On taas ollut kovin hektistä viime aikoina. Lapsilla, koululaisilla siis, ollut paljon kokeita. Ja se vaatii myös minulta paljon, kenties kertaan ala-asteen oppimäärää minäkin....kyselen ja opetan. Esikoispojan kanssa on koulunkäynti ollut aina haastavaa, stressaavaa, vaikeaa, riitelyä, itkua ja hammastenkiristystä. Ja kuinka se on vihdoin alkanut kantaa hedelmää,eikä yhtään viime tingassa, ala-asteen viimeinen vuosi menossa. Ja numerot ovat olleet hyviä! Poika sai jo keväällä kannustusstipendin, kun eniten korotti numeroitaan, voi sitä äidin ylpeyttä. Ja kyllä äiti on nytkin ollut ylpeä, kun niin hyviä numeroita on poika kokeista kotiin tuonut. Enkku on sitten vallan oma lajinsa, siinä ei taida auttaa mikään.
Viime päivät olen lukenut ja neuvonut 3lk, 5lk ja 6lk englantia....ei ole helppoa, jos jonkun päähän ei vain uppoa.
Harrastuksistakin tulee ihan pian ansaittu joulutauko. Eilen oli kolmosella ensimmäinen konsertti ja kumpaa jännitti enemmän, äiti vaiko tyttöä....ei liene vaikea arvata. Mutta meni niiiin hienosti. ja esikoinen soitti samaisessa konsertissa ja hienosti hänkin. Molemmat soittavat puhallinorkesterissa, eri orkestereissa tosin. Poika on soittanut saksofonia 2.5 vuotta ja tyttö käyrätorvea vasta puoli vuotta. Kovin innoissaan ovat molemmat.
Tänään onkin ohjelmassa nelosen silmälasien remonttiin vientiä, enää ei tarvitsekaan sangat pientä säätöä, vaan lasit tarvitsee lähettää linssien vaihtoon. Kamalat naarmut toisessa linssissä, tarina ei vain kerro mistä lie tulleet.
Ja pikkukoiramme Mini viedään rokotukselle. Siinähän se tämäkin päivä menee. Illalla voikin sitten ryhtyä tuumasta toimeen ja vaikkapa siivota....näyttää nimittäin ihan kuin pommi olisi taas täällä huushollissa räjähtänyt.
Kiva lukea teiän elämästä!
VastaaPoista