Olin eilen vihdoin katsomassa Tampereen työväen teatterissa esityksen vuonna 85 remix. Ja oli ihan hirvittävän hyvä!! Eli, joka ei ole sitä vielä käynyt katsomassa, niin suosittelen todellakin. Seurassani oli 9 vuotias tyttäreni ja 11 vuotias tyttäreni kaverinsa kanssa ja kaikki pitivät kovasti.
Esitys toi niin oman nuoruuden mieleen, oi niitä aikoja. Oli kirjavat salihousut, mukavat varmasti päällä ja kai ne hienoiltakin näytti....silloin. Ja kaikki neonvärit, oli tuulipukuja ja ihania neonkeltaisia säärystimiä....miksi ne oli silloin niin hienoja, mutta nyt....sanoisinko, että kun sonnistautuisin moisiin, niin monen päät kääntyisi.....ja ne isotupsupipot (tuskin on muuten yhdyssana), ja mulla on muuten sellainen vieläkin. Ja se keskustorin nakkikoppi, muistatte kai? Ja paljon paljon muuta. Vieläkin kirvottaa hymyn huulille.
Nyt puhuin vain niistäå nostalgisista muistoista. Mutta eihän esitys ole mitään ilman hyviä näyttelijäsuorituksia ja niitä riitti. Sami Hintsanen oli toisaalta kuin oma itsensä, siis se oma itsensä miltä hän vaikuttaa mm. tartu mikkiin ohjelmassa. Enhän häntä toki sen kummemmin "tunne". Vaikka kaikki julkkiksethan ovat tavallaan tuttuja meille. Hyvin jäi mieleen myös Mauno, Tappara, poliisi ja .....itse asiassa kaikki. Ai niin ja ne miesten takatukat :)
Tästä voisin kirjoittaa, vaikka kuinka pitkän stoorin. Koska toki ihania olivat lavastukset, ja musiikit ja.....no ne kaikki, siis täydellinen kokonaisuus. Aion mennä uudestaankin, vien tuon esikoispoikani katsomaan myös, koska nyt nähtyäni, tiedän, että hänkin tykkää.
Ja nyt normaalia koti-lauantai-iltaa, makkaraa ja saunaa, biisikärpästä ja sen sellaista. Ja huomenna ei yhtään mitään ohjelmaa....tai no lupasin lasten kanssa leipoa pipareita ja joulutorttuja ensimmäisen adventin kunniaksi.
Mukavaa lauantaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti