Syy taukoon ja jatko epäselvää....

Haluaisin niin kirjoittaa tätä blogia.....mutta elämässäni on ihmisiä, joille ei asiamme kuulu, emmekä halua heidän kuuluvan elämäämme heidän tekostensa takia.....he kuitenkin ovat löytäneet blogini ja siitä on taas seurannut sitä sun tätä.....
Joten pidän ainakin taukoa ja katson miten jatkan.....

Liian pitkä tauko

Kirjoittamisessa siis. Suurin syys on ollut kun oma läppäri hajosi, nyt olen sitten toiminut tällä varakoneella joka on kaikkien perheen väen yhteisessä käytössä ja en ole lainkaan yhtä hyvin sinut tämän kanssa, eikä ole kaikki tärkeät jutut tuolla bookmarkeissa ja muuta.....huoh, vähästä minäkin lannistun.
No jotenkin on ollut niin synkkää ja harmaata ja sateista ja vaikka mitä, selityksen makua.

Tapahtunut ei ole isompi tai sitten on vallankin suuria, mutta niihin palaan sitten jossakin vaiheessa myöhemmin, kun aika on kypsä, sanotaanko niin. Salaperäistä  :)

Tänään vietettiin pikkuväen kanssa kotipäivää, kun tuntuu että koko viikko on  menty tuhatta ja sataa. Kutosen kerhokin jätettiin väliin ja eskarilainenhan on perjantait kotona, niin ollaan nyhjätty kotosalla. No tunnin päästä kävellään kauppa-autolle ostamaan perjantaiherkkuja.
Kolmosella on tänään kaverisynttärit, että sen verran liikun täältä kotoa pois.

Eskarilainen oppi kirjoittamaan, kirjoittaa sanoja toisensa jälkeen ja ihan oikein, kaksoiskonsonanteissa toki toinen vielä tuppaa jäämään pois. Lukea ei silti vielä osaa, mikä on omituisen hauskaa. Mutta siinä se lukutaitokin on ihan hilkulla, ennen joulua varmasti osaa lukea.

Ensi viikolla on tynkä syysloma, syyslomaa on siis vain kolme päivää, tyhmää. Kyllä koko viikko olisi tarvittu. Esikoisella on tiistai koulusta vapaa, kun on taksvärkkipäivä, kotona saa sitten tehdä hommia.
Kakkonen kävi tänään luokkansa kanssa jossakin strutsitilalla tutustumassa, katsotaan jos löytyy hänen kamerastaan hauskoja kuvia sieltä niin lisäilen sitten tänne.

Mukavaa, kirpakkaa syysviikonloppua kaikille!

Rahanmenoa....

Niin se vaan on, että jos joskus tuntuu, että onpa hienoa kun on pysynyt budjetissa, niin kuinkas käykään, tulee uusia, yllättäviä menoja. Hoh-hoijaa.....mulla hajosi läppäri, mun eka ikioma läppäri. Toki oli palvellut minua jo tunnollisesti yli kolme vuotta ja selvinnyt yhdestä kahvikupillisestakin, mutta nyt kuopus vissiin löi liian lujaa luukun kiinni ja näyttö meni. Voin sanoa, että harmittaa. Nyt kirjoittelen tällä väliaikasella koneella, joka on isäni vanha ja ns. lasten yhteinen. Eli ei juuri koskaan vapaana.....
Sitten hajosi isännältä kännykkä, pakkohan sekin oli hankkia uusi. Ilman puhelinta kun ei pärjää muutenkaan, saati että se on hänen työvälineensä.

No esikoinen aloitti uuden harrastuksen: airsoftin vai sanotaanko se airsoftauksen, no anyway, asia tuli selväksi. Uusien kavereidensa kanssa kuitenkin ja tottahan se on ihan positiivista, että on uusia kavereita uuden koulun myötä ja verkostoituu heidän kanssaan. Mutta se pääväline uuteen harrastukseen oli todella kallis!! Mutta silti päätimme hankkia sen. Kaikkea ei voi aina mitata rahassa, tai voi, mutta.....

Lähdin aamulla kahjden nuorimman kanssa kylpylään uimaan. Oli varsin mukava aamupäivä, hiukan jännitin, että mitä  tuon nuorimmaisen kanssa siitä tulee, kun on niin kova jännittämään uusia juttuja. Mutta pelko oli turhaa, hän oli niin innoissaan. Uimisen jälkeen söimme vielä mehut ja pullat. Ja nyt väsyttää.

Mutta nyt iltapäivän ruoan suunnitteluun ja kohta muksuja hakemaan koulun kerhoista, sieltä kiireesti syömään ja sitten ilta esikoisen ja kolmosen kuskausta soittohommiin. Vielä pitäisi illalla löytää aikaa kemian alkuaineisiin ja ruotsin sanoihin esikoisen kanssa......

Arkista

Otsikko kiteyttää sen, että eipä ole ihmeitä tapahtunut, ihan arkista vaan. Ja aika harmaatakin, jos säätilaan mennään.
On taas ollut turhankin pitkä aika päivityksessä, kun en vain ole saanut aikaiseksi.
Ihmeempiä ei ole tapahtunut, lasten touhuja ja kotiaskareita.
Sairasteltukin hieman, nyt nelonen on kovassa kuumeessa. Omituinen tauti, kolme nuorinta sen on jo sairastanut. Yhtäkkiä nousee kova kuume, kuume on kaksi päivää ja sitten menee pois, kurkku on kanssa kipeä. Viikon välein, suurinpiirtein, on tarttunut aina seuraavaan. Kolme vanhinta siis vielä sairastamatta. mahtavatkohan sairastuakaan, kakkonen varsinkin sairastuu mihinkään ani harvoin. Itsellä ei ole flunssaa, saati kuumetta, miesmuistiin, kop-kop.

Kiusaamistilanteita selvitelty tyttöjen kesken. Ei mennyt ihan niinkuin piti ja keskusteluyhteys ei ollut paras mahdollinen. Kummaa, että tuollaista tyttöne välistä kahnausta on aina ja tulee aina olemaan. Miten voi olla kaveri, ja sitten seuraavassa käänteessä haukkua ja mollata. Ei mene ymmärrykseen. Tällä hetkellä taas seesteinen tilanne, mutta kuinka kauan taas.

Esikoisella menee hyvin yläkoulussa ja olen siitä niin onnellinen. Poika on niin erilainen, iloinen, puhelias ja positiivinen. Ei voi kuin olla tyytyväinen, eihän sitä tiedä koska tilanne muuttuu, toivottavasti kuitenkaan ei. Oppiminenkin on ollut parempaa kuin koskaan aikaisemmin.

Odotin kauhunsekaisin tuntein postia verottajalta, kun en oikein tiennyt mitä tuleman pitää. Viime vuonnahan oli isän kuolema ja siitä aiheutuvat perunkirjoitukset ja muut vaikutukset verotukseen ja pelkäsin onko kaikki tehty oikein. Eilen verottajan posti tuli ja tyytyväinen olin päätökseen, plussalle jäätiin. Hyvä niin.

Jotain piristysruisketta nyt jotenkin kaipaisi tähän syksyyn....mikähän se voisi olla? Ideoita?

Uusi viikko, uudet kujeet

Tai no, eipä tämä viikko muista paljon muutu. Ihan normiarkea ja illat harrastuksiin kuskausta. Vaikkakin olen saanut siitä hiukan helpotusta, kun osa harrastuksista kuskataan kaverin vanhempien kanssa kimppaan. Osan kanssa sujuu hyvin, osan kanssa vähän vähemmän hyvin, mutta jotenkuten.

Viikonloppu oli sadonkorjuu viikonloppu. Osa perheestä kävi sienessä, niitä sitten laiteltiin. Sain ison ämpärillisen puolukoita, samoin kerättiin puu puhtaaksi luumuista. Huomenna lähden omenoita keräämään, omat omenapuut ovat kovin huonoja.
Muutenkin oli mukava viikonloppu, ei ollut pakollista menoa mihinkään, se sekä virkistää että laiskottaa....

Esikoisella on ollut yksi kaveri ylitse muiden koko täällä olo ajan, koko alakoulun ajan. kaveri vaan on vuotta nuorempi ja jäi vielä alakouluun kun poika itse nyt siirtyi yläkouluun. Minua mietitytti kovasti miten kaveruuden käy, kun arki-iltaisin ei oikein ole aikaa kyläillä ja muuta. Pojat ovat kyläilleet sitten viikonloppuisin ja hyvin toimii. Ja kaveruus voi hyvin, miltei paremmin, kun eivät näe arkena, niin on taas uutta juttua kertynyt viikon aikana. Uusiakin kavereita toki poika on saanut ja hyvä niin. Tällä hetkellä on ns. erikseen koulukaverit ja kotikaverit.
Kolmonenkin oli kaverillaan viikonloppuna, jäi yöksikin. Tämä kolmonenhan meillä on tyttö 10v ja hyvä kaveri on poika, samanikäinen. Tulivat ennen hyvin juttuun, vuosi meni vähän sillain, että mietittiin että onko tullut mutka kaveruuteen, kun eivät ole enää niin kaveeranneet. Nyt kuitenkin ovat löytäneet ystävyytensä uudelleen ja tyttö on ikionnellinen. Ja kyllä sitä on itsekin ilo katsoa.
Kyllä nuo ystävyyssuhteet ovat niin tärkeitä. Ja täällä maalla ne nousevat vielä erilaiseen arvoon, kun kaverit eivät asu naapurissa, lasten kaverit asuvat 7-20 kilometrin säteellä, paitsi nelosella on tuossa naapurissa. Ei sitä välttämättä osaa tuolla lähiössä ajatella, jossa kaverit on aina saatavilla.

Itsellä on ystävät vähissä ja se on aika surullista, mutta minkäs teet. Pitäkäähän huolta ystävistänne ja ihmissuhteistanne.

Päiväykset sekaisin!

Sanokaahan joku miksi päiväykset laahaavat päivän jäljessä? Ja miten asian saa korjattua. Tänään kirjoittamassani on eilinen päiväys ja eilisessä maanantain......

Väsyttää....

Nyt väsyttää tosissaan, liekö syysväsymystä. Ei meinaa silmät pysyä auki. Tosin nukuin viime yönkin huonosti, kun oli taas niin paljon mietittävää, mitenkähän sitä saisi mietintämyssyn yöksi pois päästä. Yöllä kun tulee kärpäsestäkin helposti härkänen.

Tänään onkin taas sadepäivä, lämmin kylläkin. Vielä emme ole ulos lähteneet, mutta jospa kohta sadekamppeet niskaan ja menoksi. Tänään onkin itselläni ihan kotipäivä, kun isäntä lupasi hoitaa muksujen kuskaamiset kun itsekin menee kokoukseen. Sopii mulle.

Eilen alkoi nelosella harrastus, zumbatomic (kirjoitettinkohan se noin). Ja kovasti tuntui tykkäävän ja sehän on pääasia. Aikaisemmin tuo tyttö ei ole vielä sopivaa harrastusta löytänyt, eikä toisaalta mielestäni kaivannutkaan.

Kolmosen sain vihdoin eilen kampaajalle, pitkistä hiuksista lähti noin 15 cm ja tuli muutenkin elävämmän näköinen kampaus. Olimme kaikki tyytyväisiä. Kävimme paikallisessa uudessa kampaamossa ja olin tyytyväinen niin hintaan, laatuun kuin palveluunkin. Huomenna pääsen itsekin kampaajalle ja olenkin todella sen tarpeessa.
Kakkonen halusi eilen lisää reikiä korvaan, toki asiasta ensin keskusteltiin. Neidillä oli toisessa korvassa yksi ja toisessa kaksi ja nyt napsauettiin kaksi lisää eli toisessa korvassa on nyt neljä. Jossain asioissa hällä on kyllä korkea kipukynnys, ilmekään ei värähtänyt. Mutta joskus taas pienemmästäkin kivusta tulee suuri suru ja murhe.

Huomenna on osalla muksuista osallistuminen yleisurheilukipailuihin, kun on pienten koulujen väliset yleisurheilukilpailut. Kolmonen osallistuu pituushyppyyn ja sukkulajuoksuun vai viestiin. Menemme sitten pikkuväen kanssa katsomaan ja kannustamaan.
Perjantaina saammekin mennä seuraamaan alakoululaistemme koulupäivää ja oppitunteja, kun on kodin ja koulun päivä ja koulussa avoimet ovet ja kahvitarjoilu. Mitähän heidänkään opiskelusta tulee, kun äiti ja iskä on katsomassa.....

Luottamustako?

Eilen kyllä olin kuin puulla päähän lyöty, enkä oikein ole varma selviänkö tehtävästäni. Parhaani tietysti yritän. Menin eilen pahaa aavistamatta ensimmäistä kertaa yläkoulun vanhempainyhdistyksen kokoukseen ja pois lähdin yhdistyksen puheenjohtajana. Miten siinä niin kävikään? En tunne ketään, enkä tapoja yms. Huh-huh. Onhan noista luottamustehtävistä jonkun verran kokemusta, niin kylätoimikunnassa kuin alakoulussa, mutta jotenkin tämä tuntuu haastavammalta....kun jotenkin tuntuu, että koko yläkoulu kaikkine kiemuroineen on vielä ihan hämärän peitossa. No katsotaan mitä tuleman pitää. Ja kiitän tästä luottamuksesta.

Olohuoneen ikkunasta katsoessa, näyttää syksyltä. Lämmintä lupasivat ja sitä siellä onkin. Mutta lehdet putoaa ja näyttää niin syksyiseltä, toivottavasti syksy olisi lämmin ja vähäsateinen.

Oli tuossa täydessä kalenterissa muutama tyhjä kohta yllättäen illoissa, no täytin ne nopeasti, tilasin tyttärelle parturiaikaa ja itselle kampaaja-aikaa. Tuiki tarpeellisia nekin. Mutta niin ne kalenterin harvinaiset tyhjät aukotkin täyttyy.
Tänään alkaa nelosellakin harrastus, zumba. Toivottavasti tykkää, itse sitä kovasti halusi. Sitten onkin kaikkien harrastukset jo pyörähtäneet käyntiin ja hyvinhän näyttää sujuvan.

Tänään olisi ollut isäni syntymäpäivä, isäni olisi täyttänyt 59 vuotta ja kuolemasta on nyt 1v4kk. Hautaakin pitäisi mennä laittamaan. Isä  <3.

Nauttikaa lämpimästä päivästä ja pitäkää huolta toisistanne.

Juhlahumua

Mennyt viikonloppu on juhlittu ahkerasti. Lauantaina kutonen täytti neljä vuotta, juhlittiin sitten yhteisesti hänen synttäreitään ja pari viikkoa sitten olleita seiskan kaksivuotissynttäreitä. No eipä ne niin suuret juhlat olleet, mutta useampana päivänä. Meillä kun on niin monet juhlat vuodessa, niin ei sukulaiset jaksa valitettavasti innostua. Mutta pääasia että edes jotkut.
Tässäpä prinsessa 4 vuotta.

Kruunu tai tiara mennyt vähän väärinpäin  :)
Eilen iskikin  tytölle jo epämääräinen kuumetauti, kova kuume, ei muita oireita, omituista.

Kaksi vanhinta tyttöä oli koko viikonlopun perjantaista-sunnuntaihin seurakunnan leirillä. Ja oli ollut niin hauskaa, että.....itse en vaan osaa olla silloin kun osa porukkaa puuttuu, aina olen kuin kissa pistoksissa silloin.
Eilen vielä käytiin sienimetsässä ja kastikkeen verran suppilovahveroita löytyi eli eipä hirveästi.

Perjantaina hain postista paketin, joka sisälsi Leikkienin uutuuksia, esittelyleluja. Seuraavassa kuvassa muksujen ehdoton suosikki.

Eli Janodin palapeli, josta tulee tuollainen automatta ja sillä voi siis leikkiä kokoamisen jälkeen, paketissa tulee myös kaksi autoa. Ei ollut ihan helppo palapeli, itsekin joutui miettimään, mutta tosi kiva juttu kokonaisuudessaan. Eli pieni mainospala tässä samalla. paljon muitakin uutuuksia tuli, saatanpa kuvata niitä jossakin vaiheessa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille.

Ei mitään päivitettävää....

Olen jo pari päivää miettinyt, että mitähän kirjoittais, mutta tuntuu ettei ole mitään kirjoitettavaa. Hassua  :)
Kyllä  tälläkin mäellä koko ajan sattuu ja tapahtuu, mutta ei taida jäsentyä päässä. Koko ajan olen menossa ja kuskaamassa.

Neljävuotissynttäreitä (onkohan se yhdyssana vaiko ei?)  juhlitaan tuleva viikonloppu, on siis luvassa kahvittelua ja leipomista. kaksi vanhinta tyttöä lähtee kyllä perjantaista sunnuntaihin seurakunnan leirille. Isäntä vie kaikki loput kuopusta lukuunottamatta sirkus Finlandiaan lauantaina.

Tauteja tuntuu olevan siellä ja täällä joka suunnalla, se tällaista tautikammoista hieman hirvittää. varsinkin se vatsatauti, joka vaanii ja meinaa viedä jo olemassaolollaan multa järjen. Ei tällaisessa porukassa pitäisi/saisi olla tautikammoinen, mutta minkäs sitä itselleen voi.

Eli ei mitään päivitettävää......

Synttärihumua

Tänään kuopuksemme täyttää 2 vuotta, aika on mennyt supernopsaan. Hieman räkäinen synttärisankari, mutta pirteä kyllä. Kohta lähdemme 2 vuotis neuvolaan mittailemaan ja samalla reissulla on myös 4 vuotis neuvola, kun tuo kutonen täyttää 4 vuotta reilun viikon päästä. Vietämmekin vasta sitten yhdistettyjä synttäreille näille kahdella.

Lahjanavauspuuhissa, vaatimattomasti 6.20 aamulla.

Kaveri lähetti pojulle ihanan paketin. Katsokaa mitkä ihanat sukat  <3

Syksyn tuntua ilmassa

Kun ovesta astuu ulos, niin kyllä sen syksyn jo aistii. Toki tuo vesisadekin tekee osansa, toisaalta siihen nyt on saanut jo tottua kesänkin aikana. Ja flunssa-aalto on iskenyt meidän huusholliin, sekin kertonee syksystä. Meille ei tosin flunssat usein tartu, tai jos tarttuu niin menee nopsaan ohi. Hyvä niin.

Viikonloppu oltiin mökillä, ilma oli ihana mökkeilyyn vaikka kylläpä siellä viihtyy huonommallakin säällä. Voi olla,että meillä vasta mökkeilykausi alkaa, kun kesä jäi kovin vähälle mökkeilylle. Paistoimme grillikodassa muurinpohjalättyjä ja ihan pakko tunnustaa, oli ihan ensimmäinen kerta, mutta onnistui sitäkin paremmin.

Yksi tykkää lätyistä sokerilla, yksi hillolla, yhden herkkua on rapeat pitsireunat, yhden kesustan mehevä osa.....

Mutta kahden litran taikina riitti juuri ja juuri......

Tällainen Sissi Liskonen asusteli meidän grillikodassa, mutta ei sihissyt eikä suhissut, eikä jättänyt häntäänsäkään.

Pienten pelivuoro  <3

Neiti kalastaja ja saaliinsa.....

Mikä kala??

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö......
Mökillä nukutaan siskonpetissä lattialla.

Pidätkö syksystä? Mikä syksyssä on parasta?

Täyttä!

Nyt alkaa olla arki-illat ja iltapäivät niin täynnä, että ei vielä tiedä tuleeko onnistumaan. Ja tässä kohtaa harrastaa vasta neljä lasta seitsemästä. Huh-huh. Ite käyn sitten salilla niissä vleissä kun ehdin, eli silloin kun lapset harrastaa. Ja hankalaksihan kaikessa tekee tämä maalla asuminen eli tuonne harrastuksiin on se yli 20 kilometriä suuntaansa. Ja pojan harrastuksia hiukan tekee haastelliseksi se, että on koulussa tuolla kirkolla ja matka kotiin kestää eli kotona käy vaan kääntymässä ja taas autoon istumaan. Mutta toki lapset saa harrastaa mahdollisuuksien rajoissa. Ja tähän kaikkeen rumbaan vielä neuvolat ja muut, eli käyn aamupäivällä kirkolla ja taas iltapäivällä/illalla.

Maanantaisin on iltapäivällä esikoisen soittotunti. Menee koulusta suoraan, mutta minun on vietävä soitin ja heattava tietty poikakin. Sitten joka toinen maanantai on kakkosella kokkikerho. Sanoin jo, että en kyllä kertaakaan pysty viemään, mutta hakemaan kyllä, kaverin vanhemmat onneksi sitten hoitaa tuon viemisen.
Tiistaina on nelosen zumbatomic neljältä ja viideltä kolmosen zumbatomic, kavrin  vanhempien kanssa yritetään kuskata kimppaan, mutta miten, se on vielä auki. Kun nämä kaverikyyditkään ei ole tästä vierestä kenelläkään, vaan kaverit asuu tuolla 15-20 kilometrin päässä niin tuolla kakkosella, kolmosella ja nelosella....
Keskiviikkona on kolmosen soittotunti ja sen perään esikoisen ja kolmosen orkesteriharkat. Keskiviikkoisin pitää myös hakea lapset koulusta, kun jäävät koulun kerhoihin ja sieltä ei ole kuljetusta, sama homma tiistaina.
Torstaina on kakkosen kuvaitaidekoulu, siinäkin jotenkin kuljetllaan kimppaan kaverin kanssa, mutta se kaveri asuu tuolla 20 kilometrin päässä....
Perjantai-iltana ei ole mitään!!!!! Mutta aamupäivä on kutosen kerhoon kuskausta. Viikonloppu sitten yritetään rauhoittaa kotona tai mökillä viikosta elpymiseen.
Että huh-huh. Ja uimassakin olen luvannut kuskata ahkerasti, jotta tuo vitonen oppisi uimaan kun se ei kaukana se taito ole.

En ole kuvia ottanut taas aikoihin, niin päivitykset ovat olleet jo pitkään kuvattomia. Täytyypä taas ryhdistäytyä sillä saralla.

Sataa sataa ropisee....

.....mutta kovin oli lämmin aamulla eilisaamuun verrattuna. Toissayönä meillä oli kaikki ikkunat huushollissa auki ja aamulla mittari ulkona näytti nollaa ja sisällä oli todella kylmä....ja oli toki pihallakin, hanskoja piti etsiä käsiin. Mutta niin ne vaihtelee, tänä aamuna samaiseen aikaan mittari näytti +14 ja taivaalta tuli vettä kaatamalla. Esikoista lukuunottamatta kaikki taipuivat saappaisiin ja sadevarustuksiin. No otti se esikoinenkin sateenvarjon mukaan. Siitä varmaan huomaa vanhenneensa, kun pukeutuu mielellään nii ettei kastu....

Eilen sain puoli ämpärillistä mustikoita, pari pussia laitoin pakkaseen, mutta sitten leivoimme pari piirakkaa ja mustikkamuffinseja. Illalla ne ovat varmasti muisto vain,kaikki tykkäävät kovasti marja-ja omenapiirakoista, paitsi vitonen ja isäntä.
Vieraitakin olisi vaikka voinut kutsua. Nykyään tulee tosi harvoin kutsuttua vieraita. Ja nykyäänhän ei kukaan tule kutsumatta. Tylsää että se tapa on kadonnut, vaikkakin silloin kun huusholli on kuin pommin jäljiltä, niin ei ne yllätysvieraat kovin kivoja ole. No meidän porukkahan ei viitsi mennä koskaan kutsumatta, kun meitä on niin monta....no eipä meitä kovin usein mihinkään kutsutakaan - varmasti samasta syystä.

Aurinkoista alkavaa viikkoa

Niin se toinenkin viikko pyörähti käyntiin. Ehkä nyt jo vähemmän stressaavasti. Osa lasten harrastuksista pyörähtää jo tänään käyntiin, osa ensi viikolla, osa vasta syyskuun alussa. Meidän tuleva keskiviikko iltapäivä/ilta näyttää tällä hetkellä ihan mahdottomalta, en tiedä vielä miten siitä selvitään.....

Viikonloppu otettiin rauhallisesti kotosalla, kuka otti, kuka ei. Lauantaina käytiin parilla kirppiksellä, oli tarjolla lasten lelu-ja harrastuvälinekirppistä ja peräkonttikirppistä. Ekalta ei löytynyt mitään, mutta viimeiseltä löytyi pitkulauta, hyppykeppi, muumimamma, pari vaatetta ja koruja. Hyvä reissu siis. Olimme koko porukka liikenteessä, se herättää aina ihmetystä ja hilpeyttä. Miltei aina silloin saa vastata kysymykseen, että onko nämä kaikki teidän omia....leipää ja sirkushuveja kansalle. Eipä me silti häiriötä tai hälinää aiheuteta, meidän lapset osaa käyttäytyä ja siitä olen ylpeä.
Kunnan kirjasto myi myös poistokirjoja ja lehtiä ja siellä käväisin tyttöjen kanssa. sieltä olisi voinut jopa tehdä löytöjä, mutta väkeä oli hirveästi ja olimme siinä kohtaa hieman kiireisiä, joten ostimme vain pari kirjaa ja muutaman lehden.

Vein siinä sitten tytön pyörineen kaverilleen, kun meni yökyläilemään ja tapahtumien yöhän. Takaisin tullessa vastassa oli verijälkiä, ja vitonen huutaa pihassa, että äiti, äiti, esikoinen oli puukottanut itseään jalkaan....iskä oli onneksi paikalla ja poika makasi sohvalla pitäen pyyhkeeseen käärittyä pakastepussia jalassa. Esikoinen oli meiltä mitään kysymättä päättänyt ottaa puukon ja pilkkoa pahvilaatikoita pienemmiksi polttamista varten kun ei jaksanut? repiä. No vahinko ei tule kello kaulassa. Miten olikaan veistellyt reiden päällä ja hups puukko livennyt reiteen ja reidestä euron kolikon kokoinen pala pois. Ja voi sitä veren määrää....saatiin tyrehtymään ja onneksi ei käynyt pahemmin, kaikkihan tietää isot valtimot reidessä....Nyt sitten on haavahoitoa. Jalka on kipeä ja tänään jää juoksut liikuntatunnilla juoksematta. Poika luuli, että suutumme ja yritti ensin piilotella haavaa, no eihän se onnistunut tietenkään. Eipä me vihaisia oltu, kuten jo aiemminkin sanoin, onneksi ei käynyt pahemmin, pelästyimme tietysti. Ja homman olisi voinut välttää, mutta jälkiviisaushan on sitä parasta viisautta.....ehkä poika oppi jotakin.

Eilen sitten isäntä korjasi mun auton ja kilinät ja kolinat loppui siihen, hyvä niin. Näillä teillä kun monttuja riittää ja auto saa töyssyä vaikka kuinka välttelisi kuoppaan ajamista. Jos nyt taas saisi hetken ajella, ennenkuin taas putoaa jotakin....nämä tiet ovat kylläa auton surma. Näitten teitten kunnostus ja kunnossapito myöskin ikuisuuskysymys.....

Kohta kutosen kanssa hammashoitolaan ja kauppaan ja hetkeksi kotiin ja esikoista hakemaan koulusta ja kuskaamaan soittotunnille ja kotiin ja ruokaa jne. Katsoiko muuten eilen kukaan muu junior masterchefiä? uskomattomia suorituksia lapsialta!!!! Ihan olin kateudesta vihreänä heidän taidoilleen ja hämmästyksestä suu auki....

Arkinen aherrus alkoi

Niin se sitten alkoi, arki ja aherrus. Kyllä on ollut jännittävä ja stressaava viikko. Väsynyttä porukkaa, varsinkin pojilla on ollut jännittävää, tuo yläasteen aloitus ja eskarin aloitus. Illalla ei tarvitse paljon unta etsiä. Onneksi harrastukset alkavat vasta 1-2 viikon kuluttua, niin ehtii tasaantua, tällä viikolla ei olisi jaksanut. Minäkin olen ollut ihan puhki, koko ajan miettinyt ja stressannut ja käynyt ylikierroksilla.

Esikoisella tosiaan alkoi "uusi elämä", kun alkoi yläaste. Aamulla lähtee koulukyydillä 7.15 ja palaa kotiin noin 15.30, vaihtaa bussia matkalla mennessä ja tullessa. paljon uusia tuttavuuksia, uusia aineita, uusi koulu, uusia tapoja, paljon uutta siis. Äiti on koko ajan vähän sydän syrjällään ja voi vain toivoa, että kaikki menee hyvin ja alkaa sujumaan, niin itse koulutyö kun sosiaalinen elämäkin. Eihän siinä voi muuta kuin uskoa, toivoa ja kannustaa.
Kakkonen meni kutoselle, kuuluu nyt siis alakoulun vanhimpien porukkaan ja se kyllä näkyi, kun eskarilaisen kanssa siellä koulun mäellä maanantaiaamuna seisoskelin. kakkonen pärjää, siitä ei ole huolta.
Kolmonen meni neloselle. Hällä on hiukan haastetta kaverisuhteissa. Tytöillä kun ei koskaan ole helppoa....ja kun valinnanvaraa ei kamalasti ole, kun ei lukumäärällisesti montaa tyttöä. Kiukkua on ollut ilmassa, johtunee ihan vaan tästä arjen alkamisesta.
Nelonen aloitti kakkosluokan, on ollut, iloinen ja reipas oma itsensä. Ei huolta huomisesta.
Vitonen meni siis tuonne kouluun myös, eskariin, siellä hän häärää eka ja tokaluokkalaisten seassa. Jännää on ollut, kavereitakin saanut ja oppinut typeryyksiä lähinnä sanallisessa muodossa. Ruoka on ollut pahaa ja nälkäinen poika kotiutunut joka päivä, äitiä se vaivaa, poikaa ei. On vain niin hienoa päästä isojen maailmaan ja kulkea itse koulubussilla, ilman äitiä. Retkelläkin on käyty jo kerran. Eiköhän sekin siitä ala sujumaan....

Kutonen ja seiska sitten ovat vielä kotona, tosin kutonen käy perjantaisin kerhossa ensi viikosta alkaen. Kotona on rauhallista, ihan vähän liiankin rauhallista. On todella omituista että kotona on vain kaksi lasta. Kutosella on tylsää, ei ole kavereita, ei ole tekemistä, koska ne koululaiset tulee, hänkin haluaa kouluun....
On ulkoiltu, askarreltu, pelattu, käyty lenkillä, käyty naapurissa, ja tehty retki Kiviniityn kotieläinpuistoon. Eli kaikkea kivaa, mutta se ei vedä vertoja sille, että muut saa mennä kouluun.....

Kaunis hymy, kenties pientä oikomishoidon tarvetta.

Tämä rouva strutsi ei niin vieraista välittänyt ja mekin hieman kiersimme hänet kaukaa.....

Tämän villisian aitauksen seinässä luki, että ei saa ruokkia eikä työntää kättä aitauksen sisäpuolell. No ei olisi tullut ihan heti mieleen silitellä.....

Evästauko

Pomp pomp pomppulinna.

Aurinkoista viikonloppua kaikille.

Remontti hienosäätöä vaille valmis

Eli meillähän on koko kesä tehty remonttia. Ja hommahan venyy, kun tehtyä ei saa pitkään aikaa kerralla, kun on samalla hoidettava muksut ja ruoat ja muut. pari kertaa pyysin apua lastenhoitoon, jotta olisi saatu enemmän kerralla tehtyä, mutta eipä onnistunut. Meillä siis pienesti laajennettiin. Vanha talo, niin yläkerrassa on molemmin puolin ne ns. lappeenaluset, kylmät komerot. Turhaa tyhjää tilaa siis. Päätimme kaataa seinät, huoneen ja komeron välistä, saatiin kaikille yläkerran väelle eli neljälle lapselle omat alkovit tai ns. pienet huoneet. Jokainen sai valita tapettinsa ja laminaattinsa itse eli jokainen on myös erilainen alkovi. Toisen puolen komero oli 7 m pitkä ja noin 130 cm leveä ja toisen puolen komero oli n. 4 m pitkä ja 130 cm leveä. Tuohon pidempään tehtiin väliseinä, niin tuli tyttöjen puoli ja poikien puoli. Alkovin mahtui sängyn lisäksi pieni hylly, lamput ja löhöilytyynyt yms.
Nyt on siis vielä listat laittamatta ja oviaukot viimeistelemättä. Nyt kuvia materiaaleista mitä muksut halusivat.

Kuvissa näkyy tuollainen raita tai paunauma, mutta ei siellä oikeasti sellaista ole. Eli pääseinä tytöillä oli tuota hempeää sydäntapettia ja päädyt tuota pystyraitaa. tapetointia hiukan hankaloitti tuo viistokatto ja tapettihan tuli lattiasta kattoon.  Ja tila ei suurensuuri ollut meidän kokoisille ihmisille. Ensinhän tietysti kaikki seinät eristettiin ja levytettiin.
Lattiamateriaalia oli sama tytöillä ja vitosella. Eli valkeaa laminaattia.

Vitonen toki halusi omasta alkovistaan poikamaisemman. Ja ehdottomasti kellon seinälle. Tapeteista päädyssä on tiiliseinätapettia, joka on muuten livenä paljon hienompi kuin kuvassa. Se on tosi hieno ja pääseinät tehtiin jalkapallopaitatapetilla.

Siyyen viimeinen alkovi tehtiin esikoiselle ja hän valitsi päihin Lontoota ja pääseinään Halliwoodia ja lattiaan teemaan sopivaa äärettömän ihanaa hiukan kuvioitua laminaattia.

Ja kaikki ovat tyytyväisiä. Esikoiseta oli hommassa jo todella suuri apu.

Huomenna alkaa se arki, jännittää ihan hirveästi. saapa nähdä miltä arki näyttää....

Kalenterin täyttöä

Suurinpiirtein kaksi ja puoli kuukautta kalenteri onkin ollut suhteellisen tyhjä ainakin normaaliin arkeemme verrattuna. Tänä aamuna sitten otin kalenterin kauniiseen käteen ja "to do listan" eli mihin piti soitella, varata aikoja sun muita.
Aluksi varasin kaikille lapsille parturia, ei ollutkaan ihan helppoa saada tälle viikolle, mutta onnistui. Sitten piti varata 2 vuotis neuvolaa, 4 vuotis neuvolaa, silmälääkäriä neloselle, puhteterapeuttia vitoselle....sitten aloin katsoa, koska kenenkin harrastus alkaa ja merkata ylös. Samoin löytyi jo aikaa koulukuvaukseen, kerhon aloitukseen sun muuhun. Ihan kivasti alkoi kalenteri täyttyä ja se oli vasta alkua.....
Yleensähän meidän kalenteri on valitettavasti tosi tiukkaan nakutettu.

Itsekin olisin halunnut alkaa harrastamaan jotakin, mutta kenties käytän salilla käymiseen sen ajan kun lapset ovat harrastamassa. Ja kahvakuulatunti osui myös sopivasti johonkin väliin kun joka tapauksessa tuolla kylillä odottelen.

Nyt meillä harjoitellaan arkirytmiin pääsemistä. Kun on viikkotolkulla muksut valvoneet pitkään ja nukkuneet myöhään, niin voi olla aika kylmää kyytiä herätä maanantaiaamuna klo 6.20. Eilen ja tänään onkin sitten herätty jo klo 8 ja tänäänkin mennään jo aiemmin nukkumaan. Huomenaamulla on herätys 7.30. ja täytyy myöntää ettei nuo aikaiset aamuherätykset ole itsellekään helppoja tai herkkua. Atjen alkamisen varjopuolia.

Ja mistä puhutaan....siitä että taas sataa ja on luvattu yöhallaa ja syyskelejä....voi piip, piip, piip.....

Vähiin käy ennenkuin loppuu.....

Siis loma meinaan. Kunnon kesäisiä hellekelejä ei ole tullut, mutta hyvin se loma on mennyt näinkin. Nyt tulevan viikon aikana onkin sitten katsastettava että kaikilla on kaikki tarvittava.
Esikoinenhan oli kasvanut kaikista vaatteistaan ulos, joten hän on tarvinnut koko vaatekaapin sisällön uusiksi, samoin tarvitsi hankkia uusi koululaukku ja koulutarvikkeita ja vielä varmasti parturiinkin pitäisi ehtiä.
Kakkonen, kolmonen ja nelonen ovat saaneet joitakin uusia vaatteita, koulutarvikkeet tarvitsee vielä hankkia. Kakkonen osti itselleen mummulareissulla uuden koululaukun, kun minä en luvannut, koska vanha oli vielä ihan hyvä. Vitonen aloittaa eskaritaipaleensa tuolla koulun eksarissa. tarkoittaa sitä, että on niinkuin koululainen siellä eka ja tokaluokkalaisten joukossa. Hänelle on ostettu reppu, penaali ja koulutarvikkeita, vaatearsenaali tarvitsee vielä tarkistaa ja kaipa nuo kaikki tarvitsee parturiin vielä. Aika paljon siis hankintoja vielä.
Toukokuussa odotin lomaa kuin kuuta nousevaa, mutta aikansa kutakin, nyt olen vallan tyytyväinen, että koulu alkaa ja päiviin tulee taas rytmi. Vähenee naohistelutkin kenties, kun ei tarvitse koko ajan katsella samoja naamoja. Vaikka onhan meillä kavereita käynyt toki kesälläkin ja meidän muksut kavereilla.

Meillähän aloittaa nyt eka yläasteella seiskalla, sitten meillä on kutosluokkalainen, nelosluokkalainen, kakkosluokkalainen ja eskarilainen. Kutonen käy kerhossa kerran viikossa ja viimeinen villahousu on vain äidin ilona. eli monenlaista mahtuu porukkaan, paljon muistettavaa ja paljon erilaista. Pitää äidinkin pään kunnossa, ei pääse dementia iskemään.

Juuri muistelimme mitä kaikkea on kesällä koettu...on ollut särkänniemen reissua, powerparkia, leirejä, mökkeilyä, konsertteja, kesäteattereita, yökyläreissuja, mummulareissua isommilla, uimakoulua, shoppailua, remonttia, yyteriä, eli paljon kaikkea erilaista,vaikka tuntuu että ollaan oltu vain kotonurkissa. Kaikista näistä syntyy muistoja, muistoja joita voi sitten myöhemmin muistella, tärkeitä sellaisia. Kukapa meistä ei muistaisi montaakin kivaa vaikka vain ihan pientä hetkeä tai juttua lapsuuden kesistä.....

Vesirokko

Meillä on nyt vesirokko kolmella pienimmällä, sitten sen onkin koko perhe sairastanut ja hyvä niin. Pienimmällä vaan on suussakin rakkuloita ja tekee kipeää. Pari viikkoa sitten sairasti nelonen saatuaan tartunnan kaveriltaan. Onneksi nämä loput tulivat sitten samaan aikaan.
Esikoinen sairasti rokon vauvana, viiden kuukauden iässä ja samalla sairastin minäkin ja olin todella kipeä. Siksi siis on hyvä, että lapset sairastavat sen nyt lapsuudessa eikä aikuisena. Miehen mummu on 83 vuotias ja ei ole sairastanut koskaan vesirokkoa, olemme sitten nyt vältelleet häntä, koska en halua edes tietää kuinka pahana se hänelle tulisi. No reilun viikon päästä emmem enää tartuta.

Tytöt kakkonen ja kolmonen sairastivat sen 1 ja 2 vuotiaina. Se oli joulunaikaa kun sairastivat, mutta pukki tuli silti. Meillähän ei juuri sairasteta (olen tainnut sen kertoa aiemminkin), nyt sitten kesälle ja lomalle on osunut enemänkin sairastamista, no jospa sitten talvi taas pysyttäisiin terveenä.

Laitanpa vielä kuvan kutosen kasvoista kun on hirveesti nyppyjä......

Aurinkoa !

Sehän on jo päivityksen arvoinen asia, eikö? Aurinko siis paistaa miltei pilvettömältä taivaalta pitkän sadekauden jälkeen. Ihanaa. Tuntuu taas kesältä, eikä syksyltä.
Onhan se kiva, vitosella päättyy tänään uimakoulu, se onkin sitten vietetty sateessa ja tuulessa ja hytistessä. Uimaan ei opittu, mutta en sitä odottanutkaan, viime vuonna ei suostunut menemään koko uimakouluun, joten olihan tämänkin edistystä. ja joka päivä on mennyt sinne ja ollut mukana ja tehnyt kuten käsketty. Hyvä siis.

Kolme viikkoa ja pari päivää lomaa koulusta. Menikö muitten mielestä loma nopeasti?? Ihan humauksessa. Vaikka toisaalta lapsista huomaa, että eiköhän loma jo riitä, vaikkeivat sitä myönnäkään. Mutta kyllä sinne kouluunkin touhuihin ja kavereitten tykö on kiva taas mennä. ja hyvä niin, saadaan normirytmi taas. Aikansa kutakin.
Reppuostoksille pitäisi lähteä, vitonen tarvii eskariin repun ja koulutarvikkeet ja esikoinen tarvitsee yläasteelle isomman repun ja tietysti kaikille koulutarvikkeita ja kouluvaatteita ja sen sellaista tarpeellista.

Huomenna tulee taas perhetyöntekijä pitkän loman jälkeen, lapset odottavat kovasti, varsinkin tuo kutonen. Koululaisetkin odottavat kun eivät ole koskaan nähneet, kun aina käy silloin kun ovat koulussa. Minun piti mennä hierojalle, mutta enpä ole aikaa  mihinkään varannut, kun en oikein tiedä sopivaa missään. Ehkä teen sitten jotakin muuta mukavaa, menen johonkin nauttimaan hiljaisuudesta, en edes muista koska olisin ollut missään ilman lapsia.

Nyt kimpsut ja kampsut kasaan ja uimarannalle.

Luovaa taukoa

On ollut luovaa taukoa vai taukoa luovuudessa vai muuten vaan kiirettä. No mies oli lomalla, neljä viikkoa meni humps vaan. Tänään oli siltä osin paluu arkeen. Remonttia on saatu tehtyä, vaikka säät ovat olleet mitä on. Meillä on vanha talo ja joskus ehkä tilanpuutekin. Ylhäällä on ns. kylmät komerot, lappeen aluset, niin päätimme kaataa seinät komeron ja huoneen välistä ja siitä tuli ns.alkovit, omat pesät. Ja tilaa tuli kummasti. Yksi komero on enää tekemättä. Tosi tyytyväisiä olimme kaikki lopputulokseen.

Olen paljon viime aikoina miettinyt yksinäisyyttä, tukiverkoston ja ystävien puutetta. Yksinäinen voi olla suurperheessäkin. Ystävät on kaikonneet, kai me sitten olemme kummajaisia kun olemme hankkineet  "liikaa" lapsia. Ja kaipaankin kovasti ystäviä. Aikuisiällä ystävän saaminen ei olekaan ihan helppo nakki ja se on kovin surullista. Olisi myös kiva jos olisi niin sanottuja perhetuttuja, että voitaisiin perheet kyläillä ja olla tekemisissä puolin ja toisin. Ja toki minä osaan puhua muustakin kuin lapsista (vaikka moni taitaa luulla muuta). Vaikka lapset ovat ihania ja rakkaita, niin muutakin elämää olisi kiva olla. yritän nyt oikein aktivoitua ja pitää tuntosarvet koholla, jospa vaikka ystävä tulisi vastaan.....

Mistä kaikki puhuu tällä hetkellä??? No säästä....ja se on surkea, aina sataa. Ne helteet ja ihanat aurinkoiset kesäilmat tulevat varmasti neljän viikon kuluttua kun lapsilla alkaa koulu. Voi opettajaparkoja, kun lapset ovat levottomia, kun tekisi mieli ulos ja uimaan. Mutta eipä noita säätiloja voi tilata ja toisaalta ei ne valittamallakaan parane. Sitä vaan huomaa valittavansa milloin mistäkin, osaisipa laittaa sen mieluummin muotoon, että mihin on tyytyväinen, ei olekaan enää niin helppoa.

Meillä on hieman sairasteltukin. Meillä lapset sairastaa tosi harvoin, mutta silloin kun sairastavat, niin sairastavat miltei aina lomalla. Nelosella oli vesirokko ja sitä odotellaan nyt kolmelle nuorimmalle, ompahan sitten sairastettu. Esikoinen ei ole oikeastaan koskaan sairaana ja nyt hänkin oli kolme vuorokautta kovassa kuumeessa, ilman muuta oiretta, lääkäriinkin päädyimme, mutta syy jäi epäselväksi. pääasis kuitenkin että poika on nyt terve.

Päivänpaistetta kaikille!

Juhannuksen jälkimainingeissa

Nyt on juhannus juhlittu, puoli vuotta jouluaattoon. Radiosta on koko päivän saanut kuulla kuinka on kamalat ruuhkaat monella suunnalla, jonot seisoo tai matelee 20-30km/h, eipä ole täällä mitään tietoa ruuhkista. Toivottavasti kaikki malttavat mielensä silti siellä ruuhkissa ja pääsevät turvallisesti päämääräänsä.
Meillä oli oikein rauhallinen juhannus, ihan vaan omalla väellä oltin ja omalla mökillä. Grillattiin, laiskoteltiin, saunottiin jne. Jotenkin tuntui, että olimme ainoat oman perheen kesken  ja jotenkin se saa tuntemaan itsensä yksinäiseksi suurperheessäkin. Meillä ei juuri ole ystäväperheitä.....tai ainakaan ketä olisi voinut kutsua viettmänää tuota keskikesän juhlaa. Ja kukapa meitä kutsuisi, tällaista revohkaa, ei kukaan ja ymmärränkin sen kyllä. Joskus olisi vaan kiva viettää aikaa toisen samanhenkisen perheen kanssa tai edes jonkun.....

Tänään tulimme kotiin, pesemään pyykkiä ja leikkaamaan nurmikkoa ja muuta kotona tehtävää. Remonttikin alkaa tulevalla viikolla, mitähäb siitäkin tulee?? Mökillekin mennään taas, ei ole mitään aikataulua vielä pariin viikkoon. Sitten onkin aamupäivät aikautaulutettua, kun vitosella alkaa uimakoulu....tai pitäisi alkaa. Viime kesänähän ei suostunut....

Särkänniemen reissukin tehtiin viime viikolla. Kakkonen oli leirillä, joten vain kuusi lasta oli mukana ja me aikuiset. Kuopus ei maksanut mitään, mutta muut....rannekkeisiin meni joku 240 euroa!! Hirveä summa. Mutta oli oikein mukava päivä, pienemmätkin jaksoivat hienosti ja koko päivä oltiin. Käytiin härveleissä, eläinpuistossa, akvaariossa ja delfinaariossa. Ja kun vielä ei ollut varsinainen loma-aika, niin väkeäkään ei ollut ihan mahdottomasti.  Sopivasti.

Nyt alkaakin ale myynnit, kauheasti ei tarpeita ole....kouluvaatteita syksyn varalle jossakin vaiheessa pitää mennä katsastamaan ja esikoiselle isompi reppu yläasteelle ja vitoselle eskarireppu. Mutta siihen on vielä aikaa, monen monta viikkoa.

Pitkä kuuma kesä vuonna 85

On siis tänä iltana ohjelmistossa. Lähden kolmen tyttären kanssa Pyynikin kesäteatteriin katsomaan tuon näytöksen. Olemme käyneet sen katsomassa myös Tampereen työväenteatterissa ja se on kyllä huippu. Oli ihan kiven alla saada lippuja tuohon kesäteatteriin, mutta onnisti yllättäen perjantaina. Ensi-ilta on vasta tämän viikon perjantaina, mutta tällä viikolla on ennakkonäytöksiä, yhtä hyviä toki ovat varmasti nekin.

Huomenna lähtee nelonen seurakunnan kesäleirille, torstaina lähtee kolmonen samaiselle leirille ja sunnuntaina kakkonen. Kovasti ovat noista leireistä tykänneet. nelosen leiri kestää vain yhden yön, tiistaiaamusta, keskiviikkoiltaan, mutta muilla on kahden yön leirejä.

Tämä viikko vielä, niin sitten alkaa isännällä loma. Heti loman alkuun on tiedossa särkänniemen reissua, esikoinen ja kakkonen ovat jo siellä tänä kesänä olleet, nyt pääsevät loputkin. Erittäin kallista lystiä tällä porukalla, kuten oni muukin asia. Suunnittelimme koko porukalla junaretkeä Helsinkiin, yhden päivän reissua, mutta junamatkat olisivat maksaneet 300 euroa!!! Että edullista tuo julkisilla liikkuminen....ei siis mennä...
Sitten isännän loman aikana on tarkoitus tietysti mökkeillä, mutta remontteerata tuota yläkertaa. Siellä on ne ns. "kylmät komerot" eli lappeenaluset tyhjää tilaa. Nyt ne eristetään ja kaadetaan seinät siitä huoneitten ja komeroitten väistä. Tulee hieman lisätilaa, ainakin senverran että sinne saadaan sängyt. Ainakin se tehdään, tehtävää olisi toki paljon muutakin.....

Esikoinen on hurahtanut taikatemppuihin ja taikuuteen, on se toki aina kiinnostanut häntä. Pienempänä sirkuskoulussakin ollut. Nyt on sitten hankittu sitä sun tätä taikurivälinettä ja opusta, kaverinsa kanssa suunnittelevat sitä sun tätä, esiintymistäkin. Mukavaahan se on, kunhan eivät kadota itseään tai tärkeitä tavaroita....

Ja päiväkahvin aika.....

kesäfiilis

Tänään tuntuu jo kesältä, sadejakson jälkeen. on tosi lämmin, muttei liian lämmin. Hyttysiä vaan on ihan hirveästi. Tänään olikin hyvä päivä vaihtaa petivaatteet kaikkiin sänkyihin, lakanat kuivuu ennätysnopeaan.
Isommat tytöt kävivät keskenään uimassa, siis meidän vanhin tyttö kaverinsa kanssa. Ekaa kertaa ilman valvontaa. Olen vaan niin vauhko, kun on kyseessä lapset ja vesi. Kyllä itse tuossa iässä jo kävin yksin tai kaverin kanssa uimassa, mutta....no nyt se raja on ylitetty ja tytöt olivat mielissään.

Kävin katsomassa teatterissa viime syksynä paljon puhutun esityksen Pitkä kuuma kesä. Nythän se on Pyynikin kesäteatterissa tänä kesänä, mutta suureksi harmiksi ihan loppuunmyytyjä kaikki näytökset. Uusia ennakkonäytöksiä oli kuitenkin tullut ja sain itselleni ja kolmelle tyttärelleni liput heti maanantaille. Jee!

Kavereita on ollut joka päivä monta. Hyvä, että viihtyvät, omat ja kaverit. Kesä on kyllä ihanaa aikaaa....

Lomalla ja roudausta, elämyksiä

Niin ne loppui koulut ja alkoi loma. Lauantaina kaikki koululaiset toivat hyvät todistukset kotiin. Saimme olla ylpeät vanhemmat. Tulevana syksynä meillä on sitten yksi seiskaluokkalainen, yksi kutosluokkalainen, yksi nelosluokkalainen, yksi tokaluokkalainen ja yksi eskari. Kotiin jää vielä kaksi nuorimmaista, joista se yksikin käy ainakin kerran viikossa kerhossa. Mutta ensin lomaillaan ja nautitaan kesästä ja elämästä ilman aikatauluja.

Eilen nyt kuitenkin oli vielä aikataulutettu päivä. Ohjelmassa oli molempien puhallinorkestereiden keikat Powerparkissa. Päivään sisältyi soittoa ja hurvittelua. Aikas hurjia olivat nuo laitteet tuolla. Ensimmäinen kerta itselläni tuossa paikassa. Hurjapäitä olivat lapset, täytyy kyllä sanoa ja osa huoltajistakin. Kuten otsikossakin lukee olin roudausapuna ja huoltojoukoissa. Soitot soi hyvin ja kaikilla oli kivaa. Oli todellakin onnistunut päivä ja reissu ja pitkä sellainen. Aamulla bussi lähti klo 8 ja illalla palattiin noin klo 22.

Ja minähän olen ihminen, joka hurahtaa milloin mihinkin. Nyt olen vissiin hurahtanut noihin sisustustarroihin tai ehkä enemmän noihin sisustusteksteihin. Edellisessä tekstissäni olikin jo kuva yhdestä tarrasta ja tänään sain niitä pari lisää. Hullulla on halvat huvit  :)

Keittin kaapin ovessa tämä yllä oleva.

Sitten seuraava eteisessä:

Ja seuraavat wc:ssä.

On ollut tosi kylmää viime päivinä, sateesta puhumattakaan. Ostin jo ison kasan kesäkukkasia silloin helteitten aikaan. No nyt kukat ovat majoittuneet hallaharson alla kasvihuoneessa etteivät palellu. Tänään sitten hain ne tuohon pihaan taas. Jokohan tarkenisivat?  Yksikurkuntaimi tosin oli ottanut siipeensä kylmästä siellä kasvihuoneessakin.

Mutta säästä viis, mukavaa kesäkuun ensimmäistä viikkoa kaikille!

Jäähyväiset

1. On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa. Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin. Teille laulamme nyt näkemiin. Turvallista matkaa me toivotamme näin. On aika purjeet nostaa ylöspäin. Turvallista matkaa aalloilla elämän kanssa hyvän ystävän.

2. Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa. On joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa. On yksi, joka pysyy, kaiken ymmärtää: Jeesus vierellemme aina jää. Turvallista matkaa me toivotamme näin. On aika purjeet nostaa ylöspäin. Turvallista matkaa aalloilla elämän kanssa hyvän ystävän.

Tuo on se laulu, joka lauletaan mm. koulunsa päättäville kutosille. Meilläkin huomenna kevätjuhlassa ja kyllä siinä itkuhanat aukeaa. Pojan opettaja sanoi viime vuonna silloisista kutosista hyvin, tuuppasi joukon kohti tuntematonta. Siltä itsestäkin nyt tuntuu. Tuttu ja turvallinen alakoulu loppuu ja suuri ja tuntematon odottaa. Kyllähän toki oikeasti tiedän, että kaikki järjestyy ja menee uomiinsa, kunhan alkuun päästään. Mutta onhan se niin, että kaikki uusi ja tuntematon jännittää ja mietityttää . Mutta niin elämän kuuluu mennäkin, lapsen itsenäisyys kasvaa. Ja varmasti helpompaa seuraavan kohdalla, mutta eka on aina eka. Viimeisiä päiviä viedään.

Aurinko hellii

Meinaa tämä blogin päivitys jäädä ja jäädä. paljon on tullut ulkoiltua ja nautittua auringosta. Kesäkukkia hankittu ja uimassa käyty. Kesäkukat laitoin kyllä eilen kasvihuoneeseen hallaharson alle, kun lupasivat kylmää ja pelkäsin että paleltuvat. Kasvihuoneessa hallaharson alla ovat myös tomaatintaimet, kurkuntaimet, paprikantaimet ja mitä muuta ne muksut vielä kasvattavatkaan siellä.

Lasten koulukin alkaa olla lopuillaan. Viime perjantaina oli esikoinen tutustumassa yläasteeseen ja vitonen alakoulun eskariin ja hyvin meni, vaikka jännittävää olikin. Tänään oli esikoisen ja kakkosen luokka pyöräretkellä. pyörät tarvitsee enää vain noutaa koululta, kun eivät jaksaneet/viitsineet polkaista niitä 13 kilsan kotimatkaa. Onhan se eri asia pyöräillä se matka omasta vapaasta tahdosta kuin vähän pakon edessä.

Torstai-iltana on kevätjuhla, tarkemmin kevätkonsertti. Jokainen soittaa tai laulaa jotakin. Kevätjuhla on esikoiselle ala-asteen viimeinen. Haikeaa. Ja kun vielä niin kivinen tie on ollut tuo hänen matkansa ala-asteella. Mutta suuri kiitos ja kunnia kuuluu hänen nykyiselle opettajalleen, joka on koko ajan jaksanut valaa uskoa niin poikaan kuin kotiväkeenkin. Ihan helmi ope!

Lauantaina haetaan vielä todistukset ja siitä se alkaa, pitkä kesäloma. Erilainen kuin viime vuonna, hyvä niin. Kyllähän se kuuluu ja näkyy kun ovat viikkotolkulla kaikki kotosalla. Ja näkyy muuten ruokalaskussakin  :)  Sen kunniaksi ehkä liimasin sisustustarran keittiön kaapin oveen.

Eipä meillä isoja swuunnitelmia ole, kotona oloa, remonttia, mökkeilyä ja toki huvipuistokeikkaakin. Nuatitaan Suomen suvesta.  Tässäpä vielä kuva esikoisesta oksimishommissa. Jonka myötä elämä saa uusia ulottuvuuksia tulevan yläkouluun siirtymisen myötä.