Tottahan se on, että meillä on liikaa kamaa, romua, tavaraa.....Moni on ihmetellyt, kuinka me mahdumme asumaan tässä talossa. Ei meillä ihmisillä tiukkaa tee, mutta meidän tavarat ei vaan meinaa mahtua. Kun kukaan ei osaa luopua. Meillähän ei siis lapsilla ole omia huoneita, kaksi on aina samassa huoneessa. Meistä se on ihan normaalia, mutta senkin aiheen ympärillä ihmettelijöitä riittää.
Tänään olen sitten taas raivannut ja setvinyt, kenkiä, tumppuja, lakkeja.....kaikkia kuitenkin tarvitaan aina monta. ja säilytyssysteemit ei riitä mihinkään, ja vaatteiden kohdalla eteinen on niin surkea.
Kahdella vanhemmalla tytöllä on uudistettu huonetta, kaikki huonekalut uusiksi. Nyt on jo kasattuna pöydät, vaatekaappi ja lipasto. Sänkyjä edelleen odotellaan. Ja työillä on tehtävänä luopua osasta tavarasta, mutta ei, ei vaan onnistu.No kaikki ei tule vaan mahtumaan. Osasta täytyy vallan luopua ja osa laittaa säilytykseen muualle.
Mutta en ole itse paljon sen parempi....jospa vielä tuota ja tuota tarvitsen....ja sitten toisaalta tavaroiden raakkaaminen on niin ärsyttävää puuhaa. Kirpparipöytä on ollut pian kolme kuukautta ja vähän on tavara vähentynyt, mutta sanottakoon että tosi vähän.
Ja kun ei ne tavarat pysy järjestyksessä ja kun kaikki (paitsi mies) jättää tavaransa sinnetänne, niin onhan se kaaos jatkuva....ja naputus asiasta - myöskin jatkuvaa.
Mutta ei kun jatkamaan.....
Hei, tulinpas kurkkaamaan, ja luin heti pidemmällekin..
VastaaPoistaMeillä on kolme tyttöä samassa huoneessa.. ja siitä ei kukaan kehtaa edes sanoa mitään. ;oP
Saat tokim linkitää blogini tänne, mukava jos tykkäät käydä lukemassa.
Kiva, kun kävit ja käypä toistekin :)
VastaaPoista