keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Köh köh!

Yskää ja kuumetta, yhdellä ja toisella. Kaikkiin ei taida edes iskeä, hyvä niin. Eikä meille juuri flunssat yleensä iske.

Vanhin tyttö sai eilen sen HPV rokotteen, siitä on saanut lukea paljon puolesta ja vastaan. Ja itsellenikin on sanottu ihan suoraan, että hullu kun sellaisia rokotuksia mennään antamaan jne. Me kuitenkin punnitsimme hyödyt vastaan haitat ja me tulimme siihen päätökseen, että rokotus otetaan. Tuleehan se kuulumaan yleiseen rokotusohjelmaankin. Kyllähän sitä miettii, että tekeekö oikean päätöksen, varsinkin kun ihmiset hyökkäävät mielipiteillään. No nyt ensimmäinen annos on eilen annettu ja maaliskuussa toinen. Rokotekeskustelut muutenkin vellovat kovasti ja varsinkin rokotteiden vastustajat ovat kovin kärkkäitä mielipiteissään. Toki asioista voi ja pitää olla montaa mieltä, mutta ei kaikki ole niin mustavalkoista ja asian voi ilmaista ja asioista voi keskustella monella eri tavalla, ei tuomitsemalla toisten päätöksiä.

Sama asia ja mustavalkoisuus näkyy ja kuuluu monessakin, teet niin tai näin, olet hyvä tai huono ihminen, teet jonkun mielestä vääriä päätöksiä. Meitähän on arvosteltu tietenkin tästä lapsilukumäärästä, kun se on liikaa normistandardeihin nähden. Ja on arvosteltu, että lapset ovat vain kotona, eivätkä saa virikkeitä. No ihan täyspäiviä nuo pääasiassa ovat  :)  Minua on arvosteltu siitä, että olen ollut pian 15 vuotta kotona, enkä mene oikeisiin töihin. Niin, kuinka moni viitsii olla kotona muutamalla satasella kuussa...ja maata vain päivästä toiseen kotona, niinpä....
Ruoka on myös aihe, jolla hyökätään ihmisiä vastaan. Kuinka kukaan voi syödä muutakuin luomuruokaa, ja sitä ja tätä. Mutta ostapa tälle porukalle vain luomuruokaa, ja tolla muutamalla satasella kuussa.....joskus on ajateltava taloudelisesti. Toki minäkin ajattelen, että perheeni syö monipuolisesti ja terveellisesti, mutta monelle sekin on jo kauhistus, kun ei ole sitä luomua, tai on lisäaineita tai muuten vain heikkolaatuista tavallista ruokaa. No näitähän riittää, arvostelijoita ja arkielämän kriitikoita. Vai mitä?

Kaikesta huolimatta lapsemme ovat pääasiassa terveitä, hyvinvoivia ja tyytyväisiä. He osaavat käyttäytyä, toimia porukassa, ovat kohteliaita ja osaavat ottaa muut huomioon. He myös ovat oma-aloitteisia ja osaavat odottaa vuoroaan. Tärkeitä asioita nuokin, eikö totta. Välttämättä eivät käy monissa hienoissa harrastuksissa, ei kulje merkkivaatteissa, ei ole todistuksessa pelkkiä kiitettäviä, eivät saa mopoautoja, mutta aikaa ja rakkautta ihan varmasti. Väitän, että osaavat sanat kiitos ja ole hyvä ja anteeksi yleensä pyytämättä ja tervehtivät ensiksi ja yleensäkin tervehtivät muita ihmisiä, kavereitten vanhempiakin. Nuo kun kaikki eivät onnistu kaikilta tai ole itsestäänselsyyksiä kaikille lapsille, nuorille tai edes aikuisille.

Tällaisia mietteitä tähän aamuun....saa kommentoida, jos siltä yhtään tuntuu  :)




8 kommenttia:

  1. Olen itse huomannut saman miten helppo on arvostella muiden tekemisiä. Hauskinta on kun monesti arvostelijat tekevät samoja valintoja mutta eivät tajua sitä kun muita moittivat.

    Onneksi meidän perhettä ei olla kovin avoimesti koskaan arvosteltu, ainakaan suoraan. Tosin siskoni on aikoinaan sanonut kuinka halveksii ihmisiä jotka vain tekevät lapsia eivätkä mene töihin (kyseessä oli eräs hänen entinen koulukaverinsa). Nyt on suu pysynyt kiinni kun itse olen ollut jo kohta 8 vuotta kotiäitinä. Mutta uskon että selän takana puhutaan.
    Minulla ja siskollani on kyllä todella erilaiset arvot, mutta silti en ymmärrä miksi aina pitäisi olla kaikki samalla tavalla. Ei anneta ihmisten olla erilaisia.

    Kaikkea hyvää teille. Teillä on varmasti ihanat lapset ja varmasti saavat paljon rakkautta. Ei se materia ole tärkeää.

    p.s. Itsekin yritän tarjota pääasiassa terveellistä ruokaa lapsille mutta kylläpä eilen kävimme koko porukalla hesestä sapuskat. Että saa moittia kuka haluaa. Mutta hyvää oli ja lapset tykkäsivät.

    VastaaPoista
  2. Meillekin tuota kritiikkiä on riittänyt. Parhaimmat aloittivat aikanaan huutelemalla "ota ero" ja kun se viimein olosuhteiden vuoksi oli pakko "mitäs erosit"... Lapsiluku, luonnollisesti... Harrastukset (kerta viikossa ohjattua toimintaa kouluikäisillä), nukkumaanmenoajat, töissäkäynti ja sen jälkeen töissäkäymättömyys... aja hitsi, ne on aina samat ihmiset. Hiljalleen tullut vähän rajoitettua yhteydenpitoa.

    Nyt viimeisimpänä tietysti kaikki se päteminen "rakastavasta aviomiehestä". Kuinkahan paljon aiheuttaa kauhistelua päätöksemme, jossa viisi jo täällä olevaa lasta asetetaan tärkeämmäksi kuin äidin terveys tai syntymätön lapsi?

    VastaaPoista
  3. Joo, pakko kommentoida... Tuollaiset arvostelut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kukin elää tyylillään, eikä ole täydellinen. Olen myös ollut tällä erää reilut 8 vuotta kotiäitinä, yhteensä viisi lasta (ja lisää toivon)... Kun on oman itsensä kanssa sujut esim. tässä lapsiasiassa, sillä pääsee jo pitkälle. Aina on riittämätön olo suhteessa johonkin, oli niitä lapsia yksi tai useampi.

    Tsemppiä ja parantumista teille!

    VastaaPoista
  4. Kiva, että aihe herätti keskustelua! Lisää vaan kommentteja. Ja kyllä minäolensinut lapsilukumääräni ja valintojeni kanssa, mutta silti moni kommentti harmittaa/suututtaa/ärsyttää/ihmetyttää.

    VastaaPoista
  5. Joo arvostelua ollaan kyllä saatu osaksemme mekin! :) Mä olen Miia just sitä mieltä, että sitten kun ne (sun - ja mun - meidän) lapset on itse aikuisia niin niiden repussa on eväänä edelleen se rakkaus ja läsnäolo, ei niitä mopoautot kannattele silloin. Ns "tavallinen" elämä on ihan katoava luonnonvara nykyään ja siitä pitäkäämme kiinni , se antaa tilaa lasten omalle olemiselle, ajattelulle ja mielikuvittelulle. Sellaiselle oman elämän jäsentelylle. Joku lastenpsykiatri sanoikin että lapsi tarvitsee tylsää joutenoloa! Jos kaikki ihan kokoajan on yhtä valmiiksi järjestettyä härdelliä niin eihän siinä ehdi itse miettimään mitään :)

    VastaaPoista
  6. Mä oon niin samaa mieltä, että ihmiset arvostelevat turhaan sellaisia asioita, mitkä eivät heille kuulu. Niin paljon itsekin saman ihmettelyn kohteeksi joutunut... Mutta jokainen tekee itse omat päätöksensä ja jokainen kantaa vastuun niistä. Ihan suotta siihen kukaan tulee kommentoimaan mitään. Meillä ei myöskään lapset ajele mopoautoilla, eivät kulje uusimmissa merkkivaatteissa ym. Mutta meillä on vietetty aikaa yhdessä, mikä on meille tärkeä juttu. Ja ihan sosiaalisia lapsia on tullut, vaikka en ole vienyt päiväkotiin alle vuoden vanhana... :P Myös tuosta oon saanut kuulla, että mä vaan oon kotona ja makailen täällä. Saahan tänne tulla kokeileen, että minkä verran ehtii maata meidän arjen keskellä. ;) Perheessämme on neljä lasta, enkä koe meitä mitenkään suurperheeksi, muiden silmissä kyllä. Olen tosi onnellinen siitä, että mun ei tartte juosta rahan perässä. Ihana juttu, kun löytyy muitakin sellaisia ihmisiä, jotka eivät ajattele niinkun suurin osa täällä nykyään ajattelee.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Aiheen vierestä... onpa teillä ihanan näköiset maisemat!

    Ja aiheeseen :) Tärkeintä että elätte ja teette juuri niin kuin teille on hyväksi. Lapsille todennäköisesti jää lämpimämmät muistot yhteisestä ajasta kuin materiasta. Viimeisellä hetkellä täältä ei mukaan kuitenkaan saa kuin muistot.

    VastaaPoista
  8. anna moisten puheiden tosiaan mennä toisesta korvasta ulos!Teidän elämähän se on ja loppujen lopuksi,mistäpä sitä tietää,vaikka kaikkein suuri-äänisimmät ihmettelijät ovat oikeasti kateellisia teidän elämään...
    voimia sinne arkeen <3 kotona on paras olla....mun ei tekis mieli lähtee mihinkään kodin ulkopuolelle töihin..;)

    VastaaPoista