kylässä.....
Nyt pikkumiestä neuvolaan ja nelosta hammasröntgeniin....aamulla oli pakkasta -4, hrrr.....
maanantai 30. syyskuuta 2013
Syyskuun viimeinen
Huomenna on siis lokakuu ja tänään syyskuun vika (vitsi mikä päättelykyky), pikkumies on tänään jo 5kk!
Aamulla herätessä oli pakkasasteita jo -2 ja lisää on kait luvassa. Mutta lämpöäkin joku ennuste lupasi vielä. Että ei kai sitä lunta ihan vielä.
Meillä oli ihana leppoisa viikonloppu, oltiin vain oman porukan kesken kotosalla. Pääasiassa laiskoteltiin, no hiukan jotain kotihommiakin.
Esikoisen kanssa katselin maantiedon koealuetta viikonlopun, ja itse ainakin osaan jo ulkoa monta asiaa Euroopasta ja maapallon pinnanmuotojen muokkautumisesta. Toivottavasti pojallekin jäi jotain mieleen. Koulu kun hälle ei tällä hetkellä tunnu maittavan, ainakaan opiskelumielessä, kavereitten kanssa siellä on vissiin ihan jees hengailla.
Pikkumies 3v pukisi vain ja ainoastaan aina kauluspaidan päälleen, on hienoja kaivuripaitoja ja muita poikamaisia juttuja, mutta hän haluaa vain ja ainoastaan kauluspaitoja. tarvii varmaan hankkia muutama lisää ja sellaisia, joita ei tarvitse silittää. Muutenkin inhoan silittämistä, niin en kai nyt ala urakalla silittämään kolmevuotiaan pojan kauluspaitoja ihan arkikäyttöön. Niin tehokas äiti-ihminen en ole.
Ihana kun nuo olivat eilen kirkossa, kuten eilen kirjoitinkin. Nyt tuo pieni 3 vuotias lausuu sujuvasti: "Rakas Jeesus olen pieni, suojaa sinä aina tieni...." <3 Hyvin tarttuu kaikki pieneen mieleen.
Sain vihdoin nuohoojakin tilattua, tännelandelle kun se ei tule automaattisesti. En kyllä tiedä tuleeko enää muuallakkaan. No nuohooja tulee perjantaina. Ilmoitin sitten mitä kaikkea nuohottavaa löytyy ja jouduin laittamaan sitten viestiä perään, että ei siinä kaikkia, vielä löytyi kaksi pesää :) eli kuusi nuohottavaa kohdetta. No ei kaikkea voi muistaa......
Olin torstaina puutöissä jälleen, ilman esikoista, kun hänet jätin opiskelemaan. No tein työstämistäni puunkappaleista liimalevyn. Tytöt pääsivät harrastuksistaan aiemmin ja tulivat istuskelemaan sinne ja odottelemaan. Kysyin harrastustoverilta, että mistä noita viiloja löytyy ja kyseessä oli taltta. Eli pieni virhe, sanoin talttaa viilaksi, ymmärrän kyllä noitten työkalujen eron. Mutta pointti, kun lapset olivat todistamassa erhettäni, niin olenpa saanut kuulla siitä....
Syksyistä alkanutta viikkoa <3
Aamulla herätessä oli pakkasasteita jo -2 ja lisää on kait luvassa. Mutta lämpöäkin joku ennuste lupasi vielä. Että ei kai sitä lunta ihan vielä.
Meillä oli ihana leppoisa viikonloppu, oltiin vain oman porukan kesken kotosalla. Pääasiassa laiskoteltiin, no hiukan jotain kotihommiakin.
Esikoisen kanssa katselin maantiedon koealuetta viikonlopun, ja itse ainakin osaan jo ulkoa monta asiaa Euroopasta ja maapallon pinnanmuotojen muokkautumisesta. Toivottavasti pojallekin jäi jotain mieleen. Koulu kun hälle ei tällä hetkellä tunnu maittavan, ainakaan opiskelumielessä, kavereitten kanssa siellä on vissiin ihan jees hengailla.
Pikkumies 3v pukisi vain ja ainoastaan aina kauluspaidan päälleen, on hienoja kaivuripaitoja ja muita poikamaisia juttuja, mutta hän haluaa vain ja ainoastaan kauluspaitoja. tarvii varmaan hankkia muutama lisää ja sellaisia, joita ei tarvitse silittää. Muutenkin inhoan silittämistä, niin en kai nyt ala urakalla silittämään kolmevuotiaan pojan kauluspaitoja ihan arkikäyttöön. Niin tehokas äiti-ihminen en ole.
Ihana kun nuo olivat eilen kirkossa, kuten eilen kirjoitinkin. Nyt tuo pieni 3 vuotias lausuu sujuvasti: "Rakas Jeesus olen pieni, suojaa sinä aina tieni...." <3 Hyvin tarttuu kaikki pieneen mieleen.
Sain vihdoin nuohoojakin tilattua, tännelandelle kun se ei tule automaattisesti. En kyllä tiedä tuleeko enää muuallakkaan. No nuohooja tulee perjantaina. Ilmoitin sitten mitä kaikkea nuohottavaa löytyy ja jouduin laittamaan sitten viestiä perään, että ei siinä kaikkia, vielä löytyi kaksi pesää :) eli kuusi nuohottavaa kohdetta. No ei kaikkea voi muistaa......
Olin torstaina puutöissä jälleen, ilman esikoista, kun hänet jätin opiskelemaan. No tein työstämistäni puunkappaleista liimalevyn. Tytöt pääsivät harrastuksistaan aiemmin ja tulivat istuskelemaan sinne ja odottelemaan. Kysyin harrastustoverilta, että mistä noita viiloja löytyy ja kyseessä oli taltta. Eli pieni virhe, sanoin talttaa viilaksi, ymmärrän kyllä noitten työkalujen eron. Mutta pointti, kun lapset olivat todistamassa erhettäni, niin olenpa saanut kuulla siitä....
Syksyistä alkanutta viikkoa <3
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Syksyistä
Kuinkahan usein mun päivityksen otsikot on sääpainotteisia....
No syksyistä ja kylmää kuitenkin. Kovalla tohinalla on etsitty pipoja ja hanskoja ja takkeja, kamalasti ei hankintoja tällä kertaa tarvinnut tehdä, talven varallekaan ei varmaan kenkiä kummempia. Joskus näinkin.
Isäntä läks kutosen ja seiskan kanssa kirkkoon, on perhekirkko ja päiväkerholaiset on enkeleinä. Jotenkin siitä on tullut isännän juttu käydä nuo kirkkoreissut, ei siinä ettenkö minäkin lähtisi, mutta nytkin jäin kotiin. Tosin mulla sunnuntaiaamut on kovin laiskoja ja hitaita, että johtuneeko siitä. Mies haki mummunsakin mukaan.
Perjantaina vietettiin kodin ja koulun päivää. Vein aamulla pari lasta kerhoon ja sitten suuntasin kuopuksen kanssa alakouluun. Ensint osin palaveerasin vitosen asioita erityisopen kanssa. No sen jälkeen menin alaluokkaan äidinkielen tunnille, siellä siis yhdessä opiskelevat esikoululaisista kakkosluokkalaisiin. Sitten oli vuorossa yläluokan bilsan tunti, siinä samassa luokassa vitoset ja kutoset. Ja viimeisenä seisoskelin hetken keskiluokan (3-4lk) liikuntatunnilla ja seurasin heidän suunnistustouhujaan. Onneksi laitoin pitkät kalsarit jalkaan, kun olikin aika kylmä. Mukavasti meni se parintuntinen ja sitten saikin hakea muksut kerhosta ja kotiin.
Viikonloppu mennyt leppoisasti. NYkyään tuntuu, että viikot on aika hektisiä, joten viikonloppu on ihanaa vain olla kotosalla perheen kesken. Ensi viikkokin näyttää jo aika buukatulta, normi harrastusrumbien lisäksi on kokousta ja neuvolaa ja sen sellaista.
Ja aatelkaa, se on lokakuu ihan just! Aika menee hirveää vauhtia, liian nopsaan, mun pieni vauvakaan ei ole enää pieni.
Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille teille! Jospa kuvia saisin aikaiseksi seuraavaksi.
No syksyistä ja kylmää kuitenkin. Kovalla tohinalla on etsitty pipoja ja hanskoja ja takkeja, kamalasti ei hankintoja tällä kertaa tarvinnut tehdä, talven varallekaan ei varmaan kenkiä kummempia. Joskus näinkin.
Isäntä läks kutosen ja seiskan kanssa kirkkoon, on perhekirkko ja päiväkerholaiset on enkeleinä. Jotenkin siitä on tullut isännän juttu käydä nuo kirkkoreissut, ei siinä ettenkö minäkin lähtisi, mutta nytkin jäin kotiin. Tosin mulla sunnuntaiaamut on kovin laiskoja ja hitaita, että johtuneeko siitä. Mies haki mummunsakin mukaan.
Perjantaina vietettiin kodin ja koulun päivää. Vein aamulla pari lasta kerhoon ja sitten suuntasin kuopuksen kanssa alakouluun. Ensint osin palaveerasin vitosen asioita erityisopen kanssa. No sen jälkeen menin alaluokkaan äidinkielen tunnille, siellä siis yhdessä opiskelevat esikoululaisista kakkosluokkalaisiin. Sitten oli vuorossa yläluokan bilsan tunti, siinä samassa luokassa vitoset ja kutoset. Ja viimeisenä seisoskelin hetken keskiluokan (3-4lk) liikuntatunnilla ja seurasin heidän suunnistustouhujaan. Onneksi laitoin pitkät kalsarit jalkaan, kun olikin aika kylmä. Mukavasti meni se parintuntinen ja sitten saikin hakea muksut kerhosta ja kotiin.
Viikonloppu mennyt leppoisasti. NYkyään tuntuu, että viikot on aika hektisiä, joten viikonloppu on ihanaa vain olla kotosalla perheen kesken. Ensi viikkokin näyttää jo aika buukatulta, normi harrastusrumbien lisäksi on kokousta ja neuvolaa ja sen sellaista.
Ja aatelkaa, se on lokakuu ihan just! Aika menee hirveää vauhtia, liian nopsaan, mun pieni vauvakaan ei ole enää pieni.
Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille teille! Jospa kuvia saisin aikaiseksi seuraavaksi.
perjantai 20. syyskuuta 2013
Pitkästä aikaa!
Syksykin on jo pitkällä. En ole saanut kirjoiteltua, kun olen ollut niin stressaantunut ja lamaantunut, kaikkia huolia ja murheita, jotka eivät vaan helpota. Välillä tuntunut, että järki lähtee....tai mistäpä minä itse tiedän vaikka olisi lähtenytkin. Mutta vannon ja vakuutan taas, että kyllä se pitää paikkansa, että pienet lapset ja pienet murheet ja isot lapset ja isot murheet.
Minä aloitin kaksi uutta harrastustakin. Keskiviikkoisin käyn lasten harrastusten lomassa niska-selkä ryhmässä ja on vallan mukavaa. Ja sitten kesällä jo päätin, että jos aikatauluun mahtuu, alan harrastamaan jotakin ihan uutta. Ja niinpä aloitin kansalaisopiston puutyöt torstai-iltaisin. Käyn siellä esikoisen kanssa. Kuulemma kautta aikojen ensimmäinen äiti-poika pari. En ole kuin koulussa aikanaa miljoona vuotta sitten tehnyt puutöitä. Ja eilen päästiin jo tositoimiin ja kyllä jännitti niin, että meinasin jäädä kotiin. Itse teen sellaista reiluhkoa tarjotinta. Aloitimme sellaisesta koivulankusta, josta tehtiin suiroja, joista tehdään liimalevy tarjottimelle pohjaksi. Käytin eilen sirkkeliä, vannesahaa, oikohöylää ja tasohöylää. Ylitin siis oikeastaan itseni.
Flunssakin kävi kaatamassa minut. Minuun ei yleensä flunssat iske, mutta kaipa tuo stressi ja väsymys myötävaikutti siihenkin. Kyllä oli tuskaa olla kaameassa flunssassa ja hoitaa muksut ja muut hommat samalla. Mutta taas selvittiin.
Pieninkin kasvaa hurjaa vauhtia, ikää jo 4.5 kk ja painoa liki 7 kiloa. Melkein kääntyy vatsalleen, mutta ihan ei vielä onnistu. Juhlapäiviäkin on ollut, kutonen täytti 5 vuotta ja seiska täytti 3 vuotta. Kolme vuotat täytettyään pääsi myös seurakunnan päiväkerhoon ja on käynyt siellä jo kolmasti.
Meille on pikkuhiljaa muuttanut neljä pupua :) Tässä kuvassa ensimmäisenä saapunut Lara pupunen.
Mukavaa syksyistä viikonloppua kaikille. Toivottavasti se lumi ei ensi viikolla kuitenkaan vielä tule, vaikka sellaisiakin ennusteita on nähty.
Minä aloitin kaksi uutta harrastustakin. Keskiviikkoisin käyn lasten harrastusten lomassa niska-selkä ryhmässä ja on vallan mukavaa. Ja sitten kesällä jo päätin, että jos aikatauluun mahtuu, alan harrastamaan jotakin ihan uutta. Ja niinpä aloitin kansalaisopiston puutyöt torstai-iltaisin. Käyn siellä esikoisen kanssa. Kuulemma kautta aikojen ensimmäinen äiti-poika pari. En ole kuin koulussa aikanaa miljoona vuotta sitten tehnyt puutöitä. Ja eilen päästiin jo tositoimiin ja kyllä jännitti niin, että meinasin jäädä kotiin. Itse teen sellaista reiluhkoa tarjotinta. Aloitimme sellaisesta koivulankusta, josta tehtiin suiroja, joista tehdään liimalevy tarjottimelle pohjaksi. Käytin eilen sirkkeliä, vannesahaa, oikohöylää ja tasohöylää. Ylitin siis oikeastaan itseni.
Flunssakin kävi kaatamassa minut. Minuun ei yleensä flunssat iske, mutta kaipa tuo stressi ja väsymys myötävaikutti siihenkin. Kyllä oli tuskaa olla kaameassa flunssassa ja hoitaa muksut ja muut hommat samalla. Mutta taas selvittiin.
Pieninkin kasvaa hurjaa vauhtia, ikää jo 4.5 kk ja painoa liki 7 kiloa. Melkein kääntyy vatsalleen, mutta ihan ei vielä onnistu. Juhlapäiviäkin on ollut, kutonen täytti 5 vuotta ja seiska täytti 3 vuotta. Kolme vuotat täytettyään pääsi myös seurakunnan päiväkerhoon ja on käynyt siellä jo kolmasti.
Meille on pikkuhiljaa muuttanut neljä pupua :) Tässä kuvassa ensimmäisenä saapunut Lara pupunen.
Mukavaa syksyistä viikonloppua kaikille. Toivottavasti se lumi ei ensi viikolla kuitenkaan vielä tule, vaikka sellaisiakin ennusteita on nähty.
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Organisointia
taputtelen itseäni olalle, niin hyvin olen organisoinut meidän harrastusrumban, musta saisi joku vielä hyvä organisaattorin johonkin työpaikalle, vink, vink.
Meillä viisi lasta harrastaa ja minä itsekin sain kaksi harrastusta ja harrastukset sijoittuu vain kolmelle päivälle, eli ei joka ilta menoa ja ei edes iltaisin edes taas suhausta, vaan kaikki onsuht hallittua.
Tiistaina on 17.00-17.30 nelosen soittotunti ja todennäköisesti klo 18-19 vitosen sählykoulu ja ovat kirkolla viereisissä rakennuksissa. Helppo homma siis. Keskiviikkona alkaa klo 17.45 kolmosen soittotunti, josta hän itse siirtyy orkesteriharkkoihin naapurirakennukseen, siinä on kyllä tunnin väli, mutta ei hälle ongelma, ulkoilee sen aikaa. Klo 17-18 on nelosen orkesteriharkat ja hänet saan vietyä samalla kuin kolmosenkin. Itse menen niska-hartiajumppaan klo 17-18. Kolmosella loppuu 19.30, jolloin pääsemme ajelemaan kotiinpäin, kun jumpan jälkeen käyn nelosen kanssa kaupassa.
Torstaina kakkosella on kuvis, jonne menee kaverinsa kanssa itekseen, kun jäävät suoraan koulusta ensin kylille, käyvät syömässä yms. Heidät pitäisi noutaa klo 20. Itse menen esikoisen kanssa tekemään puutöitä klo 18-20.15 samaan rakennukseen josta tuon kakkosen noudan, eli hän odottelee vain vartin. Ja samalla kun menen puutöihin heitän kolmosen kaverinsa kanssa srk:n liikuntakerhoon ja heillä loppuu aiemmin kuin kuvis ja puutyöt, niin ehtivät kävelemään tuonne missä minäkin olen. Sitten kaikki kyytiin ja kotiin. Tosi hyvin vai mitä??? Olen niin tyytyväinen itseeni.
Tosin oma jumppa jää tänään väliin, kun menen seiskojen vanhempainiltaan....
Saas nähdä kuinka känkkäränkkävauva meillä tänään on, kun sai tänään kolme rokotusta, nyt onneksi nukkuu.
Meillä viisi lasta harrastaa ja minä itsekin sain kaksi harrastusta ja harrastukset sijoittuu vain kolmelle päivälle, eli ei joka ilta menoa ja ei edes iltaisin edes taas suhausta, vaan kaikki onsuht hallittua.
Tiistaina on 17.00-17.30 nelosen soittotunti ja todennäköisesti klo 18-19 vitosen sählykoulu ja ovat kirkolla viereisissä rakennuksissa. Helppo homma siis. Keskiviikkona alkaa klo 17.45 kolmosen soittotunti, josta hän itse siirtyy orkesteriharkkoihin naapurirakennukseen, siinä on kyllä tunnin väli, mutta ei hälle ongelma, ulkoilee sen aikaa. Klo 17-18 on nelosen orkesteriharkat ja hänet saan vietyä samalla kuin kolmosenkin. Itse menen niska-hartiajumppaan klo 17-18. Kolmosella loppuu 19.30, jolloin pääsemme ajelemaan kotiinpäin, kun jumpan jälkeen käyn nelosen kanssa kaupassa.
Torstaina kakkosella on kuvis, jonne menee kaverinsa kanssa itekseen, kun jäävät suoraan koulusta ensin kylille, käyvät syömässä yms. Heidät pitäisi noutaa klo 20. Itse menen esikoisen kanssa tekemään puutöitä klo 18-20.15 samaan rakennukseen josta tuon kakkosen noudan, eli hän odottelee vain vartin. Ja samalla kun menen puutöihin heitän kolmosen kaverinsa kanssa srk:n liikuntakerhoon ja heillä loppuu aiemmin kuin kuvis ja puutyöt, niin ehtivät kävelemään tuonne missä minäkin olen. Sitten kaikki kyytiin ja kotiin. Tosi hyvin vai mitä??? Olen niin tyytyväinen itseeni.
Tosin oma jumppa jää tänään väliin, kun menen seiskojen vanhempainiltaan....
Saas nähdä kuinka känkkäränkkävauva meillä tänään on, kun sai tänään kolme rokotusta, nyt onneksi nukkuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)