Välillä on elämä hektistä, mutta se tekee omasta elämästäni sitä mielekästä. Paitsi ihan joskus kello kaulassa lentäminen ja jatkuva auton ratissa istuminen stressaa.....vaikka nyt pitäisi vähentää stressiä, kun on sitä verenpainetta - helpommin sanottu kuin tehty. Oikeastihan olen ihminen, joa stressaa - aina ja kaikesta. Tapa, josta ei niin vaan pääse eroon, lupaan kyllä yrittää. Verenpaineet siis jatkuu, nyt ostin kotiinkin verenpainemittarin, ihan kuin olisin tullut vanhaksi....seuraavaksi kai lääkedosetti.
Maanantaina kävin siellä lääkärissä ja juu paineet korkealla ja juu pää aina vaan kipeä ja juu niskat jumissa. Verikokeita iso kasa ja sydänfilmiä ja troppia.
Tänään sitten menin labraan, ei sillain tuttua juttua minulle, käyn tosi harvoin, eipä ole ollut tarvetta - onneksi. No menin jo varttin yli seitsemän, ajattelin että olen eka niin mies pääsee mahdollisimman pian töihin. Mutta se kokemuksen puute, siellähän istui jo seitsemän mummua ja pappaa ennen minua ja juu jonotusnumerokone alkaa syöstää numeroita vasta puoli kahdeksan ja juu minä saan ottaa lappuni kahdeksantena, koska he olivat istuneet siellä jo ennen minua, osa jo seitsemältä. En sitten kysynyt, että miksi ne istuvat siellä puoli tuntia ennen numerokoneen avautumista....kai niillä oli johonkin kiire. Eli otin sitten sen vuoronumeron kahdeksan ja keskustelin säästä, lämmintä on.
Näytteenotossahan ei sitten kauaa mennyt, viisi putkea verta ja sydänfilmi ja sitten pääsi mies töihin.
Maanantaina sitten taas lääkärille tuomiolle.
Tällaista tämä vanheneminen sitten on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti